Laitila


Laitila (aik. ) on Suomi kaupunki, joka kuuluu Vakka-Suomi seutukuntaan ja Varsinais-Suomen maakunta maakuntaan. Kaupunki Laitilasta tuli 1986. Kaupungissa väkiluku }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Laitilan naapurikunnat ovat Eura, Mynämäki, Pyhäranta, Rauma, Uusikaupunki ja Vehmaa.

Kylät


Haaro, Hartikkala, Haukka, Kaariainen, Kaivola, Katinhäntä, Kaukola, Kiveinen, Kivijärvi, Kodjala, Koliseva, Koukkela, Kouma, Kovero, Kovio, Kusni, Laessaari, Laitila, Lausti, Leinmäki, Liesjärvi, Malko, Mudainen, Niemi, Nästi, Pahojoki, Palttila, Pato, Pehtsalo, Salonkylä, Seppälä, Sillantaka, Silo, Sorola, Soukainen, Suontaka (Laitila), Syttyä, Torre, Untamala, Vahantaka, Vaimaro, Valko, Vekka, Vidilä, Viikainen ja Ytö

Kulttuuria


Laitilassa on erittäin suuri määrä rautakautisia muinaisjäännöksiä, joista tunnetuimpia on ns. Kodjalan soturihauta. Laitilan Soukaisista on löydetty Suomen vanhin lasiesine, roomalaisaikainen juomasarvi. Untamalan kylässä toimii Museoviraston ylläpitämä Untamalan arkeologinen opastuskeskus.
Museoviraston vuonna 2009 määrittelemiin Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa laitilassa kuuluvat Untamalan raittikylä, Suontaka (Laitila) ryhmäkylä ja Koukkelan Kauppilan umpipihainen talonpoikaistalo.
Laitilan nähtävyyksiä ovat myös Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Kattesen kivi, joka kesä vietettävät munamarkkinat sekä Kustaa Hiekan rintakuva on Kustaa Hiekan Lukutuvan edustalla.

Uskonnolliset yhteisöt


Laitilassa toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko Laitilan seurakunta<ref></ref>. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä vaikuttavat paikkakunnalla ainakin rukoilevaisuus, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys sekä herännäisyys. Lisäksi paikkakunnalla järjestää jumalanpalveluksia Laesaaren kappelissa Luther-säätiön kanssa yhteistyötä tekevä Vakka-Suomen luterilainen jumalanpalvelusyhdistys.
Muita kirkkokuntia edustaa helluntaiherätys kuuluva Laitilan helluntaiseurakunta.

Kuuluisia laitilalaisia


Laitilassa syntyneitä:
Elon laskuoppi, matemaatikko
Kustaa Hiekka, kultaseppä ja teollisuusneuvos
Valle Mäkelä, autourheilija
Rami Rafael, iskelmälaulaja
Pasi Saarela, jääkiekkoilija
Markus Seikola, jääkiekkoilija
Marko Toivonen, jääkiekkoilija
Mikael Vuorio, jääkiekkomaalivahti
Samuli Jokinen, The Crash -yhtyeen kosketinsoittaja
Laitilassa asuvia:
Heli Laaksonen, runoilija
Timo Kaunisto, poliitikko

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.laitila.fi/ Laitilan kaupungin verkkosivut
Luokka:Laitila
de:Laitila
et:Laitila
en:Laitila
fr:Laitila
it:Laitila
koi:Лайтила (коммуна)
nl:Laitila
no:Laitila
pl:Laitila
ro:Laitila
ru:Лайтила
se:Laitila
sk:Laitila
sv:Letala
vi:Laitila
tr:Laitila
zh:萊蒂拉

Lammi


Lammi () on Luettelo Suomen entisistä kunnista ja vuonna 2009 tehdyn kuntaliitos jälkeen osa Hämeenlinnan kaupunkia. Ennen lakkauttamistaan Lammi kuului hallinnollisesti Kanta-Hämeen maakunta ja Etelä-Suomen lääniin. Lammin naapurikunnat olivat Asikkala, Hauho, Hausjärvi, Hämeenkoski, Janakkala, Kärkölä, Luopioinen, Padasjoki ja Tuulos.
Lammi sijaitsee suunnilleen Hämeenlinnan ja Lahti puolivälissä. Ennen kunnan lakkauttamista kunnassa oli }} }} asukasta ja sen pinta-ala oli }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km² vesialueita. Lammin väestötiheys oli }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Lammille asutettiin jatkosodan jälkeen Kivennapa ja Äyräpään siirtoväkeä.

Vaakuna


Lammin vaakunan suunnitteli Taimi Nyberg, ja se vahvistettiin vuonna 1958.

Evo


Lammin Evo (kylä) toimivat Hämeen ammattikorkeakoulun alainen Evon metsäopisto ja Helsingin yliopiston Lammin biologinen asema. Lammilla on myös Untulanharjun lehtojensuojelualue.

Tapahtumia


Lammilla järjestetään kesäisin Pellavamarkkinat ja Pellavarock. Lammin kirkko on vastikään remontoitu Suomen keskiaikaiset kivikirkot. Lammi on myös kuuluisa sahti, ja sitä kutsutaankin sahtipitäjäksi.
Lammilla Evon nuorisileirikeskuksessa oli 28.7.–5.8.2010 Suomen Partiolaisten suurleiri Kilke. Kilkkeellä oli kymmenentuhatta partiolaista, joista 600 ulkomailta. Kilkkeen edeltäjä Tarus pidettiin Padasjoella vuonna 2004.

Liikenne


Linja-autoasema sijaitsee keskustaajamassa, josta linja-autojen kaukoliikenteen vuoroja ajetaan Lahteen, Tampereelle, Hämeenlinnaan, Turkuun, Helsinkiin ja Padasjoelle. Lähimmät rautatieasemat sijaitsevat Lammin keskustaajamasta noin 32 kilometrin etäisyydellä Janakkalan Turengin rautatieasema ja Kärkölän Järvelän rautatieasema. Lähimmät lentoasemat sijaitsevat noin 100 kilometrin päässä Tampereen lentoasema ja Helsinki-Vantaan lentoasema. Lammin halki kulkevat Tampereen ja Lahden välinen valtatie 12 ja Tuuloksen ja Padasjoen välinen kantatie 53, jotka risteävät Tuuloksen puolella.

Kuntaliitos


Lammin valtuusto päätti 9. elokuuta 2007 aloittaa kuntaliitosneuvottelut, joiden päämääränä oli liittää Lammi Hämeenlinnaan. Asiasta oli Lammilla äänestetty jo aiemminkin, mutta itsenäisen Lammin kannalla olleet olivat tällöin voittaneet. 26. marraskuuta 2007 Lammin kunnanvaltuusto hyväksyi kuntaliitoksen Hämeenlinnan kanssa äänin 16–11. Yhdistysmissopimuksen Hämeenlinnan kanssa hyväksyivät samana päivänä myös Hauho, Kalvola, Renko ja Tuulos. Kuntaliitos toteutui vuoden 2009 alussa.

Kylät

Katso myös


Evon metsärata
Hämeenlinnan seudun kuntaliitos 2009
Lammin kirkko

Lähteet

Aiheesta muualla


http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMK/Organisaatiojatoimipaikat/Toimipaikat_kartat/Evo Hämeen ammattikorkeakoulun metsätalouden koulutusohjelma
http://www.helsinki.fi/lammi/ Lammin biologinen asema
Luokka:Lammi
de:Lammi
et:Lammi vald
en:Lammi
eu:Lammi
fr:Lammi
it:Lammi
nl:Lammi
no:Lammi
ro:Lammi
se:Lammi
sv:Lampis

Lapinjärvi


Lapinjärvi () on Suomi luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Uudenmaan maakunta. Kunnan väkiluku on }} }} ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² on maata ja loput }} }}&nbsp;km² sisävesialueita. Kunta on kaksikielinen: }}&nbsp;prosenttia sen asukkaista puhuu äidinkielenään suomen kieli ja }}&nbsp;prosenttia ruotsin kieli. Lapinjärven naapurikunnat ovat Iitti, Kouvola, Loviisa, Myrskylä ja Orimattila.
Lapinjärvellä on neljä ystävyyskuntaa: Kohila, Allerød (kunta), Älmhult ja Time (kunta).

Historia


Lapinjärven historiasta kertoo kaksi kirjaa: Mikael Korhosen ja Christer Kuvajan Lapinjärven historia ''Kaksi kieltä – yksi kunta'' (1995) sekä ruotsinkielinen Anders Allardtin ''Lappträsk socken'' (1920), johon kirjoittaja teki vielä korjauksia ja lisäyksiä julkaisussa ''Lappträsk socken: tillägg och rättelser'' (1921).

Esihistorialliselta ajalta 1700-luvulle


Lapinjärven alueen asutus alkoi kehittyä jo kivikausi lähtien: Vasarankylän ja Lindkoski alueelta on löytynyt kummastakin seitsemän kivikautista asuinpaikkaa, ja muita asuinpaikkoja on yhteensä kuusi. Tämän jälkeen seuraavat merkit asutuksesta sijoittuvat 1200–1300-luvuille, mutta ei ole täyttä varmuutta, onko Lapinjärvi ollut näiden välisen ajan asumatonta aluetta.
Toinen ristiretki jälkeen itäistä Uuttamaata asuttivat ruotsalaiset uudisasukkaat, mutta ei ole tarkka tietoa, milloin he saapuivat Lapinjärven seudulle. On kuitenkin varmaa, että he saapuivat Lapinjärvelle ennen 1300-luvun alkua. Lapinjärven alueella oleskeli tuolloin metsästäjäkansaa. Uudisasukkaat asettuivat jokien varsille Lapinjärven lounais- ja eteläosiin eli nykyisten Lapinkylän, Heikinkylän ja Ingermaninkylän alueille. Myöhemmin uudisasukkaat siirtyivät pitkin Taasianjoki pohjoiseen Lindkosken, Vasarankylän ja Pukaron alueille. Lapinjärven pohjoisosia eli nykyiset Porlammin ja Kimonkylän alueita asuttivat todennäköisesti suomalaisperäiset hämäläiset. Kirkonkylän alueella oli jo asutusta, kun kappeli siirrettiin sinne 1400-luvulla. Arvioidaan, että Lapinjärvellä oli 1300-luvun alussa parikymmentä tilaa, mutta vuonna 1544 tiloja oli 124, mikä johtui muun muassa tilojen jakamisesta ja uusien tilojen perustamisesta kylien takamaille.
Lapinjärven kappeliseurakunnan syntymisen ajankohta on hieman hämärän peitossa: ensimmäinen maininta kappelista Ingermaninkylässä on vuodelta 1414. Sieltä kappeli on myöhemmin siirretty 1550-luvulla Kirkonkylään. Vuonna 1573 lapinjärveläiset anoivat kuningas Juhana III omaa kirkkoherraa. Anomus tuotti tulosta, ja 15. syyskuuta 1575 Juhana III määräsi Lapinjärven itsenäiseksi seurakunnaksi. Samalla siihen yhdistettiin kyliä Pernajasta ja Pyhtäästä. Ensimmäiset rajat Lapinjärven kylien ja muiden pitäjien välille piirrettiin jo 1400-luvulla, mutta ensimmäinen koko Lapinjärvestä piirretty kartta on 1700-luvun puolivälistä.

1700-luvulta eteenpäin


Tiedosto:Lapinjärven asukasmäärän kehitys.jpg
1700-luvulla asutus Lapinjärvellä oli painottunut Porlammille (32 tilaa), Kimonkylään (17 tilaa) ja Pukarolle (15 tilaa). Myöhemmin 1800-luvulla Porlammi oli edelleen Lapinjärven suurin kylä (vuonna 1865 tiloja oli 61), mutta Heikinkylä (52 tilaa) ja Lindkoski (51 tilaa) olivat ohittaneet Pukaron ja Kimonkylän. Koko Lapinjärven tilojen lukumäärä oli vuodesta 1730 vuoteen 1865 noussut 206 tilalla (vuonna 1865 tiloja oli 340), ja määrä oli suurimmillaan vuonna 1825, jolloin Lapinjärvellä oli 375 tilaa.. Kasvun selittää lisääntyvät ratsutilat, jotka olivat halukkaita pilkkomaan tilojaan. Tällä selittyy muun muassa Lindkosken tilojen 354 prosentin lukumäärän kasvu (1730–1825). Tilojen määrän väheneminen 1800-luvun keskivaiheilla taas selittyy tilojen yhdistymisillä.
Suurin osa tiloista oli 1700-luvulla kruununtiloja, mutta kehitys 1700- ja 1800-lukujen taiteessa johti siihen, että tämän jälkeen suurin osa tiloista oli perintötiloja.
Ruotsi-Suomi väestötilastoja alettiin pitää 1749. Tilastojen laatiminen oli pappien tehtävä. Lapinjärvellä syntyneiden ja kuolleiden tilastot ovat säilyneet aina vuodesta 1691, mutta tilastot eivät ole tarkkoja, sillä isoviha aikana (1700–1721) osa lapinjärveläisistä pakeni Ruotsiin.
Koko maata koskevat ilmiöt koettelivat myös Lapinjärveä: Suuret kuolonvuodet, isoviha, pikkuviha, punatautiepidemia 1800-luvun puolivälissä sekä Suuret nälkävuodet.
Artjärvi erotettiin Lapinjärvestä 1865. Lapinjärven väestö kasvoi tasaisesti 1870-luvulta aina vuoteen 1925 ja ylitti 5&nbsp;000 asukkaan rajan 1898 (5048 asukasta). Kasvun piikki saavutettiin vuonna 1949, jolloin Lapinjärvellä oli asukkaita 5420. 2011 Artjärvi liittyi Orimattilan kaupunkiin ja lakkasi olemasta itsenäinen kunta.

Toinen maailmansota


Talvi- ja jatkosodan aikana Lapinjärvelle pudotettiin ja putosi kaksi neuvostoliittolaista pommikonetta. 11. maaliskuuta 1940 Olli Puhakka, joka oli lennolla italialaisen vapaaehtoisen Diego Manzocchinin kanssa, pudotti Lahden suunnasta palanneenDB-3 -lentokoneen, joka tuli maahan Kimonkylässä.
Rutumiin pakkolaskeutui 10. elokuuta 1941 neuvostoliittolainen Petljakov Pe-8, joka oli palaamassa Berliinin pommituslennolta. Tapaukseen liittyvä Neuvostoliittolaisten lentäjien muistolaatta Rutumissa kiinnitettiin 1985.

Sotien jälkeinen aika


Lapinjärven asukasluku on pienentynyt 1950-luvulta lähtien tasaisesti nykyiseen alle 3&nbsp;000 asukkaaseen. Lapinjärvi on ollut pitkään muuttotappiokunta: 1960- ja 1970-luvuilla lapinjärveläisiä muutti paljon Helsingin seudulle ja Ruotsiin. Vuonna 2008 muuttovoitto oli kuusi ihmistä.
Vuonna 2007 Lapinjärvi kieltäytyi muodostamasta kuntaliitosta Loviisan, Liljendalin, Ruotsinpyhtään ja Pernajan kanssa. Lapinjärven kunnanvaltuusto teki kielteisen päätöksen kuntaliitokselle äänin 12-9.

Etymologia


Lapinjärvi (''Lappträsk'') on tarkoittanut alkujaan Lapinjärvi (järvi), jonka ympärille kunta on muodostunut. On arveltu, että järven nimi on ollut aikaisemmin ''Lappvesi'', mutta nimi on Itä-Uudellamaalla yleisen käytännön mukaan muuttunut muotoon ''Lappträsk''. Lappträsk nimeä on todennäköisesti käytetty alun perin nykyisen Ingermaninkylän alueesta, missä sijaitsi kappeli, mutta Lapinjärven tultua itsenäiseksi seurakunnaksi 1575 nimitys oli siirtynyt tarkoittamaan aluetta, johon liitettiin kyliä Pyhtäästä ja Pernajasta. Alkuliite ''lapp'' on hyvin yleinen Lapinjärvellä ja osoittaa lappalainen-nimityksen vaikutuksen nimistöihin. Lapinjärvellä sijaitsee muun muassa ''Lappängarna'' (niittyalue Vasarankylässä) ja Pukarolla sijaitseva kallio ''Lappberget''.

Hallinto


Tiedosto:Kunnantalo Lapinjärvi nurmikoton.JPG

Kunnanvaltuusto


Lapinjärven päättävässä elimessä kunnanvaltuustossa on 21 jäsentä. Paikat jakaantuivat Kunnallisvaalit 2008 seuraavasti (suluissa muutos vuoteen 2004): Ruotsalainen kansanpuolue 8 (-1), Suomen Keskusta 6 (0), Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 4 (-1), Kansallinen Kokoomus 2 (+2), Vihreä liitto 1 (0). Valituista miehiä on 14 ja naisia 7. Valtuuston puheenjohtajana toimii Aino Villikka (kesk.).
Historiallisesti Ruotsalainen kansanpuolue:llä on kunnanvaltuustossa ollut aina vahvin edustus: vuodesta 1968 lähtien RKP:lla on ollut 8–10 paikkaa 21:stä mahdollisesta. RKP:n jälkeen ovat Suomen Keskusta ja Suomen Sosialidemokraattinen Puolue taistelleet toiseksi suurimman puolueen asemasta: paikkoja on kummallakin ollut vaihdellen 4–6.

Muu hallinto


Lapinjärven kunnanhallitus kuuluu 9 henkilöä. Kunnanhallituksen puheenjohtaja on RKP:n Thomas Antas.
Lapinjärven kunnanvaltuusto muodostaa yhdeksän lautakuntaan:
<div style="-moz-column-count:2; column-count:2;">
Vaalilautakunta
Keskusvaalilautakunta
Maaseutulautakunta
Perusturvalautakunta
Koululautakunta
Vapaa-aikalautakunta
Ympäristölautakunta
Tekninen lautakunta
Koulutuskeskuksen lautakunta
</div>
<gallery>
Tiedosto:Kunnallisvaalien tulokset Lapinjärvellä 2008.JPEG|Kunnallisvaalien tulokset Lapinjärvellä 2008
Tiedosto:Äänestysaktiivisuus Lapinjärvellä.jpg|Äänestysaktiivisuuden ja äänioikeutettujen määrän kehitys Lapinjärvellä 1919–2008
Tiedosto:Puoluejakauma Lapinjärven kunnanvaltuustoissa.jpg|Puolueiden edustukset kunnanvaltuustoissa 1968-2008
</gallery>

Maantiede


Lapinjärven pinta-ala on 339,36&nbsp;km<sup>2</sup>, josta vesistöjä on 9,48&nbsp;km<sup>2</sup>. Lapinjärven alueella sijaitsee muutamia järviä ja jokia.
Lapinjärven alueen vaikutus myös maailmanlaajuiseen maantieteen tutkimiseen on merkillepantava: Porlammilla Pyhäjärven rannalla, Tornikallion laella sijaitsee Struven ketjuun kuuluva mittauspiste Porlom II. Ketju kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Samalla kalliolla sijaitsi myös Maanmittauslaitoksen kolmiomittaustorni aina 1980-luvun puoliväliin asti.

Vesistöt


Tiedosto:Lapinjärvi.JPG
Lapinjärvellä on vain yksi kokonaan kunnan alueella sijaitseva järvi, Lapinjärvi (järvi), joka sijaitsee melko keskellä kuntaa ja rajoittuu Ingermaninkylään, Kirkonkylään, ja Vasarankylään. Järven pinta-ala on noin 530 ha ja sen rantaviiva 11,5&nbsp;km. Lapinjärven alueella sijaitsee myös osa Pyhäjärvi (Artjärvi), joka on Suomen keskisyvyydeltään syvin järvi ja joka kuuluu suurimmaksi osaksi Artjärven kuntaan. Aivan kaakkoisosassa Lapinjärveä Lapinkylässä sijaitsee Särkijärvi, joka ulottuu myös Ruotsinpyhtään puolelle. Jokia Lapinjärven alueella on kolme: Koskenkylänjoki, Loviisanjoki (myös Lapinjärvenjoki tai Loviisanjoki) sekä Taasianjoki, jonka vesistöalue on 27&nbsp;000 hehtaaria.

Luonto


Lapinjärvellä on Natura 2000-hankkeeseen kuuluva luonnonsuojelualue Ilveskallion vanha metsä Ingermaninkylästä. 21 hehtaarin laajuinen Ilveskallio on merkittävä kohde siksi, että se on useiden uhanalaisten kovakuoriaslajien esiintymisalue ja siellä esiintyy Uudellamaalla harvinaista Pikkutervakkoa. Lapinjärvellä on Ilveskallion lisäksi useita kallioita erityisesti Lapinjärven pohjoispuolella Ingermaninkylässä ja Vasarankylässä. Lapinjärven korkein kohta on Pyhäjärven rannalla oleva 99 metrin korkuinen Saukonkallio. Lapinjärvellä on soita Ingermaninkylän ja Vasaranykylän alueella, Lapinjärven itäisissä osissa, ja myös etelässä Harsbölessä on suurehko suoalue. 1990-luvun alussa oli Lapinjärven maa-alasta metsää noin puolet.

Kylät


Numero perässä on kylän sijainti Lapinjärven kartalla.
Tiedosto:Lapinjärven kartta numeroitu.jpg
Lapinjärven kylät on varsin erikokoisia, sillä pienimmissä kylissä Harsbölessä (49), Rutumissa (67) ja Lapinkylässä (68) on reilusti alle 100 asukasta, kun taas Kirkonkylän alueella asuu 784 asukasta ja Porlammilla 568 asukasta.

Talous ja elinkeinot


Lapinjärvi on aina ollut erittäin vahvasti maatalouspitäjä, vaikka tilanne on muuttunut viime vuosikymmeninä. Kalastusta Lapinjärvellä ei ole koskaan harjoitettu erityisemmin, vaan Lapinjärvi (järvi) saadut kalat kulutettiin lähinnä kotitarpeisiin. <br>1800-luvulla lapinjärveläisten tärkein kauppatavara oli viina, joka valmistettiin yleensä rukiista, mutta myös kauran käyttö oli yleistä. Vuonna 1834 lapinjärveläisten tuloista jopa 60 prosenttia oli peräisin viinasta. 1750-luvun puolivälissä noin joka toisessa talossa oli viinapannu. Salapoltto oli kuitenkin hyvin yleistä ja muodostui suureksi ongelmaksi myös Lapinjärvellä, mutta vähentyi 1800-luvun lopulla. Lapinjärven suurin pannu oli vuonna 1860 Sjökullan kartanon muurattu viinapannu, jonka vetoisuus oli 185 litraa.

Maanviljely


Lapinjärvi on perinteinen maalaiskunta, jossa maanviljely on ollut tärkein toimeentulolähde. Vuonna 1625 Lapinjärvellä oli yhteensä 118 tilaa ja jokaista tilaa kohden oli keskimäärin 2,25 hehtaaria peltoalaa, mutta Isojako jälkeen 1790 tiloja oli 275 ja peltoalaa keskimäärin 3,1 hehtaaria. 1800-luvulla uudisraivaus lisääntyi ja peltopinta-ala kaksinkertaistui vuosina 1805–1875 (vuonna 1875 se oli 3763 hehtaaria). Lapinjärven suosituimmat viljelykasvit 1850 olivat ruis ja kaura: ohran osuus oli 15 prosenttia koko viljelyalasta. Ruista viljeltiin eniten Porlammilla, Rutumissa ja Ingermaninkylässä (jopa 60 prosenttia).
Puitu vilja jauhettiin myllyissä, mutta myllyn ylläpito- ja rakennuskustannukset nousivat usein suuriksi yhdelle tilalle, joten syntyi myllykuntia. Lapinjärven parhaat vesimyllypaikat olivat Koskenkylänjoessa: Porlammilla jalkamyllyjä (vesimyllytyyppi) oli neljä ja muissa kylissä yhteensä neljä jalkamyllyä. Tuulimyllyt yleistyivät 1700-luvulla.
Mariebergin kartanossa oli Lapinjärven ainoa suuri puutarha, jonka pinta-alaksi ilmoitettiin 20 hehtaaria vuonna 1875.

Teollisuus


1700-luvulta aina 1800-luvun puoliväliin asti Lapinjärven ainoa merkittävä oli luutnantti Lorents Glansenstiernan ja raatimies Henrik Schröderin perustama Käkikosken saha. Glansenstierna ja Schröder solmivat vuonna 1744 sopimuksen sahamyllyn rakentamisesta Koskenkylänjokeen. Sahan perustamisessa ilmeni ongelmia, sillä Koskenkylänjoella muiden kuntien alueella toimineet sahat valittivat asiasta aina kuninkaalle asti. Saha saatiin kuitenkin rakennetuksi vuosina 1753–1754. Sahan toiminta loppui 1820-luvulla, ja rakennus purettiin 1830-luvulla, mutta uusi saha perustettiin jo 1870-luvulla. 1800-luvun lopulla Lapinjärvellä oli kaksi muuta sahaa, sillä myös Lomnäsin kartanolla ja Porlammin kartanolla oli vesivoimalla käyvät sahat. Käkikosken saha asetettiin konkurssiin syksyllä 2007.
Teollistuminen edellytti myös rautateiden kehitystä. Lapinjärvelle rakennettiin Porlammille yksi rautatieasema, jonka nimi oli Myrskylän rautatieasema. Lapinjärvi osui myös Struven ketjun kohdalle. Lapinjärven Porlammille rakennettiin kaksi kolmiomittauspistettä, ''Porlom I'' Tuulensuulle (26°00'15'' E 60°42'02'' N) ja ''Porlom II'' (26°00'12'' E 60°42'17'' N) Tornikalliolle.
1870-luku keksitty separaattori avasi tien meijeriteollisuudelle myös Lapinjärvellä: vuonna 1891 perustettiin Lapinjärven ensimmäinen osuusmeijeri Norrby mejerin. Tämän jälkeen Lapinjärvellä aloitti toimintansa myös seitsemän muuta meijeriä, joista vain Porlammin Osuusmeijeri on toiminnassa nykyäänkin.
1800-luvun loppupuolen jälkeen Lapinjärvellä on toiminut muun muassa tulitikkutehdas, limonaditehtaita, leipomoita sekä tiilitehtaita.

Nykypäivä


Nykyään Lapinjärvellä toimii muutamia pienyrityksiä, kuten leipomo ja meijeri. Lapinjärven maanlaajuisesti kuuluisin yritys kuitenkin lienee Pukaron Paroni -matkailukeskus valtatie 6 varrella Pukarolla. Pukaron Paronissa vieraili 912&nbsp;179 kävijää vuonna 2007, ja se on kävijämäärältään Suomen maksuttomien matkailukohteiden kolmanneksi suurin kohde Janakkalan Linnatuuli ja Linnanmäki jälkeen. Yrityspaikkoja Lapinjärvellä oli vuonna 2006 193.
Alkutuotanto on Lapinjärvellä menettänyt 1900-luvulla valta-asemansa palveluille työpaikkojen määrässä. Vuonna 2006 alkutuotanto työllisti 25,0 %, jalostus 16,8 % ja palvelut 56,8 % lapinjärveläisistä. Oman kunnan alueella lapinjärveläisistä kävi töissä 59,4 %.
Lapinjärven suurin työllistäjä on kunta, jonka palveluksessa toimii 208 henkeä, joista opetuspalveluissa 80, sosiaalipalveluissa 64 ja koulutuskeskuksessa 30 työntekijää. Muita suuria työllistäjiä ovat Pukaron Paroni 80:llä, Arla Ingman noin 40:llä, Lapinjärven leipomo 28:lla ja Porlammin osuusmeijeri 12:lla työntekijällä.

Talous


Lapinjärven kunnallisveroprosentti on 19, kiinteistöveroprosentti 0,3–0,85, kirkollisveroprosentti 1,85.
Talousarvio 2007
:Lapinjärven vuoden 2007 talousarvion toimintakulut ovat yhteensä 17&nbsp;792&nbsp;090 € (kasvua 3,4 %) ja toimintatuottojen arvo yhteensä 4&nbsp;736&nbsp;840 € (laskua 3,0 %). Verotulojen ja valtionosuuksien sekä poistojen jälkeen Lapinjärven tilikauden tulos on + 29 250 € (laskua 90,2 %).
Investoinnit
:Talousarvion 2008 mukaan Lapinjärven investoinnit olivat 1,458 miljoonaa € (kasvua 16,0%)
Rahoitus
:Vuosikate 2008 on 396&nbsp;000 € eli 134 €/as. (2&nbsp;945 as.). Vuosikate on 100 % poistoista. Lainanmäärä oli 710 €/as. (kasvua 35,2 %)

Liikenneyhteydet


Tiedosto:Tiekartta.jpg
Lapinjärven tärkein pääväylä on vuonna 1961 käyttöönotettu valtatie 6, joka kulkee Lapinjärven läpi, Kirkonkylän eteläpuolelta. Lapinjärven sisällä tärkeimpiä teitä ovat Lapinjärven ja Loviisan välinen seututie 176, ''seututie 174'' Kimonkylästä Artjärven kautta Myrskylään, Porlammilta VT-6:lle tuova ''maantie 1771'', Artjärven ja Porlammin välinen ''maantie 1732'', Myrskylän ja Porlammin välinen ''maantie 1751'', Lindkoskelta Ruotsinkylään menevä ''maantie 1791'' sekä Kimonkylän ja Iitin välinen ''maantie 3610''.
Lapinjärven alueella kulkeva Lahti-Loviisa-rata oli alun perin Kapearaiteinen rautatie Loviisan-Vesijärven rautatie, joka yhdisti Päijänne ja Vesijärvi vesireitit Suomenlahti. Radan varrella oleva Lapinjärven rautatieasema, josta on nykyään jäljellä vain kiviset portaat, sijaitsee Rutumissa. Rutumissa ja Lipossa on myös asemarakennukset, mutta ne toimivat nykyään asuinrakennuksina. Lapinjärven kunnan alueella sijaitsee nykyään yksityiskäytössä oleva entinen Myrskylän rautatieasema.

Väestö


Lapinjärven asukasluku oli vuoden 2008 alussa 2&nbsp;929, josta ruotsinkielisiä oli 33,0 % ja ulkomaalaisia 2,4 %. Väestö on keskittynyt kahteen taajamaan: Kirkonkylään ja Porlammiin. Muita suurempia asutuskeskuksia ovat Pukaro, Heikinkylä, Lindkoski ja Ingermaninkylä, joissa on yli 200 asukasta. Lapinjärven taajama-aste vuoden 2008 alussa oli 27,2 %.

Kielisuhteet


Tiedosto:Kieliolosuhteet Lapinjärvi.jpg
Lapinjärvi on ollut jo monta sataa vuotta kaksikielinen kunta: 1800-luvulla suomenkieliset asuivat Kimonkylän ja Porlammin alueella ja ruotsinkieliset asuttivat muut kylät. Vuonna 1853 suomenkielisiä oli Lapinjärven asukkaista noin 35,8 %. Prosenttimäärä ei muuttunut ennen 1900-lukua alkua suuremmin, mutta tämän jälkeen suomenkielisen väestön määrä nousi paljon, mikä johtui suomenkielisten maatyöläisten muutosta Lapinjärvelle. 1940-luvulla suomenkielisten osuus ohitti ruotsinkielisten. Nykyään noin kaksi kolmannesta Lapinjärven asukkaista on suomenkielisiä. Kieliraja kulkee suurin piirtein niin, että Porlammin, Kimonkylän, Pukaron ja Rutumin asukkaista suurin osa puhuu äidinkielenään suomea. Kirkonkylän tilanne on suurin piirtein tasan.

Uskonnolliset yhteisöt


Lapinjärvellä toimii kaksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko seurakuntaa: suomenkielinen Lapinjärven suomalainen seurakunta sekä ruotsinkielinen Lappträsks svenska församling. Yhdessä ne muodostavat Lapinjärven seurakuntayhtymän.

Palvelut


Koulutus


Tiedosto:Oppilaat 1875-1919 Lapinjävrellä.jpg
Tiedosto:Oppilaat 1955-1975 Lapinjärvellä.jpg
1600-luvulla tavallisen kansa tärkein opetuksentavoite oli lukutaito, joka ilmeni käytännössä katekismuksen ulkoa oppimisena. Pappien tehtävänä oli valvoa lukutaitoa: seurakuntalaiset kuulusteltiin kaksi kertaa vuodessa kinkerit. Vuonna 1780 kirkonisäntä ja muutamat säätyläiset valittivat, että kylässä oli useita lukutaidottomia lapsia. Tämä johti päätökseen lastenopettajien palkkaamisesta jokaiseen kylään, mutta opettajia ei kuitenkaan saatu joka kylään. Vuonna 1855 kyläkoulunopettajia oli 9 ja opetettavia lapsia 120. Vuonna 1856 Aleksanteri II antoi senaatille määräyksen kehittää kansanopetusta maassa, mikä oli ensimmäinen askel kansakoulujen perustamiseen.
Pitäjänkokouksessa 1859 päätettiin perustaa kyläkouluja eli "pienten lasten kouluja". Pitäjä jaettiin kahteen koulupiiriin, joissa kummassakin oli oma opettaja (koulumestari). Porlammilaiset eivät liittyneet kiertokoulujärjestelmään, vaan järjestivät opetuksen itse ja aloittivat kunnan ainoan kiinteän kyläkoulun, kun muualla toimi kiertävä kyläkoulu. Vuonna 1872 muutkin koulupiirit joutuivat perustamaan kiinteät kyläkoulut.
Vuonna 1875 kuntakokous hyväksyi yläkansakoulun säännöstön: opetusta annettaisiin suomeksi ja ruotsiksi, tytöille ja pojille. Koulu aloitti toimintansa 24. tammikuuta 1876 ja oppilaita oli 45. Kansakoulu siirtyi myöhemmin Pekinkylästä Kirkonkylään, ja uuden koulun nimeksi tuli Kappelby folkskola. Porlammille rakennettiin kansakoulu 1877. Lapinjärvellä toimivat aina vuoteen 1888 vain Porlammin kansakoulu ja Kapellby folkskolan, kunnes pukarolaiset päättivät perustaa kyläänsä ruotsinkielisen kansakoulun, joka aloitti toimintansa 1889. Koulussa opetettiin myös Pukaron ja Kimonkylän suomenkielisiä oppilaita.
Suomessa tuli kansakoululaki perusteella 1921 voimaan oppivelvollisuus, ja kaikkien 7–13-vuotiaiden oli siitä eteenpäin osallistuttava kouluopetukseen. Lapinjärvellä lakimuutos ei tehnyt suuria muutoksia. Koulupiirit pysyivät Porlammin koulua lukuun ottamatta samoina: Porlammi hajotettiin Porlammin, Porlammin kartanon ja Käkikosken piireihin. Myöhemmin Kirkonkylän vanha kansakoulu muuttui ruotsinkieliseksi (Kapellby skola), ja rinnalle perustettiin suomenkielinen koulupiiri, johon kuuluivat Vasarankylän, Kirkonkylän, Rutumin ja Ingermaninkylän suomenkieliset talot.. Pukaro jaettiin myös kahteen koulupiiriin, ja suomenkieliset lindkoskelaisten lapset siirrettiin Pukaron koulupiiriin.
Suomenkielisen väestön osuus lisääntyi voimakkaasti 1900-luvulla, mikä johti Kirkonkylän suomenkielisen koulupiirin jakamiseen 1946, jolloin syntyi Latokartanon koulu Ingermaninkylään, jossa kävivät myös Rutumin suomenkieliset oppilaat. Vuodesta 1963 lähtien suomenkielinen kansalaiskoulu (kahdeksannen vuosikurssin oppilaat) toimi Porlammilla, jossa kävi myös Myrskylän ja Artjärven oppilaita. Ruotsinkieliset kävivät Loviisassa kansalaiskoulunsa yhdessä ruotsinpyhtääläisten, liljendalilaisten, pernajalaisten ja loviisalaisten kanssa.
Kansakoulun jälkeen saatavaa jatko-opetusta lapinjärveläiset opiskelijat joutuivat hakemaan muilta paikkakunnilta. 1950-luvun lopulla alkoi kyteä ajatus yhteiskoulun perustamisesta, mikä johti toukokuussa 1965 Porlammin yhteiskoulun perustamiseen yhteistyössä Myrskylän ja Artjärven kanssa.
Vuonna 1970 annettiin asetus, jolla perustettaisiin peruskoulu, joka korvaisi kansakoulun, kansalaiskoulun ja keskikoulun, mikä johti siirtymiseen peruskoulujärjestelmään siirtymisen vaiheittain alkaen 1970 Lapin läänistä päättyen 1975 Uudenmaan lääniin. Suomenkieliset ala-asteet perustettiin Kirkonkylään, Käkikoski, Pukarolle ja Porlammin kartanolle. Yläaste siirrettiin Itä-Uudenmaan yhteiskoulun tiloihin. Ruotsinkieliset ala-asteet perustettiin Kirkonkylään sekä Heikinkylään. Ruotsinkielinen yläaste toimi yhdessä ympäryskuntien kanssa Loviisassa.
Nykyään Lapinjärvellä toimii kolme suomenkielistä ala-astetta, Porlammilla, Pukarolla ja Kirkonkylässä, sekä yksi ruotsinkielinen ala-aste Kirkonkylässä: Hindersbyn koulu lakkautettiin 31.7.2006. Porlammilla toimii yläaste ja Porlammin lukio yhteistyössä Arjärven ja Myrskylän kanssa.
Tiedosto:Lapinjärven koulutuskeskus, päärakennus.jpg
Lapinjärvellä on myös toiminut maatalouskoulut Latokartanon maanviljelyskoulu 1800- ja 1900-lukujen taitteessa sekä Lantmannaskolan i Östra Nyland 1900-luvun alussa.
Elokuussa 1997 Lapinjärvi sai oikeudekseen hoitaa Siviilipalvelus Suomessa. Lapinjärven koulutuskeskus sijaitsee Latokartanon alueella Ingermaninkylässä. Siviilipalveluksen 28 päivän koulutusjakson käy Lapinjärvellä suorittamassa vuosittain 1&nbsp;600 siviilipalvelusvelvollista.

Sosiaalitoimi ja terveydenhuolto


Lapinjärven ensimmäinen kunnalliskoti otettiin käyttöön 1920-luvulla. Sitä ennen kunta oli vain tukenut rahallisesti sekä ruuallisesti vaivaisia ja köyhiä. Heikinkylään perustettu kunnalliskoti (myöhemmin vanhainkoti) siirrettiin Kirkonkylään ja toimii siellä edelleenkin. Lapinjärvellä on toiminut muun muassa nuorisosiirtola 1930-luvulla, alkoholiparantola, pakolaiskeskus, ja ne kaikki ovat toimineet Sjökullan kartano tiloissa. Samoin Lapinjärvellä toimi tuberkuloosiin keskittynyt Lapinjärven parantola. Nykyään parantolan tiloissa toimii mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumiskeskus. Lapinjärvellä toimii myös kaksi lastenkotia.
Lapinjärvellä toimii terveystalo sekä neuvola. Samoin kunnassa on yksi yksityinen lääkäriasema. Terveydenhuolto hoidetaan kuntayhtymän kautta.
<gallery>
Tiedosto:Kapellby skola Lapinjärvi.JPG|Lapinjärven kirkonkylä ruotsinkielinen () ala-aste
Tiedosto:Lapinjärven kirkonkylän suomenkielinen ala-aste.JPG|Kirkonkylän suomenkielinen ala-aste
Tiedosto:Pukaron ala-aste.JPG|Pukaron ala-aste
Tiedosto:Hilda Käkikosken koulu.JPG|Hilda Käkikosken koulu Porlammilla
Tiedosto:Porlammin yläaste ja lukio.JPG|Porlammin lukio pääsisäänkäynti
</gallery>

Kulttuuri ja vapaa-aika


Yhdistykset ja seurat


Lapinjärvellä toimii myös muun muassa Marttayhdistyksiä, Porlammin ja Pukaron kyläyhdistykset, puolivakinainen palokunta, Lapinjärven kulttuuriyhdistys LaKu sekä nuoriso- ja urheiluseuroja.

Nuorisoseurat


Lapinjärvelle perustettiin ensimmäinen nuorisoseura Lindkosken kylään syyskuussa 1896. Yhdistyksen nimeksi tuli Lindkoski Lantmanna-Ungdomsförering, josta kehittyi myöhemmin Hembygdens Vänner i Lappträsk. Yhdistys järjesti illanviettoja, joissa oli näytelmiä, leikkejä ja tansseja. Porlammille perustettiin oma nuorisoseura ''Porlammin Nuorisoseura Soihtu'' 1897. Vuonna 1908 Soihdulle rakennettiin seuratalo Soihtula. Myöhemmin Lapinjärvelle perustettiin nuorisoseurat myös Pukarolle, Harsbööleen yhdessä Lapinkylän kanssa, Kimonkylään (Kimonkylän Nuorisoseura, ''Valonsäde''), Vasarankylään ja Kirkonkylään yhteinen sekä Heikinkylään, johon yhdistettiin Pekinkylän nuorisoseura 1915.

Urheiluseurat


Tiedosto:Lukkologo.jpg
Lapinjärven ensimmäinen urheiluseura oli Porlammin Pyry, joka perustettiin 1932. Seura järjesti kilpailuja muun muassa hiihdossa, jossa 20 kilometrin kilpailun voittaja sai ''Pyryn Tuoppi'' -nimisen pokaalin, mäkihypyssä, nyrkkeilyssä, yleisurheilussa ja suunnistuksessa. Porlammilla toimi 1950- ja 1960-luvuilla työväen urheiluseura Porlammin pauhu. Ruotsinkielinen Lappträsk Idrottsförering (''"Liffen"'', LIF) perustettiin 1937. Suomenkielinen Lapinjärven Lukko perustettiin toisen maailmansodan jälkeen 1945. Lukon menestynein urheilija on Brita Blomberg (o.s. Johansson), jolla oli Suomen ennätys pituushypyssä ja 100 metrin juoksussa, ja hän osallistui myös Kesäolympialaiset 1960 1960. 2000-luvulla Lapinjärvelle perustettiin Pallojunnut-niminen urheiluseura.

Teatteri


Kimonkylän nuorisoseura Valonsäde on esittänyt 2000-luvulla kesäisin esityksiä Hotelli Hanhen rannassa. Porlammin nuorisoseura Soihtu järjestää kevät- ja syysiltamia, joissa esitetään näytelmiä.

Liikunta


Lapinjärvellä on suhteellisen paljon liikuntamahdollisuuksia. Kunnan alueella on muun muassa kolme uimarantaa, Kirkonkylässä, Porlammilla sekä Harsbölessä, kaksi tenniskenttää (Porlammilla ja Kirkonkylässä), jääkiekkokaukaloita sekä muutamia pururatoja. Lapinjärven Kirkonkylän alueella Mariebergissä on yleisurheilukenttä, jonka yhteydessä on jalkapallokenttä, tennisverkko, lentopalloverkko, katukoripallokenttä, ja aluetta kiertää pururata. Kesäisin Lukko ja LIF järjestävät kentällä yleisurheilukilpailuja. Liikuntahalleja on sekä Kirkonkylän koulun että Porlammin koulun läheisyydessä. Vuonna 1975 Lapinjärvelle rakennettiin useiden yhdistysten aloitteesta uimahalli, joka kunnallistettiin 1981. Uimahalli sijaitsee Porlammilla Porlammin koulun yhteydessä. Uimahallissa on kaksi allasta, joista suurempi on 16,63 metrin pituinen.

Nähtävyydet


Lapinjärvellä sijaitsee huomattava määrä erilaisia nähtävyyksiä vanhoista kartanoista ja tiloista nykyaikaiseen matkailukeskukseen. Lapinjärvellä sijaitsevat Unescon maailmanperintökohde Struven ketjun mittauspiste Porlom II sekä Natura 2000-hankkeen luonnonsuojelualue Ilveskallion vanha metsä.

Kirkot ja hautausmaat


Tiedosto:Church of Lapinjarvi.jpg
Lapinjärvellä on kaksi kirkkoa vierekkäin kunnan Lapinjärven kirkonkylä. Niitä kutsutaan historiallisista syistä nimityksillä ''ruotsalainen kirkko'' (suurempi) ja ''suomalainen kirkko'' (pienempi), vaikkei kieliasialla nykyisin ole niiden käytön kannalta merkitystä. Kirkot ovat rakennettu 1700-luvulla ja kirkkojen läheisyydessä oleva kellotapuli 1800-luvulla. Kirkkojen läheisyydessä sijaitsee myös ''vanha hautausmaa''. ''Uusi hautausmaa'' sijaitsee Kirkonkylän toisella puolella alle puolen kilometrin päässä kirkoista. Uuden hautausmaan läheisyydessä sijaitsee myös 2003–2004 peruskorjattu siunauskappeli.

Museo- ja kotiseututoiminta


Tiedosto:Kycklings.JPG
Lappträsk Hembygdsförering () on perustettu 7. kesäkuuta 1929. Yhdistys järjesti vanhan maanmieskoulun Brofogdas tiloissa kotiseutumuseotoimintaa, joka jatkuu edelleen. Brofogdas on vanha luutnantin virka-asunto, ja rakennus on Lapinjärven vanhimpia. Lappträsk Hembygdsförering ylläpitää myös kotiseutumuseo Kycklingsin kotiseutumuseo, jonka yläkerrassa on suutarin ja siselöörin työpajat. Sekä Brofogdas että Kyckylings sijaitsevat Kirkonkylän alueella.
Tiedosto:Brofogdas.JPG
Vuonna 1952 Heikinkylään perustettiin Hopenback-Lekstrand fornminnesförering (), jonka tehtävänä on ylläpitää Hurtigsin rakuunatorppaa Heikinkylässä. Rakennus on 1700-luvulta.
Porlammin Nuorisoseura perusti kesällä 1943 Porlamille Porlammin kotiseutumuseon. Kotimuseo käsittää koulumuseon, vajan, makasiinin ja sepänpajan. Kotiseutumuseon läheisyydessä sijaitsee myös Hilda Käkikoski patsas.
Lapinjärvellä sijaitsee myös Hindersby-Bäckbyn kyläpaja, joka on 1800-luvulta peräisin oleva sepän paja.

Kartanot


Sjökullan kartano (myös. ''Latokartano'') sijaitsee Ingermaninkylässä, Lapinjärven koulutuskeskuksen läheisyydessä, Lapinjärven rannalla. Kartano on vanha kruununtila, jota hallitsi useat aateliset, mutta vouti vuokrasivat ja viljelivät kartanon maita. Sjökullan tiloilla on myös pidetty Latokartanon maanviljelyskoulu 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Kartano on toiminut myös nuorisosiirtolana, huoltolana, vastaanottokeskuksena, ja alueella on ollut myös kestikievari.
Porlammin kartano sijaitsee Porlammilla. Kartano on perustettu 1636, ja kartanon omisti aikoinaan von der Pahlenin suku. Kartano toimi säteritilana. Omistus siirtyi kauppojen jälkeen 1800-luvulla Ehrnroothin suvulle.
Kirkonkylän kartano (myös. ''Marieberg'' tai ''Lappvikin kartano'') on saanut nimensä silloisen omistajan rouvasta Maria Sahlbergistä. Kartano on toiminut alkujaan papin virkatilana 1500-luvulla. Kartano tuli kuuluisaksi suurista puutarhoista. Sen alueilla on pidetty myös krouvia ja käräjäkuntaa.
Rutumin kartano on perustettu 1732 kahden rälssitilan yhdistyessä, ja Toinen maailmansota jälkeen jaettiin sen maita siirtoväelle. Puhekielessä Rutumin kartanosta käytettiin nimitystä (Stora) Herrgården (). Kartanon alkuperäiset omistajat kuuluivat Gyllingin sukuun. Kesällä kartanossa toimii kesäkahvila ja esillä on taidetta.
Pukaron kartano muodostettiin vuonna 1763 ''Jontaksen'' ratsutilasta. Nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1817.
Lumnäsin kartano on toinen kartano Pukarolla. Lomnäsin kartano on perustettu 1810 Daniel Wallen yhdistettyä tiloja. Kartanon mailla on toiminut kestikievari ja veromylly.

Pukaron Paroni


Lapinjärven ylivoimaisesti suosituin matkailukohde on matkailukeskus Pukaron Paroni valtatie 6:den varrella. Pukaron Paronissa kävi vuonna 2007 912&nbsp;179 kävijää, mikä nostaa Pukaron Paronin Suomen kolmanneksi suosituimmaksi maksuttomaksi matkailukohteeksi. Pukaron Paronissa on muun muassa kahvila, Kermansavi tehtaanmyymälä, Brunbergin makeistukku sekä kirjakauppa Kirjapörssi.

Kuuluisia lapinjärveläisiä


G. G. Rosenqvist, Dogmatiikka professori, kansanedustaja
Hilda Käkikoski, kansanedustaja ja kirjailija
Brita Blomberg, yleisurheilija, Kesäolympialaiset 1960
Almar Fabritius, jääkärikapteeni
Ernst Fabritius, säveltäjä, viulisti
Anders Allardt, kirjailija, historiantutkija
Lauri Johansson, rikollisjärjestö Natural Born Killers (rikollisjärjestö) perustajajäsen

Lähteet


Kirjallisuuslähteet


}}

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.lapinjarvi.fi/ Lapinjärven kunnan kotisivut
http://www.laku.info/ Lapinjärven kulttuuriyhdistys
Luokka:Lapinjärvi
ca:Lapinjärvi
de:Lapinjärvi
et:Lapinjärvi vald
en:Lapinjärvi
es:Lapinjärvi
eu:Lapinjärvi
fr:Lapinjärvi
it:Lapinjärvi
nl:Lapinjärvi
no:Lappträsk
pl:Lapinjärvi
ro:Lapinjärvi
ru:Лапинъярви
se:Lapinjärvi
sco:Lapinjärvi
sv:Lappträsk
vi:Lapinjärvi

Luonnontiede

Kuva:Moon_Dedal_crater.jpg:sta nähtynä.]]
Luonnontiede eli luonnontieteet on luontoa tutkivien tiede yhteisnimitys.
Luonnontieteitä ovat
biologia, joka tutkii eliöiden ominaisuuksia, yhteisöjä ja kehitystä
fysiikka, joka tutkii ainetta, energiaa ja perusluonteisia luonnonlaki
geotieteet eli maapalloa tutkivat tieteet, muun muassa maantiede ja geologia
kemia, joka tutkii aineen koostumusta, ominaisuuksia ja muuttumista
tähtitiede, joka tutkii maailmankaikkeus ja taivaankappaleita

Lähteet

Katso myös


Luonnontieteellinen menetelmä
Luonnontieteelliset yliopistotutkinnot
Tiede
Matematiikka
Ihmistiede
Humanistiset tieteet
Yhteiskuntatiede

Aiheesta muualla


http://www.helsinki.fi/luma/lehti Luova. Luonnontieteen verkkolehti nuorille.
Luokka:Luonnontieteet
af:Natuurwetenskap
als:Naturwissenschaft
ar:علوم طبيعية
an:Sciencias naturals
ast:Ciencies naturales
az:Təbiət elmləri
id:Ilmu alam
ms:Sains semula jadi
zh-min-nan:Chū-jiân kho-ha̍k
jv:Èlmu alam
su:Élmu alam
ba:Тәбиғи фәндәр
be:Прыродазнаўчыя навукі
be-x-old:Прыродазнаўчыя навукі
bo:རང་བྱུང་གི་ཚན་རིག
bs:Prirodne nauke
bg:Природни науки
ca:Ciències naturals
cs:Přírodní vědy
sn:Mashandiro eZvinhu Zvisingararami
co:Scenzi naturale
cy:Gwyddoniaeth naturiol
da:Naturvidenskab
de:Naturwissenschaft
et:Loodusteadused
el:Φυσικές επιστήμες
en:Natural science
es:Ciencias naturales
eo:Naturscienco
eu:Natura zientziak
fa:علوم طبیعی
fr:Science de la nature
fur:Siencis naturâls
ga:Eolaíocht nádúrtha
gv:Oaylleeaght najooragh
gl:Ciencias naturais
ki:Thayathi cia ndũire
ko:자연과학
hi:प्राकृतिक विज्ञान
hr:Prirodne znanosti
io:Naturala cienci
ia:Scientia natural
ie:Scienties natural
is:Náttúruvísindi
it:Scienze naturali
he:מדעי הטבע
lad:Sensia natural
lv:Dabas zinātne
lb:Naturwëssenschaft
lt:Gamtos mokslas
jbo:rarske
hu:Természettudomány
mk:Природни науки
ml:പ്രാകൃതികശാസ്ത്രം
mt:Xjenza Naturali
mn:Байгалийн шинжлэх ухаан
nl:Natuurwetenschap
ne:प्राकृतिक विज्ञान
ja:自然科学
nap:Scienzie d%27%27a natura
no:Naturvitenskap
nn:Naturvitskap
nov:Natural sienties
oc:Sciéncias naturalas
uz:Tabiiy fanlar
nds:Naturwetenschop
pl:Nauki przyrodnicze
pt:Ciências naturais
ro:Științe naturale
ru:Естественные науки
rue:Природны наукы
sah:Айылҕа үөрэхтэрэ
sa:प्राकृतिकविज्ञानम्
stq:Natuurwietenskuppe
sq:Shkencat natyrore
scn:Scienzi naturali
si:ස්වභාවික විද්‍යාව
simple:Natural sciences
sk:Prírodná veda
sl:Naravoslovje
ckb:زانستی سروشتی
sr:Природне науке
sh:Prirodne znanosti
sv:Naturvetenskap
tl:Likas na agham
th:วิทยาศาสตร์ธรรมชาติ
vi:Khoa học tự nhiên
tg:Фанҳои табии
tr:Doğa bilimleri
uk:Природничі науки
ur:علوم فطریہ
ug:تەبىئىي پەن
vec:Siense naturałi
vo:Natanolavs
war:Siyensyas naturales
yi:נאטור-וויסנשאפטן
yo:Sáyẹ́nsì aládánidá
zh-yue:自然科學
bat-smg:Gomtuos muokslā
zh:自然科学

Astronomia

Tähtitiede

Lappajärvi


</ref>
<br />&nbsp;• Suomen Keskusta<br />&nbsp;• Kristillisdemokraatit<br />&nbsp;• Kansallinen Kokoomus<br />&nbsp;• Suomen Sosialidemokraattinen Puolue<br />&nbsp;• Perussuomalaiset | valtuusto-paikat = <br />14<br />2<br />2<br />2<br />1
}}
Lappajärvi on Suomi kunta, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunta. Lappajärvellä asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Lappajärvi (järvi) rantaviivaa kunnan alueella 124 kilometriä. Vapaa-ajan asunto Lappajärvellä on 1&nbsp;020. Lappajärvellä sijaitsee myös kylpylä Kivitippu. Sen läheisyydestä löytyy golfkenttä, jonka omistajaseurana toimii Järviseudun golfseura. Lappajärven naapurikunnat ovat Alajärvi, Evijärvi, Kauhava, Lapua, Veteli ja Vimpeli.

Historia


Ihminen saapui Lappajärven seudulle jo Kivikausi. Kivikautisia löytöjä on tehty mm. Nykälänniemeltä, Kärnänsaaresta, Koskelasta, Kuopplasta Keskisestä ja Mäkelästä. Myöhäisemmistä löydöistä on täkein kirkonkylästä tavattu Viikinkiaika solki. Keskiaika kalaisa Lappajärvi houkutteli alueelle pääasiassa satakuntalaisia ja kyröläisiä eränkävijöitä.
Pysyvästi alue asutettiin 1530-luku jolloin seudulle asettui Ruotsalaiset ja Savolaiset. Lappajärven alueesta käytettiin tuolloin nimeä Savonkylä. 1500-luku seudulle saapui lisää savolaisia. Lappajärvi kuului aluksi Pietarsaari seurakuntaan. Vuonna 1637 siitä muodostettiin kappeli ja itsenäiseksi seurakunnaksi se erotettiin 1812. Lappajärven seurakuntaan kuuluivat kappeleina Alajärvi, Evijärvi, Kortesjärvi, Soini, Vimpeli ja Lehtimäki. Ne itsenäistyivät kuitenkin 1800-luku omiksi pitäjiksi. Kauhajärven kylä liitettiin 1937 Lapuan kuntaan. Lappajärven kirkko rakennettiin 1637. Se sai kuitenkin väistyä nykyisen kirkon tieltä 1765. Lappajärven huomattavampia kirkkoherroja oli Lappi tutkijana tunnettu Jakob Fellman, joka kehitti seudun Maatalous. Hän löysi mm. Vimpelin kalkkikivikaivos. Elinkeinoista oli kaskitaloudella ja Kalastus merkittävä asema. Maanviljelys alkoi kehittyä 1700-luku lähtien, jolloin myös Lappajärven asukasluku alkoi nopeasti kasvaa. Seutu kuului myös Etelä-Pohjanmaan tärkeimpiin tervanpolttoalueisiin.
Lappajärven asukasluku oli suurimmillaan 1940-luku, jolloin asukkaita oli kunnassa n. 6700. 1950-luku väestö alkoi kuitenkin vähentyä. Pelkästään 1960-1975 välisenä aikana kunnan asukasluku väheni 1100 asukkaalla. Väestön väheneminen pysähtyi 1970-luku ja väkiluku vakiintui vähäksi aikaan n. 4500. 1990-luku kunnan asukasluku alkoi jälleen laskemaan, vuoteen 2011 mennessä kunnassa oli 3432 asukasta.

Luonto ja maantiede


Lappajärvi sijaitsee Etelä-Pohjanmaan järvialueella maakunnan suurimman järven, Lappajärvi (järvi). Kunnan pohjois- ja itäosissa maisemaa hallitsevat kallioiset ja moreenipeitteiset mäki, länsi- ja eteläosissa laajat suot.
Kallioperä on pääasiassa gneissiä ja graniittia. Kallioperän erikoisuutena ovat meteoriittiräjähdyskraattereille ominaiset kivilajit. Yleisin maalaji on moreeni. Lappajärven pohjoispään ympärillä on noin parin kilometrin laajuinen hiesu- ja hiekkavyöhyke, joka jatkuu Ähtävänjoki laaksoa pitkin pohjoiseen. Kivennäismaalajit ovat laajalti Turve peitossa. Pinnanmuodoiltaan kunta on pääasiassa Kangasmetsä. Maisemat ovat vaihtelevimmat Lappajärven pohjois- ja koillispuolella, missä on runsaasti tasaisesta suomaastosta kohoavia mäkiä. Kunnan länsi- ja eteläosat ovat sen sijaan tasaisempia. Kunnan korkein kohta on Övermarkin kylän Vanhavuori.
Lappajäven pinta-ala on 140km2. Pohjoisessa järveen pistää leveä niemi, jonka jatkona on Kärnänsalmen erottama Kärnänsaari. Lappajärveä on säännöstelty vuodesta 1961 lähtien. Paikkakuntalaiset ovat arvostelleet säännöstelyä, sillä vedenpinnan ollessa alimmillaan rantaviiva voi vetäytyä jopa sata metriä. Asukkaat rakensivat 1979 vastalauseena ns. kansanpadon Ähtävänjokeen, jota pitkin järvi laskee Pohjanlahti. Järvessä on arvokas muikkukanta.

Järven synnystä


Kunnalle nimen antanut Lappajärvi (järvi) sai alkunsa meteoriitti törmättyä paikkaan. Järveä pidettiin kauan muinaisen tulivuoren kraatterina, mutta dosentti Martti Lehtinen todisti väitöskirjallaan sen syntyneen valtavan meteoriitin törmäyksen vaikutuksesta. Suurella nopeudella tapahtunut arviolta 0,5–1 kilometrin läpimittaisen kappaleen törmäys synnytti valtavan räjähdyksen, jonka voima oli 80 gigatonnia eli noin 6 miljoonaa Hiroshiman atomipommia. Noin 200 kilometrin säteellä kaikki maanpinnan yllä oleva elollinen, eläimet ja kasvit hävisivät. 70 kilometrin säteellä satoi jopa talon kokoisia kivenjärkäleitä. Noin 350 kilometrin päässä eli Helsinkiä vastaavalla etäisyydellä Lappajärvestä kuoli vielä suurin osa elollisista, ja vasta 650 kilometrin päässä nykyisen Inarin seuduilla eläimiä selvisi vahingoittumattomina.
Meteoriitin tai asteroidin törmäyksestä kertovat meteoriitin paineen ja kuumuuden vaikutuksesta sulaneet kivet.
Lappajärveltä on löydetty niin sanottua impaktilasia, sueviittia ja törmäyksen rikkomaa kiveä, breksiaa. Kärnäiitti on sulaneen ja rikkoutuneen kiven seosta, joka on jähmettynyt kiinteäksi. Liitukausi noin 73 miljoonan vuoden ikäiseksi arvioitua Meteoriittikraatteri on kartoitettu muun muassa painovoimamittauksella. Koska Lappajärvi on niin vanha, törmäyskraatterin muoto ei Maan päällä ole selvä kuin esimerkiksi Etelä-Saksassa olevan Nördlinger Ries.

Kylät


Itäkylä, Kuoppala, Luomala, Lamminkylä, Mynkelinmäki, Nissi, Savonkylä, Tarvola, Karvala ja Kärnä (Lappajärvi).

Lappajärven murre


Lappajärven murre kuuluu Keuruun-Evijärven välimurteisiin, jotka ovat savolaismurteiden lähellä yleiskieltä oleva ryhmä Etelä-Pohjanmaan murre itäpuolella. Se muistuttaa Suomen yleiskieltä mm. diftongien ääntämisessä, siinä kun diftongit, jotka ovat yleiskielessä i-loppuisia, ovat i-loppuisia, toisin kuin useimmissa savolaismurteissa, joissa ne ovat e-loppuisia mutta diftongit uo, yö ja ie ääntyvät itäisittäin kuten yleiskielessä eivätkä läntisittäin ua, yä, iä, ia. Lappajärven murteessa on selviä eteläpohjalaisia vaikutteita muun muassa intonaatiossa. Järviseudulla ei esiinny yleisgeminaatiota, joka on tyypillinen, joskin nuori ilmiö lähes kaikissa muissa savolaismurteissa.

Lappajärveen liittyviä ihmisiä


Taidemaalari Arvid Broms
Kitaristi Gary (muusikko), Technicolour-yhtye, Soittanut myös Negativessä ja nykyään Monday-yhtyeessään. Monday pääsi myös euroviisukarsintoihin
Laulaja Timo Kotipelto, Stratovarius-yhtye
Toivo Kärnä, Tuntematon sotilas -romaanin kapteeni Kaarnan esikuva
Näyttelijä Jussi Lampi
Iskelmälaulaja Tarja Lunnas
Kirjailija Arto Melleri
Sana ja Ylistys -seurakunnan pastori ja perustajajäsen Veli Saarikalle
Kirjailija Antti Tuuri
Akateemikko, kesänviettäjä Kustaa Vilkuna
Olympiapainija Jarmo Övermark
Muusikko, tapahtumajärjestäjä Kristian Pihlajaharju, Passionworks- yhtye

Paikkakuntaan liittyvää


Lappajärvellä järjestetty Tulivuorirock (1970–1986, 2007–) on Ruisrockin jälkeen vanhin suomalainen rockfestivaali.
Lappajärvi-järven kärnäiitti-kiveä löytyy maailmasta ainoastaan kyseisestä järvestä ja sen ympäristöstä. Kivi on nimetty järven suurimman saaren, Kärnä (Lappajärvi)n mukaan.
2. toukokuuta 1979 nousi Lappajärvi ja lappajärveläiset julkisuuteen yhtenä ensimmäisistä kansalaistottelemattomuuden airuista: voimalaitoksen vesitarpeen vuoksi oli järven vedenpinta juoksutettu käsittämättömän matalle. Isännät tukkivat traktoreillaan tuomillaan kivillä Ähtävänjoen suuaukon.
Timo Kotipelto ja hänen kokoamansa Lappajärven kuoro voitti kevättalvella 2009 tuotetun ja televisioidun Nelonen Kuorosota-ohjelman. Näin he toivat neljänkymmenentuhannen euron arvoisen voittopotin Lappajärvelle. Voittopotti lahjoitettiin kunnalle nuorten musiikkitoimintojen tukemiseen.

Ystävyyskunnat


Kramfors, 1962
Puudoži, 1992
Springstille, 1999

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.lappajarvi.fi Lappajärven kunnan kotisivut
http://www.jarviwiki.fi/wiki/Lappaj%C3%A4rvi_%2847.031.1.001%29 Lappajärvi. Järviwiki.
Luokka:Lappajärvi
de:Lappajärvi
en:Lappajärvi
eo:Lappajärvi
fr:Lappajärvi
it:Lappajärvi
nl:Lappajärvi
no:Lappajärvi
pl:Lappajärvi
ro:Lappajärvi
ru:Лаппаярви (община)
se:Lappajärvi
sv:Lappajärvi
vi:Lappajärvi

Lapua


</ref>
<br />&nbsp;• Kansallinen Kokoomus<br />&nbsp;• Suomen keskusta<br />&nbsp;• Suomen Sosialidemokraattinen Puolue <br />&nbsp;• Perussuomalaiset<br />&nbsp;• Kristillisdemokraatit<br />&nbsp;• Vasemmistoliitto | valtuusto-paikat = <br />13<br />13<br />3<br />3<br />2<br />1
}}
Lapua (, ) on Suomi kaupunki, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunta. Kaupungissa asuu }} }} henkilöä. Kunnan pinta-ala on }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 1}} }} asukasta/km². Lapuan naapurikunnat ovat Alajärvi, Kauhava, Kuortane, Lappajärvi ja Seinäjoki.
Lapua tunnetaan kenties parhaiten Lapuan liike , Lapuan Patruunatehtaan räjähdys (1976) ja Herännäisyys . Myös olympiatason urheilijat kuten Harri Koskela, Tapio Korjus ja Mikko Huhtala ovat tehneet kaupunkia tunnetuksi. Lapuan Virkiä_(pesäpallo) on voittanut pesäpallon Suomen mestaruuden seitsemän kertaa, saanut SM-hopeaa kuudesti ja pronssia seitsemästi.
Nykyään kaupunki tunnetaan myös rikkaasta kulttuurielämästään. Kulttuuri sai oman talonsa, kun entinen Lapuan Patruunatehdas rakennus remontoitiin kaupungin kulttuurikeskukseksi. Paikka tunnetaan nykyään nimellä Kulttuurikeskus Vanha Paukku, ja siellä sijaitsevat muun muassa Lapuan Musiikkiopisto, kaupungin kirjasto, Lapuan Kansalaisopisto, Teatteri Lapua, Lapuan Taidemuseo, Lapuan liikkeen museo, Lapuan Patruunatehtaan museo, Patruunagalleria, Pyhälahden Valokuvaamomuseo, Pohjanmaan Valokuvakeskus ja elokuvateatteri Bio Marilyn.
Vanhassa Paukussa järjestetään vuosittain mm. musiikkitapahtuma Vanhan Paukun Festivaali sekä Vanhan Paukun Filosofiapäivät. Lisäksi paikkakunnalla järjestetään vuosittain mm. Lapuan Päivän juhla, Ritafest-rockfestivaali ja joka toinen vuosi kansainvälinen urkumusiikkitapahtuma Lapuan Urkufestivaalit.
Tunnettuja lapualaisia kulttuurihenkilöitä ovat mm. taiteilija Teemu Mäki, Miljoonasade-yhtyeen perustaja, muusikko Heikki Salo, edesmennyt näyttelijä Esko Nikkari ja tanssija Jukka Haapalainen.
Lapualla ilmestyy paikallislehti Lapuan Sanomat ja saman kustantajan julkaisema ilmaisjakelulehti Lapuan Linkki.

Historia


Vielä Kivikausi kampakeraaminen kulttuuri kaudella Itämeri vedenpinta oli 56–58 metriä nykyistä vedenpintaa korkeammalla. Tällöin Lapua sijaitsi aivan merenrannan tuntumassa, missä edellytykset ihmisasutukselle olivat otollisimmat. Lapualta onkin tavattu runsaasti kivikautisia löytöjä, muun muassa 14 asuinpaikkaa kampakeraamisen kulttuurin kaudelta. Myöhemminkin esihistoriallisella ajalla Lapuan sijainti oli edullinen. Lapuan kaupunki nimittäin sijaitsi koiravaljakkoreitin varrella, joka johti Laatokan Karjalasta Etelä-Pohjanmaalle ja edelleen Oulujoki.

Pysyvän asutuksen muodostuminen


Varhain 1300-luvulla alkoi pysyvä asutus levitä myös Lapuanjokilaaksoon. Asukkaita tuli muun muassa Ylä-Satakunta Sastamala asutuskeskuksesta, josta oli pohjoiseen hyvät maa- ja vesiyhteydet. Pohjanmaan asutuksen painopiste muodostui alkuvaiheissa Kyrönjoki. Meren läheisyyteen asutusta houkutteli nimenomaan luonnonantimiltaan rikas Merenkurkku. Lapualla oli tuolloin jonkin verran lappalaiset, jotka pitivät seutua eräalueenaan. Lapuan-nimen lienevät rannikon ruotsalaiset antaneet juuri alueella asustaneiden lappalaisten takia.<br>

1400-luvun Isokylä


Kyrönjoen varressa Kyrönmaassa alettiin asutuksen laajetessa 1400-luvulla hankkia uusia erä- ja niittyalueita idästä, Lapuanjoen varrelta. Edullisin asuinpaikka löytyi kohdasta, missä Nurmonjoki yhtyy Lapuanjoki. Samassa paikassa sijaitsee Lapuan nykyinen keskusta. Paikkaa alettiin pian nimittää Isokyläksi. Muista kylistä 1400-luvulla tunnettiin vain Haapakoski, joka sijaitsee hieman ylempänä Lapuanjoen varrella. Isokylä oli liikenteellisesi keskeinen paikka jokien risteyksessä. Tästä oli myös helppo hyödyntää seudun rikkaita kalavesiä. Jokivarsilta alkoivat edelleen laajat eräalueet, joista riistaa löytyi runsaasti. Vuoden 1413 vaiheilla Lapualla oli noin 10 taloa. Metsästys ja kalastus säilyivät tärkeinä elinkeinoina aina 1600-luvulle saakka.

1500-luvulla kirkkopitäjäksi


1500-luvun puolivälissä, jolloin Lapualla oli noin 70 taloa, asutus alkoi hitaasti levittäytyä Isostakylästä yhä etäisimmille alueille. Uusista kylistä Tiistenjoki ja Kauhajärvi alkoivat saada myös pysyvää asutusta. 1555 Kustaa Vaasa antoi Mikael Andreas -nimiselle henkilölle valtakirjan papinvirkaan Lapuan kappeliseurakunnassa. Tämän nimistä pappia ei liene kuitenkaan koskaan Lapualle saapunut. Tapahtuma oli kuitenkin merkittävä, sillä tämän jälkeen Lapua alkoi yhä enemmän irtaantua emäalueestaan Kyrön suurpitäjästä. Perimätieto kertoo, että näihin aikoihin Lapualle oli jo rakennettu oma kirkko (rakennus). Itsenäinen kirkkopitäjä Lapuasta tuli 1581. Vakinaisesti alueella asuva pappi oli saatu jo viisi vuotta aikaisemmin. 1590-luvun alussa Lapuasta tuli itsenäinen hallintopitäjä ja paikallisesti tärkeät omat käräjät pidettiin joulukuussa 1590. Kun Kauhava vuonna 1608 liitettiin Lapuaan, Suur-Lapuaan kuuluivat Kauhavan, Härmän, Kuortaneen, Nurmon ja Töysän kappelit.

Karjanhoitoa ja tervanpolttoa


Maanviljelys oli otettu 1500- ja 1600-luvulla vasta kapeat kaistaleet maata Lapuanjoen varressa. Peltoviljelyä haittasivat kuitenkin usein toistuvat tulvat. Liiallisen kosteuden vaivaamat alueet pidettiinkin tavallisesti laitumina, jolloin myös karjanhoito oli kannattavaa. Toistuvien tulvien ja hallan verottaessa talonpoikien toimeentuloa tarjosi tervanpoltto tärkeitä lisätuloja. Tervan myynnin myötä siirryttiin jo rahatalouden piiriin. Metsä oli arvokasta. Metsän käyttöoikeuksien selvittämiseksi jouduttiin pitämään lukuisia rajakäyntejä. Samalla pitäjä sai rajansa ja myös kylien rajat alkoivat hahmottua.
Lapuanjoki oli tervan vientiväylä. Terva kuljetettiin Uusikaarlepyy, jonne myös oli tapana maksaa verot. Meren kautta oli edelleen kiinteät yhteyden Ruotsin pääkaupunkiin Tukholmaan. Oli hyvin tavallista, että lapualaiset kääntyivät ongelmissa suoraan kuninkaan puoleen, ohi paikallisten viranomaisten. Uudenkaarlepyyn kaupungin perustamisen jälkeen 1560-luvulla tuli ajankohtaiseksi tien rakentaminen Uudestakaarlepyyssä sisämaahan Ruovesi, jonne Uudenkaarlepyyn kaupan uskottiin ulottuva. Lapualaiset määrättiin rakentamaan taival Lapualta Ruovedelle. Tehtävä tuntui turhalta. Lapualaisille vesistötiet olivat tärkeimpiä liikenneväyliä. Vuonna 1695 tie Ruovedelle oli pääosin valmis. 1600-luvulla Lapualta oli maantieyhteys myös Ilmajoki.

Maatalous kehittyy


Metsästys ja kalastus saivat väistyä maanviljelyn tieltä 1700-luvulla. Suon raivauksessa ja kuivaustöissä työtä tuntui olevan loputtaman paljon. Vuosisadan puolivälin jälkeen toteutettu isojako paransi maanomistusoloja. Se osaltaan innosti kovaan työhön. Erityisesti vuosisadan lopussa perustetut lukuisat Torppa lisäsivät tilojen määrää huomattavasti. Myös asukasluku kasvoi nopeasti. Vuonna 1590 Lapualla oli 530 asukasta, 1680 595 ja 1793 jo 2&nbsp;438 asukasta. Viljelykasveista ruis ja ohra olivat suosituimpia, myös herne tunnettiin. Perunaa alettiin viljellä vasta 1700-luvun lopussa ja 1800-luku tuli viljelyksen kaura.

Suomen sodan aika


Vuonna 1808 Lapua joutui Suomen sota (1808–1809) yhdeksi taistelunäyttämöksi. Carl Johan Adlercreutz ja Georg Carl von Döbeln saivat Lapualla arvokkaan voiton Venäjän keisarikunta, joka tunnetaan nykyisin Lapuan taisteluna (14. heinäkuuta 1808). Suomen kenttäarmeija ei kyennyt kuitenkaan käyttämään voittoa hyväksi.

Puukkojunkkarit ja heränneet


Lapuanjokivarsi oli tunnettu puukkojunkkarit. Rajuun elämänmenoon tuli taitekohta 1800-luvun alkupuolella, kun Lapuan kappalaiseksi apulaiseksi nimettiin Niilo Kustaa Malmberg. Tämä palavahenkinen saarnamies siisti väestön tapoja huomattavasti. Hän oli myös keskeisesti vaikuttamassa siihen, että Herännäisyys tuli myöhemmin merkittävä hengellinen liike. Malmberg edisti myös ansiokkaasti paikallisia kouluoloja. 1838 hän tarjoutui pitämään kiertokoulua. Tehtävä oli jo sinällään raskas ja epäkiitollinen. Malmbergin työtä Lapualla jatkoivat muun muassa Justiina Rautakorpi, Arvi Logren ja Malmbergin poika Wilhelm Malmivaara. Lapuan ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa 1869. Maakunnan ja koko pohjoisen Suomen ensimmäisen maaseutuoppikoulun avajaisjuhla pidettiin Lapualla 1904. Laajaa huomiota saanut Kansalaisopisto alkoi 1890 ja kansallisen sivityspyrkimyksen osoituksena 1892 perustettiin Lapuan Nuorisoseura. Suomen ensimmäinen Lapuan kristillinen opisto aloitti toimintansa Lapuan Karhunmäessä 1913.

Muuttoliike Yhdysvaltoihin


Vuosina 1881-1930 pääasiassa Pohjois-Amerikkaan muutti peräti 5&nbsp;306 lapualaista. Muuttoliike hidasti kunnan väkiluvun kasvua merkitsevästi, sillä 1880 Lapualla oli enään vain 9&nbsp;115 asukasta. Matkaan uskallettiin lähteä näin runsain joukoin muun muassa sen vuoksi, että seudun asukkailla oli kohtalaisen paljon tietoa ulkomaista. Kauppamatkojen ohella oli käyty sotaretkillä muun muassa Baltian maat ja Saksan keisarikunta.

Poliittista aktiivisuutta


Jo nuijasota (1596–1597) ajoilta periytyvä lapualaisten poliittinen aktiivisuus nousi jälleen esille 1900-luvun alussa. Vuodesta 1915 alkaen Lapua toimi tärkeänä jääkärietappina, jonka kautta jääkärit kulkivat Ruotsiin ja edelleen Saksaan. Kommunismin vastainen kansanliike Lapuan Liike (1929–1932) sai puolestaan nimensä Lapualla 23. marraskuuta – 24. marraskuuta 1929 tapahtuneesta kommunistinuorten punaisten paitojen repimisestä ja tästä alkunsa saaneesta lapualaisjohtoisesta oikeistoradikaalista toiminnasta. Lapualla perustettiin 1930 Suomen Lukko -niminen järjestö, joka ei kuitenkaan päässyt yksimielisyyteen toimintaperusteista. Sen suoraa toimintaa kannattaneet jäsenet perustivat lapualaisen maanviljelijän Vihtori Kosolan johdolla vielä saman vuoden aikana Lapuan Liike-nimisen järjestön. 7. heinäkuuta 1931 lapuanliike järjesti suurimman mielenosoituksen, mitä Suomi oli nähty: yli 12&nbsp;000 miehen ns. talonpoikaismarssin Helsinkiin. Liike sai aluksi laajaa kannatusta, mutta vähitellen sen kovat otteet, muun muassa muilutus, vieroittivat siitä monia. Lapuan liike lakkautettiin Mäntsälän kapinan 27. helmikuuta – 3. maaliskuuta 1932 jälkeen.

Lapuan hiippakunta


Lapuan seurakunta saavutti merkittävimmän taitekohtansa, kun Lapuan hiippakunta aloitti toiminta 1. heinäkuuta 1956. Hiippakunnan saamiseen Lapualle vaikuttivat juuri paikkakunnan kristilliset perinteet. Toisaalta lapualaiset itse olivat aktiivisesti ajamassa hanketta. Tässä yhteydessä ja myös muulloin Lapuan voimakkaana kehittäjänä vaikutti Kustaa Tiitu, joka oli muun muassa Eduskunta vuosina 1945–1958 ja 1965–1970. Muita lapualaisia ministeri ovat olleet Jalo Lahdensuo, Niilo Kosola ja Orvokki Kangas. Lapua on Suomen pienin kaupunki, jossa on hiippakunta ja tuomiokirkko.

Kehitys kaupungiksi


1800-luvulla Lapuan keskusta muistutti kookkaine talonpoikaistaloineen kaupunkia. Lisäksi se sijaitsi hyvin keskeisellä paikalla, junaliikkenne oli alkanut jo vuonna 1885. Lapuan asukasluku kasvoi 1900-luvun alkupuoliskolla varsin tasaisesti, 1900-luvun alussa Lapuaa alettiin puuhata myös taajaväkiseksi yhdyskunnaksi, mikä toteutuikin vuonna 1915. Vuonna 1960 asukkaita Lapualla oli jo 16&nbsp;282 asukasta. Vuonna 1965 Lapuasta tuli yksi Suomen ensimmäisistä laaja-alaisista kauppala. 1960-luvun loppupuolella Lapuan asukasluku alkoi laskea maaltapako vuoksi. Vuonna 1977 Lapua sai kaupunginoikeudet. Kaupungin asukasluku alkoi tämän jälkeen vähitellen kasvaa ja vuonna 1985 Lapualla oli asukkaita 14&nbsp;728. Vuoteen 2011 kaupungin asukasluku oli kasvanut 14&nbsp;504 asukkaaseen.
Maatalousnäyttelyt on järjestetty Lapualla vuosina 1938, 1948 ja 1968. Lapualla sattui vuonna 1976 yksi rauhan ajan pahimmista onnettomuuksista, Lapuan patruunatehtaan räjähdys. Onnettomuudessa menetti henkensä tehtaan 40 työntekijää ja useat muut loukkaantuivat vaikeasti. Surevaan kaupunkiin vaikutti helluntaisaarnaaja Niilo Yli-Vainio. Suomen itsenäisyyspäivä vuonna 1986 Lapuan junaturma (joulukuu 1986) Lapuan asemalla. Lapualla järjestettiin vuosien 1979 ja 2007 Jukolan viestit. Lapualla toimii myös Suomen toiseksi vanhin nuorisovaltuusto, joka on perustettu vuonna 1995. Lapuan Lukion edeltäjä Lapuan Yhteislyseo oli Etelä-Pohjanmaan vanhin oppikoulu. Vuonna 2001 Lapua nousi valtakunnallisiin otsikoihin Lapuan Harrastajanäyttelijöiden toteuttaman Lapualaisoopperan ansiosta. Herättäjäjuhlat järjestetään Lapualla vuonna 2014.

Luonto


Keskellä Etelä-Pohjanmaan Lakeus sijaitsevan Lapuan maisemaa hallitsevat laajat jokivarsitasangot ja paikoin selvästi ympäristöään ylemmäksi kohoavat kukkulat.
Lapua sijaitsee vyöhykkeellä, missä Länsi-Suomen liuskekivivyöhyke vaihettuu rannikon yhtenäiseksi graniittivyöhykkeeksi. Kallioperä on yleensä gneissiä (migmaattista biotiittiplagioklasigenissiä tai plagioklasigneissiä), graniittia tai kvartsiittia. Yleisimmät maalajit ovat turve ja moreeni. Savi on hieman vähemmän. Karkeampia mineraalimaalajeja kuten hietaa ja hiekkaa on vähän. Yleensä ne esiintyvät laajoina, melko ohuina kerroksina tai sitten niiden päälle on kerrostunut savia.<br>
Maasto kohoaa Lapualla vähitellen luoteesta kaakkoon. Kun Hellanmaassa viljelylakeuden alavimmat osat ovat 26 m korkeudella, Pettuvuori seudun suotasangot ovat paikoin huomattavat. Lapuan korkein kohouma Simpsiön vuori kohoaa 132 m merenpintaa ja runsaat 100 m ympäristöään korkeammalle. Vuoren korkeus johtuu sen kulutusta hyvin kestävästä kivilajista, kvartsiitista.
Lapuan vesistöistä merkittävin on Lapuanjoki. se saa alkunsa Suomenselkä ja laskee pohjanlahti Uudenkaarlepyyn kohdalla. Pituutta joelle kertyy noin 165 km ja sen vesistöalue on 2&nbsp;995m².. Koska vesistöalueella on vähän järviä ja nekin ovat pieniä, joki reagoi melko herkästi sateiden määrään. Koska Lapuanjoen äyräät ovat matalia ja rantamaat tasaisia, tulvat koettelivat aikaisemmin hyvin laajoja alueita. Tulva-aikaan maisema saattoi muistuttaa saaristoa, jossa vuorottelivat metsäiset kumpareet ja vetiset suoalueet. Erityisesti Lapuan keskustasta alajuoksulle päin joessa on tehty runsaasti tulvansuojelutöitä. Lapualla jokeen on rakennettu Mäkelänkosken vesivoimalaitos ja Hourunnkosken vesivoimalaitos vesivoimalaitos. Nurmonjoki saa alkunsa Seinäjoki Nurmon kirkonkylä alueelta ja se yhtyy Lapuanjokeen Lapuan keskustan kohdalla. Muita joki ovat Kauhavanjoki, Tiistenjoki, Lakaluoma, Tiisipuro ja Löyhinginluoma. <br>
Järvistä suurin Hirvijärven tekojärvi, josta vain osa on Lapuan kaupungin alueella. Tekojärvi pinta-ala keskivedenkorkeudella on 1&nbsp;530 hehtaaria ja se on rakennettu osana Lapuanjoen tulvansuojeluun tähtääviä vesistöjärjestelyjä. Tekoaltaan yhteyteen on rakennettu myös voimalaitos. Luonnonjärvistä suurin on Kauhajärvi kaupungin koilliskulmassa. Muita järviä ovat Tiisijärvi ja Hirvijärvi (Lapua). Järven ovat varsin matalia.
Lapuan maisemaa hallitsevat jokilaaksojen laajat peltotasangot. Itään ja kaakkoon päin kohti Suomenselkää metsän osuus maisemassa kasvaa. Lapuan suot ovat suurimmaksi osaksi primäärisesti soistuneita eli jään ja vesi alta paljastunut maa alkoi heti soistua. Suot ovat yleensä rahkasoita. Soita on otettu kydöttämällä runsaasti Maanviljelys. Polttamalla pinnalta raaka rahkaturvekerros päästiin ravintorikkaampiin kerroksiin. Samalla osa pintakerroksen aineksesta saatiin viljelykasvien käyttöön. Kytöviljely oli Lapualla yleistä erityisesti 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.

Urheilu


Lapua on maineikas ja vireä urheilukaupunki, jonka edustamat urheilijat ovat edustaneet Suomea useissa urheilulajeissa merkittävissä kisoissa aina Olympiakisoja myöten. Lapulla toimii useita urheiluseuroja kuten muun muassa Lapuan Virkiä, Lapuan Ponnistus sekä Korikobrat.

Kaupunginosat ja kylät


Alanurmo, Alahella, Haapakoski, Härsilä, Hirvijoki, Hyyppä, Kirkonkylä, Kiviristi, Koskikylä, Liuhtari, Ritamäki, Ritakallio, Ruha, Tiistenjoki, Hellanmaa, Honkimäki, Ylikylä, Lakaluoma (Lapua), Länsikylä, Mustamaa, Männikkö, Paavola, Kauhajärvi, Ojutkangas, Raamattu (kylä), Saarenkangas, Siirilä, Teora, Toijanniemi, Pouttu, Tamppari, Karhunmäki, Välilä.

Nähtävyydet


Vanhan Paukun kulttuurikeskus, joka sijaitsee entisessä Lapuan Patruunatehtaan miljöössä
Lapuan Taidemuseo
Lapuan liike
Lapuan Patruunatehdas
Lapuan tuomiokirkko, jossa Suomen suurimmat urut, 85&nbsp;+&nbsp;6 äänikertaa
Jokilaakson matkailupuutarha
Vihtori Kosola
Tanssikeskus Latosaari
Ränkimäen talomuseo
Lapuanjoki peltolakeus, alajoki
Lapuanjoen ja Nurmonjoen yhtymäkohdan jokimaisema ihan kaupungin keskustassa
Lapuan taistelun 14. heinäkuuta 1808 muistomerkki Kiviristillä, pystytetty 1864
Lapuan Patruunatehtaan räjähdys muistomerkit tehdasalueella ja Lapuan hautausmaalla
Simpsiö, näkötorni, Digitan TV-masto ja rinnehiihtokeskus
Körttimuseo
Suomen ensimmäinen körttiläinen kansanopisto Wanha Karhunmäki

Tunnettuja lapualaisia


Jukka Haapalainen, tanssija
Harri Haatainen, keihäänheittäjä
Matti Halmesmäki, johtaja
Mikko Huhtala, painija
Kaisa Ikola, kirjailija
Jouni Ilomäki, painija, olympiamitalisti
Anneli Jäätteenmäki, poliitikko
Orvokki Kangas, kansanedustaja
Liisa Keltikangas-Järvinen, professori
Tapio Korjus, keihäänheittäjä
Harri Koskela, painija, olympiamitalisti
Lauri Koskela, painija, olympiamitalisti
Niilo Kosola, kansanedustaja
Vihtori Kosola, Lapuan liike ja myöhemmin IKL johtaja
Jalo Lahdensuo, maaherra
Yrjö Länsipuro, toimittaja, diplomaatti
Niilo Kustaa Malmberg, herännäinen
Wilhelmi Malmivaara, kirkkoherra
Teemu Mäki, taiteilija taiteen tohtori
Esko Nikkari, näyttelijä
Tuula Polvi, Miss Suomi
Antti L. J. Pääkkönen, tenavatähti, ääninäyttelijä, teatteriohjaaja
Kai Pöntinen, yrittäjä, kunnallispoliitikko
Hilja Riipinen, kansanedustaja
Heikki Salo, muusikko
Laura Sippola, muusikko
Miira Sippola, teatteriohjaaja
Kustaa Tiitu, kansanedustaja, ministeri
Niilo Yli-Vainio, saarnaaja
Eetu Holma, jääkiekkoilija
Jyrki Saranpää, jalkapalloilija
Arttu Seppälä, jalkapalloilija

Elinkeinot


Lapualaisia työnantajia
BE-Group
Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa
Etelä-Pohjanmaan Poliisilaitos
Juncar
Koulutuskeskus Sedu
Lapuan Kaupunki
Lapuan Nahka Oy
Lapuan Piristeel Oy
Lapuan tmk-seurakunta
Metso (yritys)
Nammo Lapua Oy, Lapuan Tehdas (ent. Lapuan Patruunatehdas)
Veljekset Ala-Talkkari Oy

Tapahtumat


Vanhan Paukun Festivaali
Lapuan Urkufestivaali
Vanhan Paukun Filosofiapäivät
Perinneleikkipäivät Ränkimäen talomuseolla
Lapuan Ponnistus#Ritafest
Lapuan Päivä

Ystävyyskunnat


Hagfors, Ruotsi
Hohenlockstedt, Saksa
Lantana, Yhdysvallat
Rakvere ja Someru, Viro
Kiskörös, Unkari

Liikenne


Lapuan rautatieasemalla pysähtyy kolmesta viiteen matkustajajunaa vuorokaudessa suuntaa kohden. Viikkotasolla pysähdysten määrä kasvoi 14. joulukuuta 2008 yli kolmanneksen, kun uusi aikataulu tuli voimaan. Lapuan kautta ajetaan päivittäin Joensuun ja Vaasan välinen linja-auton pikavuoro molempiin suuntiin.
Lapua sijaitsee valtateiden valtatie 16 ja valtatie 19 risteyksessä. Kantatie 66 päättyy Lapualle.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.lapua.fi/ Lapuan kaupungin sivut
http://www.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=SRK&ID=282&TYPE=HTML&LANG=FI Tietoja Lapuan seurakunnasta ja historiasta
http://www.media-wolf.com/webcam.htm Lapua WebCam
http://www.netikka.net/weathercam Lapua WeatherCam
Luokka:Lapua
de:Lapua
et:Lapua
en:Lapua
es:Lapua
fr:Lapua
it:Lapua
mrj:Лапуа
hu:Lapua
nl:Lapua (Finland)
no:Lappo
pl:Lapua
pt:Lapua
ro:Lapua
ru:Лапуа
se:Lapua
sv:Lappo
tr:Lapua
zh:拉普阿

Laukaa


Laukaa () on Suomi kunta, joka sijaitsee Keski-Suomen maakunta. Kunnassa Väkiluku }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;Neliökilometri josta }} }}&nbsp;km² on vesistöjä. Väestötiheys on }} }} asukasta/km².
Laukaan kunnan suurimmat taajamat ovat kirkonkylä (Laukaa), Lievestuore, Leppävesi ja Vihtavuori.
Laukaan naapurikunnat ovat Hankasalmi, Jyväskylä, Konnevesi, Toivakka, Uurainen ja Äänekoski.

Laukaan historiaa


Laukaa on vanha emäpitäjä. Entiseen Laukaan pitäjään (Vanha Laukaa) kuuluivat myös nykyinen Jyväskylän kaupunki ja maalaiskunta, Äänekoski, Suolahti, Sumiainen, osa Saarijärveä, Hankasalmea, Uuraista ja Toivakkaa.
Laukaaseen asutettiin jatkosodan jälkeen Sortavalan mlk siirtoväkeä.

Maantiede


Laukaa on vesistöinen kunta. Laukaassa yhtyvät Rautalammin reitti, Viitasaaren reitti ja Saarijärven reitti vedet yhdeksi merelle vaeltavaksi virraksi. Tätä kuvaa Laukaan vaakuna. Laukaan kunnassa suurimmat järvet ovat Leppävesi (järvi), Lievestuoreenjärvi, Kynsivesi ja Kuusvesi.

Kylät


Haapala, Harhala, Hoho, Kirkonkylä (Laukaa), Kuhaniemi, Kuusa (tai Kuusaa), Lankamaa, Laukkavirta eli Tarvaala, Leinola, Leppävesi, Lievestuore, Metsolahti, Saarilampi, Savio (kylä), Simuna, Tervatehdas, Tiituspohja, Valkola, Vehniä, Vihtasilta, Vihtavuori, Vihtiälä, Vuontee, Äijälä.

Kyläseurat


Laukaan pohjoinen kyläseura ry toimii Laukaan pohjoisten kylien, Haapalan, Haapasuon, Tervatehtaan, Vatian ja Viitalan kylien alueilla.
Kuusan kipinä kyläseura ry toimii Kuusan kylän vakituisten ja loma-asukkaiden yhteisenä edunvalvojana.

Palvelut


Pääkirjasto, Terveyskeskus, Sydän-Laukaan koulun yhteydessä sijaitseva liikuntahalli.
Laukaan kirkonkylällä sijaitsevan yläkoulun nimi on Sydän-Laukaan koulu, jonka yhteydessä toimii myös Laukaan lukio. Laukaassa toimii myös monta alakoulua ja useita päiväkoteja. Lisäksi Laukaassa, Kuhankoski, toimii Bovallius-ammattiopisto joka on S. ja A. Bovalliuksen säätiön ylläpitämä ammatillinen erityisoppilaitos.

Tapahtumat ja nähtävyydet


Laukaassa järjestettiin asuntomessut vuonna 2003. Yksi Laukaan suurimmista tapahtumista on vuosittain järjestettävä rock-musiikkitapahtuma Sararock, joka aikaisemmin tunnettiin nimellä Sararanta rokkii. Joka kesä Laukaan satamassa järjestetään myös lasten tapahtuma Sararanta puskii.
Laukaassa sijaitsevat Saraakallion kalliomaalaukset, jotka ovat tiettävästi Fennoskandian laajimmat. Kalliomaalauksia on tehty usean sukupolven ajan punamultavärillä ja niiden iäksi on arvioitu 6600-3500 vuotta . Kalliolle johtaa polku, joka on merkitty puihin keltaisella maalilla. Suurin osa kalliomaalauksista näkyy hyvin heikosti ja ne ovat parhaiten nähtävissä sateen jälkeen.
Polku kalliomaalauksille on kohtuullisen vaikeakulkuinen ja tästä syystä suositellaan maastoon soveltuvia vaatteita.

Laukaa-nimi paikallissijoissa


Laukaa-sanaa on tapana taivuttaa sisäpaikallissijoissa (asun ''Laukaassa'', tulen ''Laukaasta'', menen ''Laukaaseen''). Tässä monet käyttävät virheellisesti ulkopaikallissijoja, ilmeisesti sen takia, että monia muita pitkään a:han loppuvia kunnannimiä taivutetaan ulkopaikallissijoissa. Luonnollisesti myös ulkopaikallissijoja silti tarvitaan (''Laukaalla'' on viisi ystävyyskuntaa, Jyväskylän maalaiskunta sai lisämaata ''Laukaalta'', vuoden 2003 asuntomessut myönnettiin ''Laukaalle''.)

Ystävyyskunnat


Östra Göinge, Ruotsi
Stevns, Tanska
Modum, Norja
Rõngu, Viro
Pereslavl-Zaleskij, Venäjä

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.laukaa.fi/ Laukaan kunnan kotisivut
Luokka:Laukaa
de:Laukaa
et:Laukaa vald
en:Laukaa
es:Laukaa
eo:Laukaa
fr:Laukaa
it:Laukaa
nl:Laukaa
no:Laukaa
pl:Laukaa
ro:Laukaa
ru:Лаукаа
se:Laukaa
sv:Laukas
vi:Laukaa

Lavia


Lavia on Suomi kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunta. Alun alkaen se oli ollut osa Sastamala (pitäjä) kirkonpitäjää ja vuodesta 1639 lähtien osa Mouhijärvi (Ylä-Sastamalan) seurakuntaa. Lavia muodostettiin Mouhijärven kappeliseurakunnaksi vuonna 1823, ja siitä tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1870.
Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Lavian naapurikunnat ovat Kankaanpää, Kiikoinen, Kokemäki, Pori, Pomarkku, Sastamala ja Ulvila. Vuonna 1955 vahvistetun Lavian vaakunan on suunnitellut Ahti Hammar.

Historia


Kunnassa on useita Kivikausi asuinpaikkoja. Asutus oli keskittynyt aikoinaan varsinkin Karhijärvi kalaisille rannoille. Pronssikausi jäänteinä kunnassa on muutama säilynyt hiidenkiuas, joihin entisajan ihmiset hautasivat vainajansa.
Lavian pohjoisosassa, Kankaanpään rajalla käytiin Suomen sisällissota Sampakosken taistelu helmikuussa 1918. Paikalla on muistomerkki taistelussa kaatuneille valkoiset, mutta ei punakaarti. Jatkosota päätyttyä 1944 Laviaan asutettiin siirtoväkeä Viipurin läänin Pyhäjärvi Vpl.
Lavian halki kulkee kantatie 44, josta erkanevat kunnan alueella seututiet Kullaalle, Noormarkkuun, Pomarkkuun ja Sastamalan Suodenniemen kylän kautta Tampereen suuntaan. Valtatie 11 Porista Tampereelle kulki ennen Lavian kirkonkylän kautta, mutta uudelleen rakennettuna se on jäänyt muutaman kilometrin päähän kunnan etelärajasta. Lavian kirkonkylä oli 1960-luvulle saakka vilkas linja-autoliikenteen solmukohta ja kunnassa toimi myös muutama pienehkö linja-autoyritys. Porilaisella liikennöitsijällä V. Keto-Seppälällä oli kirkonkylässä toimipiste, jonka yhteydessä toimi 1980-luvulle saakka myös autokoritehdas.

Luonto ja nähtävyydet


Lavia sijaitsee murrosvajoamalaaksossa, jota reunustavat jyrkät, osin kallioiset rinteet. Kirkonkylä on sijoittunut sen pohjalle kolmen järven väliin. Laviasta löydetty kivilaji on nimetty kunnan mukaan Lavialiitiksi ja sitä esiintyy etenkin Karhijärven etelä- ja kaakkoispuolella. Riihonlahdella sijaitsee upea lintualue, jossa pesii muun muassa harvinainen ruskosuohaukka.
Lavian puurakenteinen kirkko on vuodelta 1823 (C. Bassi). Muita nähtävyyksiä ovat Susikosken ja Sampakosken vanhat kivisillat sekä Velhonvuoren vesiputous, johon talvisin muodostuu kallion päälle komea jääputous. Putous sijaitsee aivan Suodenniemelle vievän maantien vieressä jyrkän mäen juurella. Laviassa sanotaan olevan 52 järveä, joskin osa näistä lienee jo umpeen kasvaneita lampia. Jääkausi jäljiltä löytyy siirtolohkareita, joista suurin on Kellarikivi. Lavian raitilla on vehreä ilme, sitä reunustavat puut ja pensasaidat. Kirkonkylässä on myös jäljellä useita vanhoja kiviaitoja, jotka ovat olleet kylälle leimallisia. Lavian tori uudistettiin Euroopan unionin rahoittamana kehityshankkeena vuonna 2005.

Kylät


Aluskylä, Haunia, Kalliala, Lavia, Mustajoki, Myöntäjä, Niemenkylä, Peräkylä, Riiho, Riuttala
Kallialan kylän nimen katsotaan olevan yhteydessä samannimiseen kylään Tyrväällä, nykyisessä Sastamalassa sekä Haunia- ja Huida-nimien samannimisiin maatiloihin Tyrväällä ja Karkku.
<gallery>
Kuva:Lavia_raitti.jpg|Lavian raitti
Kuva:Raitti.jpg|Lavian raitti
Kuva:Lavia_kirkko.jpg|Lavian kirkko
</gallery>

Lähteet


''Suomenmaa 4'' (toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela), WSOY 1971, Porvoo (ss. 362-366)
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=15645&

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.lavia.fi/ Lavian kunta
http://www.laviaseura.fi/ Lavia-Seura
Luokka:Lavia
de:Lavia (Finnland)
en:Lavia, Finland
fr:Lavia (commune)
it:Lavia
nl:Lavia (gemeente)
no:Lavia
pl:Lavia
ro:Lavia
ru:Лавиа
se:Lavia
sv:Lavia
vi:Lavia

Lehtimäki


Lehtimäki on luettelo Suomen entisistä kunnista ja nykyinen Alajärvi taajama, joka sijaitsi Etelä-Pohjanmaan maakuntahan kuuluvassa Kuusiokuntien seutukunta, Länsi-Suomen läänissä. Sen asukasluku oli }} }} ja pinta-ala }} }}&nbsp;neliökilometri, josta }} }}&nbsp;km² vesistöjä (31.12.2008). Kunta lakkautui sen yhdistyessä Alajärveen vuonna 2009. Lehtimäen naapurikunnat ennen lakkauttamista olivat: Alajärvi, Kuortane, Soini, Töysä ja Ähtäri

Kylät


Keskikylä
Rantakangas
Jaakkolankylä
Länsikylä
Peräkylä
Rannankylä
Kirkonkylä

Urheiluseurat


Lehtimäen Ampujat
Lehtimäen Jyske
Lehtimäen Ratsastajat
Lehtimäen Urheilukalastajat

Tunnettuja Lehtimäellä syntyneitä tai vaikuttaneita henkilöitä


Juhamatti (iskelmälaulaja)
Juha Hauta-aho (hiihtäjä)
Ari Mannio (keihäänheittäjä)
Lasse Mansikka-aho (radiojuontaja)
Jussi Turtola (eversti)
Eino Uusitalo (kansanedustaja, ministeri)

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=SRK&ID=287&TYPE=HTML&LANG=FI Tietoja Lehtimäen seurakunnasta ja historiasta
Luokka:Alajärvi
Luokka:Suomen entiset kunnat
de:Lehtimäki
et:Lehtimäki vald
en:Lehtimäki
fr:Lehtimäki
it:Lehtimäki
nl:Lehtimäki
no:Lehtimäki
ro:Lehtimäki
se:Lehtimäki
sv:Lehtimäki

Leivonmäki


''Leivonmäki'' oli Keski-Suomen maakunta, Länsi-Suomen läänissä sijainnut kunta. Se lakkautettiin 1. tammikuuta 2008 liittämällä se Joutsaan. 31. joulukuuta 2007 kunnassa Väkiluku noin 1 100 henkeä.
Kuva:Leivonmäki National Park I.jpg
Leivonmäen kunta ajautui 1990-luku lopulla ja 2000-luku alussa vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Leivonmäki neuvotteli kuntaliitoksesta Toivakka kanssa vuoden 2006 lopulla, mutta Toivakan kunnanvaltuusto hylkäsi idean joulukuussa 2006. Leivonmäki aloitti välittömästi tämän jälkeen liitosneuvottelut Joutsan kanssa. Kunnanvaltuustot päättivät yhdistymisestä 26. maaliskuuta 2007. Valtioneuvosto vahvisti päätöksen 14. kesäkuuta 2007, ja Leivonmäki liittyi Joutsaan 1. tammikuuta 2008.
Selänpohjan ja Kivisuon alueella sijaitsee vuonna 2003 perustettu Leivonmäen kansallispuisto. Puiston tyypillistä maisemaa ovat suot, rannat ja harjumetsät. Puisto nimettiin poikkeuksellisesti kunnan nimen mukaisesti.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.leivonmakiseura.fi/ Leivonmäki-Seura ry:n kotisivut
Luokka:Joutsa
Luokka:Suomen entiset kunnat
de:Leivonmäki
et:Leivonmäki vald
en:Leivonmäki
eo:Leivonmäki
fr:Leivonmäki
it:Leivonmäki
nl:Leivonmäki
no:Leivonmäki
ro:Leivonmäki
se:Leivonmäki
sv:Leivonmäki

Lemland


Lemland (vanh. ) on Suomi Luettelo Suomen kunnista, joka sijaitsee Ahvenanmaan maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on merialueita ja }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> sisävesiä. Väestötiheys on }} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Lemlandin naapurikunnat ovat Föglö, Jomala, Lumparland, Maarianhamina ja Sund.

Yleistä


Kunta on yksikielisesti ruotsin kieli ja }} prosenttia sen asukkaista puhuu äidinkieli ruotsia. Lemlandin vaakuna suunnitteli Matts Dreijer ja se vahvistettiin vuonna 1951.
Lemlandin pääsaari on pinta-alaltaan Ahvenanmantereen jälkeen Ahvenanmaan suurin saari. Kaikista Suomen merialueiden saarista se on kuudenneksi suurin. Asutus on sijoittunut kunnan halki Maarianhaminasta Långnäs (Lumparland) kulkevan päätie 3:n varteen ja saaren eteläisille rantamille. Tärkeimmät palvelut ovat keskittyneet vierekkäisiin Söderbyn ja Hellestorpin kyliin. Söderbyssä sijaitsee urheilukeskus Bengtsböle Idrottspark. Vessingsbodan kylän lähistöllä on Ahvenanmaan moottorikerhon kartingrata.
Lemlandin ja Jomalan rajalla on vuonna 1882 valmistunut Lemströmin kanava, joka lyhentää huomattavasti veneilijöiden matkaa Ahvenanmaan koillisesta saaristosta Maarianhaminaan. Kanava rakennettiin vankityövoimalla Venäjän keisarin Aleksanteri II (Venäjä):n määräyksestä ja sen pituus on noin 350 metriä, leveys 20 metriä sekä keskisyvyys 3,6 metriä. Päätie 3 ylittää kanavan avattavaa siltaa pitkin. Lemlandin ja Lumparlandin erottaa toisistaan kapea ja sokkeloinen Lumparsundin salmi.
Lemlandin alueella sijaitsee kaksi majakkaa, toinen, Nyhamn, Lilla Båtskärin ja toinen Lågskärin saarella. Alun perin kaivostorniksi rakennettu Nyhamnin majakka poistettiin käytöstä vuonna 2007 ja samana vuonna saarella otettiin käyttöön tuulivoimala. Flakan kylän eteläpuolella Herrössä on lintutorni.
Lemlandin alueella sijaitsee suurin osa hyvin harvinaisen miehenkämmekkä esiintymistä Ahvenanmaalla. Kasvia ei ole tavattu manner-Suomessa.

Historiaa


Vanhimmat merkit asutuksesta Lemlandissa ovat kunnan alueelta löydetyt hiidenkiuas. Pysyvä asutus saapui alueelle Ruotsista 500-luvulla ajanlaskun alun jälkeen. Lemböte oli jo 1200-luvulla Itämerellä liikkuneiden purjehtijoiden tärkeä etappipaikka.
Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf majaili Lemlandin pappilassa Suomen sota aikana ollessaan johtamassa laivastonsa operaatioita. Lemlandin eteläosissa on jäänteitä venäläisten ensimmäinen maailmansota aikana rakentamista, mutta keskeneräisiksi jääneistä linnoitteista.
Lemlandin väkiluku väheni 1900-luvun kuluessa maaltamuuton seurauksena. Vuoden 1960 väestönlaskenta mukaan kunnassa asui 938 henkilöä ja kymmenen vuotta myöhemmin asukkaita oli tasan 600. Sittemmin Lemlandin väkiluku alkoi kuitenkin nousta niin, että vuoden 1985 lopussa asukkaita oli 1&nbsp;121 ja vuoden 2001 alussa jo 1&nbsp;585.
Vuoden 1961 alussa siirrettiin pieni maa-alue Lemlandista Maarianhaminaan.

Seurakunta


Lemlandin seurakunnan arvellaan syntyneen 1200-luvulla ja olevan koko Ahvenanmaan vanhin. Lemland-Lumparlands församling itsenäistyi Lemlandista vuonna 1961, mutta seurakunnat yhdistyivät uudelleen jo vuonna 1971. Yhdistyneen seurakunnan ensimmäinen ja samalla koko Suomen ensimmäinen naispappeus Sirkka-Liisa Enqvist tuli virkaansa vuonna 1988. Knutsbodan kylässä sijaitsee Ahvenanmaan seurakuntien yhteinen leirialue.

Kylät


Kuva:Lemböte kapell 1900.jpg
Bengtsböle, Bistorp, Flaka, Granboda, Haddnäs, Hellestorp, Järsö, Knutsboda, Lemböte, Norrby, Nåtö, Rörstorp, Stackskär, Söderby, Vessingsboda, Västeränga

Nähtävyyksiä


Lemlandin kirkko
Lemböten kappeli
Lemströmin kanava
Lumparsundin salmi

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.lemland.ax/ Lemlandin kunnan kotisivut
http://www.lemland.ax/.composer/upload/turistbroschyr.pdf Lemlandin kunnan esittely suomeksi pdf-tiedostona
Luokka:Lemland
id:Lemland
ms:Lemland
de:Lemland
et:Lemlandi vald
en:Lemland
es:Lemland
eo:Lemland
eu:Lemland
fr:Lemland
it:Lemland
nl:Lemland
no:Lemland
pl:Lemland
ro:Lemland
ru:Лемланд
sv:Lemland
vi:Lemland
tr:Lemland

Lemu


Lemu () on Suomi Luettelo Suomen entisistä kunnista ja keskiajalla perustettu vanha kirkkopitäjä. Nykyään se on Maskua Varsinais-Suomen maakunta ja kuului aiemmin Länsi-Suomen lääniin. Lemun ja Askainen kunnat liittyivät Maskuun vuoden 2009 alusta. Muodostetun uuden Maskun kunnan vaakunaksi valittiin Askaisten entinen vaakuna.
Lemun naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkauttamista Askainen, Masku, Mietoinen ja Nousiainen.
Lemun kunta oli perustettu vuonna 1869. Historiallisesti Lemun on päätelty olleen osa Nousiainen muinaispitäjää, josta se erkani kuitenkin jo keskiajalla omaksi hallinto- ja kirkkopitäjäkseen. Kunnan väestöstä suurin osa asuu keskustaajaman alueella. Maatalousvaltaisilla haja-asutusalueilla vanha kylärakenne on säilynyt hyvin uudisrakentamisen keskittyessä pääasiassa keskustaan kaavoitetuille asuntoalueille.
Suuri osa kunnan pinta-alasta on eri kokoisten metsäsaarekkeiden pirstomaa peltomaata, erityisesti merta ympäröivät maankohoaminenrannikot on otettu tehokkaaseen viljelyskäyttöön. Kunnan etelärajalla virtaa Halkkoaukon merenlahteen laskeva Hirvijoki (Varsinais-Suomi), jonka suurimmat sivuhaarat ovat Vähäjoki ja Kuuvanjoki. Lemun pohjoisosassa sijaitseva pieni, osittain umpeenkasvanut Mannerjärvi on kunnan ainoa järvi. Lemun merialueella sijaitsee myös useita pieniä saaria, joista monet ovat matala- ja ruoikkorantaisia. Maankohoamisen vuoksi useimmat niistä ovat kasvamassa kiinni sekä mantereeseen että toisiinsa.
Kunnan nimen alkuperästä ei ole olemassa varmaa tietoa. Useimmin mainitun selityksen mukaan Lemun nimi olisi johdettu Lemunlahdesta, jonka rannalla kunta sijaitsee. Teorian mukaan lahden nimi olisi alun perin ollut Lemulahti, joka varsinkin paikallisessa murteessa olisi tarkoittanut matalaa, maatuvaa ja liejurantaista lahtea sekä erityisesti sen tyypillistä hajua eli lemua. Myöhemmin lahden nimestä olisi sitten lyhentymänä muodostunut nimi koko pitäjälle.

Historia


Lemun alue on noussut meren pinnan yläpuolelle maankohoaminen seurauksena vasta varsin myöhään. Vielä kivikauden loppupuolella, noin vuonna 1300 eaa., on koko pitäjän alue ollut saaristoa. Lemun kunnan alueella on kuitenkin ollut asutusta jo kivikausi. Muinaisjäännösinventoinneissa on löydetty eri aikakausien esineistön lisäksi muun muassa kolme kivikauden asuinpaikkaa sekä rautakausi ruumiskalmisto Miiaisten kylässä ja rautakautinen Kuuvanvuoren muinaislinna. Inventoinneissa kirjattuja historiallisen ajan jäänteitä ovat puolestaan useat vallimaiset ja muurimaiset rakennelmat sekä kolme kalliokirjoitusta.
Kuva:Lemu church.jpg on peräisin keskiajalta.]]
Ensimmäinen kirjallinen maininta Lemusta pitäjänä on keskiaika, vuodelta 1380, jolloin Lemun mainitaan kuuluvan Nousiaisten Pyhän Maarian seurakuntaan. Näihin aikoihin olivat useimmat Lemun kylistä myös jo muodostuneet, vanhimmat kylistä on ajoitettu jopa 1200-luvulle. Lemun seurakunnan oletetaan itsenäistyneen Nousiaisista jo ennen vuotta 1404 omaksi hallinto- ja kirkkopitäjäkseen. Myös Askainen oli pitkään Lemun pitäjän osa. Askaisten kappeliseurakunta mainitaan osana Lemua ensimmäistä kertaa v. 1592, mutta luultavasti kappeliseurakunta on tätäkin vanhempi.
Keskiajalla tapahtunutta asutuksen määrän voimakasta kasvua seurasi pitkä väestön vähenemisen kausi. Raskas verotus, sodat Venajää vastaan ja katovuodet laskivat syntyvyyttä ja lisäsivät kuolleisuutta. Samoin useat pitäjän tiloista muuttuivat veronmaksukyvyttömiksi ja autioituivat. Isovihan alkaessa 1700-luvun alussa tiloja oli jäljellä enää noin 50, kun niitä jo 1540-luvulla oli ollut yli seitsemänkymmentä.
Virallisesti Lemun kunta on perustettu vuonna 1869. Lemun ja Askaisten seurakunnat toimivat itsenäisinä vuosien 1910 ja 1959 välillä, mutta ne yhdistettiin uudelleen vuonna 1960 Lemu-Askaisten seurakunnaksi.

Kylät


Heikkinen, Helala, Hievunen, Iso-Vallunen, Järäinen, Kaitainen, Kaivonen, Kallela, Kovala, Kuneninen, Leppävainio Mannerjärvi, Maskulainen, Mattila, Miiainen, Monnoinen, Niittukartano, Nikkarla, Nyynäinen, Oukkula, Pappila, Peinikkala, Penninen (hävinnyt), Raukunen, Seijainen, Seppälä, Taloinen, Tenhola, Toijola, Torttila, Tuhkala, Valpperi, Vastila, Verainen, Vipinen, Vitikainen, Vähä-Vallunen, Yllikäinen

Nähtävyydet


Kuva:Kuurnanpaa.jpg
Lemun tärkein luonnonnähtävyys on Oukkulanlahden lintuvesialue. Se on noin 900 hehtaarin laajuinen Metsähallitus kosteikko-life -ohjelmaan kuuluva Natura-alue. Siihen kuuluvat Oukkulanlahden lisäksi myös Halkko- ja Rukanaukon vesialueet. Oukkulanlahdelle on rakennettu vuonna 2004 lintutorni Kaidanpään niemeen sekä tornille johtava luontopolku. Tämän lisäksi Lemun eteläosan laajoilla peltoaukeilla sijaitsee useita luonnontilaisia ja rauhoitettuja tammimetsiä, jotka ovat viimeisiä jäänteitä alueen lehdoista. Natura-verkostoon kuuluvia tammimetsiä on yhteensä 26 hehtaaria.
Kuva:Aitsaari.jpg
Keskustan läheisyydessä kulkee myös Kolkanpolun jalan ja pyörällä kuljettava noin 20 kilometrin pituinen retkeilyreitti, jonka varrella on kaksi laavua ja kaksi näköalapaikkaa. Polulta on yhteys Mietoinen alueen retkeilyreitille. Reitti ei kuitenkaan kierrä suojelualueiden kautta, vaan se kulkee pääosin talousmetsissä ja pienillä paikallisteillä.
Kulttuurinähtävyyksistä tärkeimmät ovat keskiaikainen 1450-luvulla rakennettu Lemun kirkko ja vanhaan lainamakasiiniin perustettu kotiseutumuseo Kemppien tupa kirkon vieressä. Kirkon paikalla on sijainnut jo 1200-luvulla pieni puinen kappelikirkko, josta ovat peräisin nykyisen kirkon krusifiksi ja kastemalja. 1300-luvulla rakennettu kivinen kappeli toimii nykyisen kirkon sakastina. Kirkon kellotapuli on rakennettu vuonna 1812. Kirkon ainoa seinämaalaus kuvaa Martti Lutheria. Kirkonkirjoissa on myös nähtävillä merkintä Marsalkka Mannerheimin osallistumisesta rippikirkkoon. Viereisessä, kesäsunnuntaisin auki olevassa kotiseutumuseossa on näytteillä muun muassa vanhaa lemulaista talonpoikaisesineistöä. Museo sijaitsee 1887 rakennetussa lainamakasiinissa.

Tapahtumat


Loppukesästä järjestettävät Lemust' leippä -markkinat ovat Lemun merkittävin vuotuinen tapahtuma. Markkinoilla myyvät tuotteitaan ainoastaan paikalliset tuottajat ja yhdistykset. Markkinoita kutsuttiin 2000-luvulle asti Olavinmarkkinoiksi kirkon suojelupyhimyksen mukaan. Nykyinen nimi juontaa juurensa paikalliseen perinteiseen pitoruokaan, Lemun leipä -limppuun, jota myös myydään markkinoilla.

Palvelut ja elinkeinorakenne


Lemussa on suhteellisen vähän palveluita. Kunnan keskustassa sijaitsee muun muassa Sale-ryhmään kuuluva päivittäistavarakauppa, Nousiaisten osuuspankki konttori, kirjasto ja parturi. Kunnan Hirvijoki (Varsinais-Suomi) puoleisen rajan tuntumassa, Kustavintien varrella sijaitsee grillikioski Lemun portti. Järäisten rakenteilla olevan uuden yritysalueen reunalla toimivan Naantalin kalatuotteen tiloissa toimi aiemmin asiamiesposti, joka lopetettiin toukokuussa 2009.
Vaikka maatalous onkin kunnassa tärkeä tuotannonala, on Lemun elinkeinorakenne palveluvaltainen. Vuonna 2004 sijaitsi 60,9&nbsp;% kunnan työpaikoista palvelualalla. Jalostuksen osuus työpaikoista oli 25,8&nbsp;% ja alkutuotanto 11,9&nbsp;%. Muiden alojen osuus oli 1,4&nbsp;%. Kunnan suurin yksityinen työllistäjä on Kustavintien varrella sijaitseva Saarset Oy:n kuormalava ja muita pakkausmateriaali valmistava tehdas. Kunnan työpaikkaomavaraisuusaste on 45 prosenttia.

Urheilu


Lemussa toimii urheiluseura Lemun Visa. Urheiluseuran aktiivisinta toimintaa on edustaa tällä hetkellä naisten lentopallojoukkue LeVi, sekä juniorijalkapallojoukkue Lemun Visa FC. Lemun Visa FC:n kotikenttänä toimii Lemun urheilukenttä. Toimintansa Visa FC aloitti vuonna 2007.

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/Hankkeet/LifeLuontohankkeet/KosteikkoLife/Hankekohteet/sivut/Oukkulanlahti.aspx Oukkulanlahti Tietoa Oukkulanlahden luonnonsuojelualueesta Metsähallituksen sivuilla
http://www.lemunvisafc.site90.net Lemun Visa FC
Luokka:Lemu
de:Lemu
en:Lemu
fr:Lemu
it:Lemu
nl:Lemu
no:Lemu
ro:Lemu
se:Lemu
sv:Lemo
vi:Lemu

Leppävirta


Leppävirta on Suomi kunta, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunta eteläosassa. Kunnassa väkiluku }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Leppävirta on teollistunut asuin- ja yrityskunta. Sen suurin teollisuustaajama on Sorsakoski.
Leppävirran naapurikunnat ovat Heinävesi, Joroinen, Kuopio, Pieksämäki, Suonenjoki, Tuusniemi ja Varkaus (kaupunki).
Leppävirta erotettiin omaksi pitäjäkseen vuonna 1639.

Matkailu


Leppävirran kuntakeskuksessa sijaitsee Sokos Hotel Vesileppis, jonka yhteydessä toimii elämysmatkailukeskus sekä maastohiihtoon tarkoitettu maanalainen hiihtoareena ja jäähalli. Kalmalahden rannalla kirkonkylässä sijaitsee myös Mansikkaharjun leirintäalue. Niemilomat tarjoaa majoitus-, kokous- ja koulutustiloja.
kalastus voi harrastaa noin 7 kilometrin päässä kuntakeskuksesta sijaitsevalla Konnuksen kanava kanava-alue (3 kanavaa 1800-luku puolivälin tienoilta nykypäivään) ja Konnuskoski ja vuokrattavia lomamökkejä.
Leppävirralla sijaitsee myös aiemmin Suomen suurimpana saarena pidetty Soisalo.

Orinoron rotko


Mustinmäessä sijaitsee jäätikköjen uurtama pystyseinäinen Orinoron rotko, jonka pituus on noin 100 m ja syvyys lähes 20 m. Rotkon pohjalla pulppuaa lähde, lumi ja jää säilyvät siellä kesäkuulle saakka. Alueella kasvaa mm. raidankeuhkojäkälä. Orinoron rotko kuuluu Savon seitsemään ihmeeseen.

Elinkeinoelämä


Suurin osa Leppävirran yrityksistä on jäseniä Leppävirran Yrittäjät, joka on Savon Yrittäjät paikallisyhdistys.
Hackman (nykyisin osa Iittala (yritys)-konsernia) on Leppävirran Sorsakoskelta kotoisin oleva metallialan yritys. Leppävirralla toimii myös joitakin metalliteollisuuden alihankkijoita, kuten Metalliset Oy ja Jarmatic Oy. Paikkakunnalla on LVI-alan yrityksiä, kuten HögforsGST. Leppävirralla valmistetaan myös laivojen palo-ovia (Parmarine) ja työmaatiloja ja tilaelementtirakennuksia (Parmaco Production).

Kylät


Haapamäki, Halola, Hankamäki, Hartikansalo, Hiismäki, Huovila, Huovilansalmi, Häikiä, Häyry, Jokilahti, Keinälänmäki, Kohmansalo, Konnuslahti, Kotalahti, Kivijärvi, Kurjalanranta, Lappi, Leppämäki, Leppävirta, Lylymäki, Moninmäki, Mustinmäki, Niinimäki, Nikkilänmäki, Näätänmaa, Oravikoski, Osmajärvi, Paukarlahti, Petromäki, Puponmäki, Rauvastenlahti, Reinikkala, Riihiranta, Saahkarlahti, Saamainen, Saijanlahti, Sarkamäki, Sarkaniemi, Soinilansalmi, Sorsakoski, Särkilahti, Särkijärvi, Tahvanala, Tanskansaari, Takkula, Timola, Tuppurinmäki, Unnukansalo, Valkeamäki, Valkeisenranta, Vehmaansalo.

Kaivostoiminta


Oravikoskella on toiminut Outokumpu Oyj Kotalahden kaivos vuosina 1959–1987. Kaivos oli nikkelikaivos, jonka malmi sisälsi myös kuparia. Enimmillään kaivos työllisti yli 300 henkeä.

Palo- ja pelastuspalvelut


Leppävirran Koulutiellä sijaitsevalla paloasemalla sijaitsevat yksiköt L3 johto- ja tarkastusauto, L11 sammutusauto, L12 sammutusauto, L13 säiliöauto, L17 miehistö- ja ensivasteauto ja Leppävirta vene 2. Venesatamassa on vielä Leppävirta vene 1.
Leppävirralla on myös Sorsakosken taajamassa Sorsakosken Tehdaspalokunta/VPK eli Leppävirran toinen paloasema. Siellä sijaitsevat yksiköt L27 miehistöauto ja L21 sammutusauto.
Leppävirralla sairaankuljetus- ja ensihoitopalvelut tuottaa Med Group Oy, jolla on Leppävirralla kaksi ambulanssia, L191 ja L192.

Ystävyyskunnat


Storfors, Ruotsi
Dovre, Norja
Orissaare, Viro
Schwerte, Saksa

Tunnettuja leppävirtalaisia


Anu Vehviläinen (s. 9. syyskuuta 1963 Leppävirta), liikenneministeri 2007–2011, kansanedustaja (Kesk) 1995–2003 ja 2007-
Seppo Tiitinen (s. 15. joulukuuta 1947 Timola, Leppävirta), eduskunnan pääsihteeri
Tilda Löthman-Koponen (22. marraskuuta 1874 Leppävirta – 17. maaliskuuta 1962 Leppävirta), kansanedustaja (NS ja ML) 1910-1945
Johannes Lundson (12. lokakuuta 1867 Leppävirta – 11. elokuuta 1939 Salo), kansanedustaja, eduskunnan puhemies ja ministeri
Yrjö Kilpeläinen (3. lokakuuta 1907 Leppävirta – 30. tammikuuta 1955 Helsinki), kansanedustaja (SDP) 1945-1955, toimittaja ja pakinoitsija
Lauri Solla (12. lokakuuta 1911 - 1995), kunnallisneuvos, kansanedustaja (ML) 1951–1954
Eino Poutiainen (11. lokakuuta 1917 Leppävirta – 12. syyskuuta 1979 Joensuu), kansanedustaja (SMP)1970–1972 sekä 1979
Oskari Jussila (16. huhtikuuta 1888 Leppävirta – 24. huhtikuuta 1955 Alatornio), rovasti, kansanedustaja (Kok) 1922–1929 ja 1930–1933
Adam Laakkonen (15. tammikuuta 1883 Leppävirta – 1. kesäkuuta 1926 Ruotsi), kansanedustaja (SDP) 1914–1918
Kalle Kauhanen (20. kesäkuuta 1900 Leppävirta – 19. joulukuuta 1969 Joensuu), kansanedustaja (SKDL, 1949- SDP) 1945–1951 ja 1954–1958
Juho Saaristo (entinen sukunimi Sikanen; 12. joulukuuta 1877 Leppävirta – 30. syyskuuta 1937 Turku), toimitsija, kansanedustaja (SDP) 1908–1910
Janne Räsänen (kansanedustaja) (20. kesäkuuta 1879 Leppävirta – 8. huhtikuuta 1942 Kajaani), kansanedustaja (STPV) 1924–1927
Oskari Jussila (16. huhtikuuta 1888 Leppävirta – 24. huhtikuuta 1955 Alatornio), Tornion rovastikunnan lääninrovasti 1938–1955, kansanedustaja (Kok) 1922–1929 ja 1930–1933
Pentti Pekkarinen (20. syyskuuta 1917 Maaninka – 20. tammikuuta 1975 Kuopio), kansanedustaja (ML) 1958–1965 (Kesk) 1965–1974, sosiaali- ja terveysministeri 1972–1975 (toimi maanviljelijänä Leppävirralla)
Johannes Koikkalainen (1. toukokuuta 1915, Leppävirta – 6. huhtikuuta 1998), sisäasiainministeri (SDP) 1979–1982
Juhani Tanski (s. tammikuu 1947 Punkalaidun), STP:n puoluejohtaja (asuu Oravikoskella)
Matti Viialainen (s. 16. helmikuuta 1953 Leppävirta), Etelä-Savon maakuntajohtaja ja aikaisempi SAK:n apulaisjohtaja
Magnus Jacob Alopaeus (16. helmikuuta 1743 Leppävirta – 8. elokuuta 1818 Porvoo), Porvoon piispana 1809–1818 sekä valtiopäivämiehenä Gävlessä 1792 ja Porvoossa 1809
Aarre Voutilainen (27. syyskuuta 1919 Leppävirta – 10. huhtikuuta 2000 Leppävirta), Mannerheim-ristin ritari, kunnallispolitikko, Leppävirran kunnia-ammattilainen 1978
Jukka Piironen (11. elokuuta 1925 Leppävirta – 5. maaliskuuta 1976), yleisurheilija (EM-pronssia 1950 ja 1954, seiväshyppy)
Aarne Tammisto (1. maaliskuuta 1915 Leppävirta – 23. maaliskuuta 1978 Turku), pikajuoksija moninkertainen Suomen mestari
Keijo Korhonen (urheilija) (s. 7. lokakuuta 1956 Leppävirta), mäkihyppääjä
Jukka Vesterinen (s. 3. syyskuuta 1974), saappaanheittäjä ME 67,31m
Tapio Säynevirta (s. 1. maaliskuuta 1965 Leppävirta), kilpakivääriampuja MM 1994 joukkue
Jari Mustonen (s. 16. joulukuuta 1963 Vieremä), kehonrakentaja (IFBB:n kilpailuissa seitsemän Suomen mestaruutta ja WPF liiton 2 EM-kultaa ja 2 MM-hopea)
Adolf Turakainen (25. maaliskuuta 1932 Leppävirta – 26. lokakuuta 1996 Vantaa), toimittaja, urheiluselostaja, yleisurheilija
Kati Kovalainen (s. 24. tammikuuta 1975 Leppävirta), jääkiekkoilija MM Pronssi 1997, 1999, 2000, 2004, 2008
Ari Lahti (toimitusjohtaja) (s. 1963 Sorsakoski, Leppävirta),rahoituskonserni ICECAPITALin toimitusjohtaja, Kuopion Palloseura Oy:n pääomistaja
Martta Kinnunen (25. heinäkuuta 1908 Leppävirta – 6. joulukuuta 1986), näyttelijä
Aimo Hiltunen (24. huhtikuuta 1929 Leppävirta – 27. toukokuuta 2002), näyttelijä, teatteriohjaaja
Erkki Thil (s. 7. helmikuuta 1929, Leppävirta), näyttelijä
Rakel Kansanen (oik. Lyyli Toivola, 18. heinäkuuta 1888 Leppävirta – 22. heinäkuuta 1949 Helsinki), kirjallisuuden suomentaja
Kaija Pakkanen (11. joulukuuta 1915 Leppävirta – 12. syyskuuta 2003 Espoo), kirjailija
Kustaa Adolf Saxbäck (18. syyskuuta 1805 Kuhmalahti – 12. heinäkuuta 1877 Leppävirta), kirkkoherra, runoilija
Olli Kymäläinen (25. maaliskuuta 1790 Soinilansalmi, Leppävirta – 3. toukokuuta 1855 Heinävesi), kansanrunoilija
Heikki Soisalo (oik. Juho Karvonen 10. heinäkuuta 1874 Leppävirta – 9. syyskuuta 1950 Helsinki), kirjailija
Elise Melander (o.s. Enwald; 10. huhtikuuta 1828 Leppävirta – 1. tammikuuta 1918 Helsinki), kirjailija
Arnold Laurell (oik. Arnold Laurell, 13. joulukuuta 1894 Kuopio – 3. tammikuuta 1972 Leppävirta), toimittaja, kirjailija
Kaarlo Luoto (20. syyskuuta 1875 Rautalampi - 26. tammikuuta 1947 Leppävirta), toimittaja, kirjailija
Yrjö Haltio (oik. Yrjö Halonen, 1. heinäkuuta 1901 Leppävirta – 22. helmikuuta 1975 Helsinki), kirjailija
Kalle Tähtelä (sukunimi vuodesta 1906 Franzén, aikaisemmin Junno; 26. toukokuuta 1891 Leppävirta – 24. lokakuuta 1919 Oranienbaum, Venäjä), toimittaja, kirjailija
Taisto Martiskainen (26. tammikuuta 1943, Suojärvi - 21. elokuuta 1982, Leppävirta), kuvanveistäjä
Atte Laitila (oik. August Laitila, s. 13. joulukuuta 1893 Leppävirta – k. 9. maaliskuuta 1972), taidemaalari
Sophie Taxell (20. kesäkuuta 1911 Leppävirta – 14. syyskuuta 1996), kuvataiteilija, taidemaalari
Jully Ramsay (o.s. Ekström, 5. elokuuta 1865, Leppävirta – 24. maaliskuuta 1919, Helsinki), suku-ja historiatutkija, kirjailija
Mauno Kajamaa (vuoteen 1929 Cajander, 2. elokuuta 1907 Leppävirta – 23. maaliskuuta 1975 Helsinki), Suomen peruskartoituksen uudistaja
Helena Kekkonen (s. 11. kesäkuuta 1926 Leppävirta), rauhankasvattaja (UNESCO:n rauhankasvatuspalkinto 1981)
Kuikka-Koponen (oik. Abel Koponen, 1. joulukuuta 1833 Leppävirta – 12. joulukuuta 1890 Sääminki), silmänkääntäjä, kansanparantaja
Johanna Broman (s. 18. syyskuuta 1937 Jäppilä), selvänäkijä, henkiparantaja, meediounien, käsialojen tulkitsija (vietti lapsuutensa Leppävirralla)
Evert Suonio (vuoteen 1892 Sutinen, 26. lokakuuta 1871 Sorsakoski, Leppävirta – 23. maaliskuuta 1934 Hausjärvi), näyttelijä, laulaja
Mikko Kuustonen (s. 4. maaliskuuta 1960 Kotalahti, Leppävirta), laulaja, lauluntekijä
Elbe Nissinen (25. toukokuuta 1893 Leppävirta – 23. lokakuuta 1984), oopperalaulaja
Jorma Hynninen (s. 3. huhtikuuta 1941 Sorsakoski, Leppävirta), oopperalaulaja
Kristiina Brask (s. 2. kesäkuuta 1990 Sorsakoski, Leppävirta), laulaja
Mikko Perkoila, muusikko (asunut Leppävirralla, Pro Leppävirta -mitali 1992)
Aku Nyyssönen, mm. Piirpauke rumpali
Riikka Pitkänen, @junkmail laulaja
Bone5 leppävirtalais-varkautelainen rock-yhtye
Kuorosota, Kuorosota tv-ohjelmassa Kristiina Braskin johdolla esiintynyt kuoro (Nelonen)
Big Brother (oik. Ville Kinnunen), reality TV-julkkis Big Brother- ohjelmasta (Sub)
Maajussille morsian, reality TV-julkkis Maajussille Morsian- ohjelmasta (MTV3)
Maajussille morsian, reality Tv-julkkis Maajussille Morsian- ohjelmasta (MTV3)
Maajussille morsian, reality Tv-julkkis Maajussille Morsian- ohjelmasta (MTV3)

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.leppavirta.fi/ Leppävirran kunnan kotisivut
http://www.vesileppis.fi/ Kylpylä-Hotelli Vesileppis
http://www.kuopioinfo.fi/finnish/perussivut/kunnat/leppavirta.php Savon Matkailu
Luokka:Leppävirta
de:Leppävirta
en:Leppävirta
es:Leppävirta
fr:Leppävirta
it:Leppävirta
nl:Leppävirta
no:Leppävirta
pl:Leppävirta
ro:Leppävirta
ru:Леппявирта
se:Leppävirta
sv:Leppävirta

Lestijärvi


)_scale:50000}} | lääni = Länsi-Suomen lääni | maakunta = Keski-Pohjanmaan maakunta | seutukunta = Kaustisen seutukunta | kihlakunta = | vuosi = 1868 | naapurikunnat = | kuntaliitokset = | väestönkasvu = | väestönkasvu-päiväys = | väestönkasvuviite = | väestöennuste = | väestöennuste-päiväys = | väestöennusteviite = | ulkomaalaisia = | työttömyys = | työttömyys-päiväys = | työttomyysviite = | genetiivi = Kunnan | johtaja = Esko Ahonen | valtuusto-koko = 15 | valtuusto-puolueet = &nbsp; 2009–2012<br />&nbsp;• Suomen Keskusta<br /> &nbsp;• Vasemmistoliitto<br /> &nbsp;• Perussuomalaiset<br /> &nbsp;• Suomen Sosialidemokraattinen Puolue<br /> &nbsp;• Kansallinen Kokoomus | valtuusto-paikat = <br />10<br />2<br />1<br />1<br />1
}}
Lestijärvi on Keski-Pohjanmaan maakunta sijaitseva Suomi kunta. }} Lestijärvellä oli }} }} asukasta. Lestijärven pinta-ala on }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² on maata ja }} }}&nbsp;km² sisävesialueita. Lestijärvi on harvasti asuttu kunta, ja se on yksi Suomen pahimmista muuttotappioalueista, vuonna 2007 Lestijärven väkiluku väheni peräti neljä prosenttia. Lestijärven naapurikunnat ovat Halsua, Kinnula, Kokkola, Perho (kunta), Reisjärvi, Sievi ja Toholampi.
Lestijärvellä toimivat elementtirakenteita valmistava Bewi-Rakenne ja puurakenneteollisuuteen keskittyvä Kimppapuu Oy.
Kunta on tunnettu runsaista pohjavesivaroistaan. Pohjavettä johdetaan vesijohtoja pitkin myös kunnan rajojen ulkopuolelle ja sitä myös pullotetaan. Vettä menee myös vientiin. Osa pohjavedestä jalostetaan virvoitusjuomiksi. Kunnassa sijaitsee myös Finn Spring -yhtiön lähdevesi- ja virvoitusjuomatehdas.
Lestijärven kunnasta voi järjestää videoneuvotteluja ja koulutusta verkon välityksellä. Lestijärvi kuuluu yhtenä Kaustisen seutukunta kunnista, seutukunnan kuntia yhdistävään nopeaan valokuituverkkoon josta on myös nopeat yhteydet Internetiin.

Nimen alkuperä


Lestijärven nimiestä on annettu useampikin selitys. Kustaa Vilkuna selittää sanan lesti vanhassa suomenkielessä tarkoittaneen valan sanoja tai valaa. Kalmarin unionin maiden unionikuningas Kristofer Baijerilainen maanlain (1442) suomennoksessa sanotaan mm: "''..ia Wannokan itzecukin sijtte lestinsä pällä, ninquin heidhen walansa sanotaan''". Vilkunan mukaan eräässä vanhassa asiakirjassa vuodelta 1600 puhuutaan myös "Jumalan lestistä". Myöhemmin lesti on saattanut tarkoittaa tervamittaa, kahtatoistaa tynnyri.

Historia


Lestijärveltä tunnetaan runsaat parikymmentä Kivikausi löytöä, joista osa kuuluu Suomusjärven kulttuurin piiriin. Asutus ei ollut vielä tuolloin pysyvää. Kampakeraaminen kulttuuri ajalla asumisen ja elämisen taso nousi, mutta tämän ajan lopulla Lestijoen laakso näyttää menettäneen asutuksensa lähes tyystin. Tilanne jatkui samankaltaisena myös Pronssikausi ja Rautakausi. Lestijoen laaksossa lienevät ennen historiallista aikaa samoilleet vain saamelaiset ja heidän verottajansa. Lestijärvi pysyi pitkään asumattomana, Jämsä omistamana erämaana.
Vanhan viehättävän tarinan mukaan kahdesti valtaistuimelta syösty Ruotsin kuningas Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde piileskeli juonittelevia sisäpoliittisia vastustajiaan Lestijärven seuduilla. Kerrotaanpa hänen suomalaisten saattelemana kulkeneen Lestijärveltä Pietarsaari ja ihmetelleen seudun asumattomuutta. Eipä matkan varrelta löytynyt edes yhtä ainoata kirkkoa. Kuitenkin taru kertoo Hämäläiset rakentamasta pienestä Kirkko, jossa Neitsyt Maria kuvan edessä sytytettiin kynttilä ja anottiin pyyntionnea.
Lestijärvi mainitaan ensimmäisen kerran Jämsän erämaaluettelossa. Pääsyynä asutuksen myöhäsyntyisyyteen oli jämsäläisten sinnikäs yritys pitää kiinni vanhoista oikeuksistaan erämaa-alueisiinsa. Vielä 1564 jämsäläisten tiedetään iskeneen rajusti yhteen Kalajoki (joki) asettuneiden Savolaiset kanssa. Ainoastaan yksi savolainen oli vuoteen 1565 mennessä uskaltanut rakentaa pirttinsä Lestijärvi (järvi), vaikka savolaisten asutusliikkeen ylimpänä suojelijana oli itse kuningas Kustaa Vaasa, joka oli julistanut asumattomat erämaat ”Jumalan, kuninkaan ja Ruotsin kruunun omiksi”.
Savolaisten uudisasukkaiden ohella Lestijärvellä asui kaksi Saamelaiset päämiehinään Lauri Lappalainen ja Heikki Laurinpoika Lappalainen. Vuoteen 1568 mennessä Lestijärvelle muutti neljä savolaista Kaskiviljely. Savolaiset olivat kuitenkin hyvin liikkuvaa väkeä, joista ei juuri pysyviä veronmaksajia tullut. Parhaiten Lestijärvellä näyttävät viihtyneen seudun alkuperäiset asukkaat eli saamelaiset.
Lestijärvi kuului kirkollisesti ja hallinnollisesti Lohtajaan. 1578 alettiin rakentaa Lestijärven lounaisrannalle pientä kappelia. Kappelin rakentamiselle ei ollut väestöllisiä edellytyksiä. Sen pystyttäminen saattoi liittyä yleiseen Pakanuus vastaiseen taisteluun, jonka käynnisti Pohjanmaan rovasti Jaakko Geet.
Luterilaisuus ja rovasti Jaakko Geetin pakanuuden vastaiseen taisteluun liittyi myös Noita ja Demoni saattaminen edesvastuuseen. Johtivathan noidat tempuillaan ihmisiä iankaikkiseen kadotukseen. Pätevimmät noidat olivat saamelaisia, joista kuuluisin oli lestijärveläinen Heikki Lappalainen. Häntä oli syytetty käräjillä noituudesta useamman kerran. Vuoden 1585 käräjillä Lohtajan kirkonkyläläinen Juho Niilonpoika Junttila ja kannuskyläläinen Juho Holsti kertoivat Junttilan vaimon Elsan palkanneen Heikki Lappalaisen surmaamaan taikakeinoillaan oman tyttärensä Pirjetta Pietarintyttären, jonka isäpuoli Juho Niilonpoika oli. Lappalainen tunnusti tehneessä joitakin paholaisen konsteja ja koska hänen todistettiin ennenkin käyttäneen noitarumpuaan, oikeus langetti Kuolemanrangaistus Suomessa Mestaus. Noidan kymmenen markan arvoinen irtaimisto meni kruunulle.
Karun ja hallaisen Lestijärven mailla oli 1608 yhdeksän taloa. Suurimmillaan taloluku oli neljätoista, mutta isovihan alkaessa 1710 oli taloluku jälleen yhdeksän. Asukasluku oli sangen vaatimaton, noin 70–80 henkeä, mikä saadaan kertomalla taloluku kahdeksalla. Suurvaltakauden rasitusten Suuret kuolonvuodet ja isovihan ansiosta Lestijärvi oli eittämättä koko ajan Suur-Lohtajan Köyhyys.<br>
Ruotsin kuningatar Kristiina palkitsi Kolmikymmenvuotinen sota yhden maineikkaimmista päälliköistä Kustaa Evertinpoika Hornin 68 1/6 manttaalin suuruisella lahjoituksessa 1652. Lestijärven kyläkunnan kaikki 10 taloa kuuluivat läänitykseen. Verojen perinnässä oli puutteen vuoksi toisinaan suuriakin vaikeuksia. Pohjanmaan maaherra Didrik Wrangel af Adinal totesi 1676 että Lestijärveltä ei voitu kahteentoista vuoteen periä minkäänlaisia veroja. Kaarle XI toimeenpaneman Iso peruutus ansiosta Lestijärvenkin tilat palautuivat samanaikaisesti kruunulle.
1700-luku Lestijärven kasvu oli edelleen vaatimatonta. Pientä kasvua Lestijärvellä tapahtui 1747 halkomisasetuksen sallima talojen halkominen. 1700-luvulla puolessa välin alkanut tervanpoltto toi Lestijärven asukkaille miltei ainoan rahanhankintakeinon. Valtiovalta ryhtyikin rajoittamaan tervanpolttoa 1700-luvulla pelätessään metsien peräti loppuvan, mutta määräyksiä ei noudatettu. Tervanpoltto kannatti itse asiassa varsin huonosti ja jarrutti jossain määrin Maanviljelys ja Karjanhoito kehitystä.
1500-luku rakennettu Lestijärven kirkko oli 1827 mennessä rapistunut niin pahoin, että kyläläiset päättivät rakentaa uuden kirkon. Uutta kirkkoa alettiin rakentaa Kaustinen Heikki Kuorikoski johdolla. Uusi kirkko valmistui Lapinmäenkankaalle 23. syyskuuta 1827. Kirkko korjattiin perusteellisesti jo 1901, jolloin mm. kellotorni muutettiin länsipäähän. Vanhan kirkon paikalle pystytettiin muistokivi 1956. Lestijärvestä tuli Toholammin kappeli keisarillisella käskykirjeellä 9. huhtikuuta 1859. Lestijärvellä oli tuolloin kuutisensataa asukasta. Päätös astui voimaan vasta 1885, kun Lohtajan rovasti Keckmanin leski kuoli. Pitkän matkan aiheuttamat hankaluudet mm. aviokuulutukset piti hakea Toholammilta, sekä papinmaksut kirkkoherralle herättivät lestiläisissä halun itsenäistyä. Senaatti määräsi 6. lokakuuta 1906 Lestijärven kappeliseurakunnasta muodostettavaksi kirkkoherrakunnan. Ensimmäiseksi kirkkoherraksi valittiin 15. joulukuuta 1912 kappalainen pastori Sola.
Tervanpolton merkitys oli vielä 1800-luku melko suuri Lestijärvellä. Kaikki muut Suur-Lohtajan kylät halusivat lopettaa tervanpolton, koska heillä ei ollut enää metsiä siihen tarkoitukseen. Tammikuussa 1840 annetulla kuvernöörin päätöksellä tervaveroa vastaan tapahtuva tervanpoltto kruununmetsistä loppui vähitellen. Erityisen vaikeata määräyksen noudattaminen oli lestiläisille, rangaistiin käräjillä useasti metsän haaskauksesta. Suuret katovuodet ja Suuret nälkävuodet vaikeuttivat jo ennestään vähävaraista Lestijärven elämää. Pitäjän kokous teki 11. marraskuuta 1867 anomuksen keisari ja suuriruhtinas Aleksanteri II saada muuttaa pois johonkin Venäjän eteläosaan. Samalla lestijärveläiset kieltäytyivät vastaanottamasta kuvernöörin tarjoamaa lainaa, koska vain muutamat harvat talolliset joutuisivat vastaamaan siitä pääosan asukkaista ollessa varattomia. Kirkonkokous päätti 30. marraskuuta 1880 perustaa Lestijärvelle kiertokoulun, jos kuvernöörinvirasto sallisi käyttää kunnan osuuden viinaverorahoista koulun ylläpitoon. Kun viinaverorahoja ei saatukaan käyttöön, lykkäytyi kiertokoulun perustaminen vuoteen 1884, jolloin päätettiin kouluajaksi vuodessa neljä kuukautta. Kiertokoulu toimi vuoteen 1924. Ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa kirkonkylässä 1895.
Lestijärveläisten lukumäärä oli ylittänyt tuhannen asukkaan rajan 1907. Voimakkaasta Siirtolaisuus johtuen todellinen asukasluku jäi kuitenkin reilusti alle tuhannen esim. 1893–1912 ”Amerikka” lähti Lestijärveltä 282 henkeä. Asukasluku kasvoi tasaisesti koko 1900-luku, 1960-luku kunnan asukasmäärä oli yli 1700. Tämän jälkeen väestö alkoi vähentyä voimakkaasti. Maaltamuutto ja Kanalan kylän liittäminen Halsuaan vähensivät asukasluvun 1970-luku mennessä runsaaseen 1000. 1980-luku kunnan asukasluku kasvoi hieman, mutta kääntyi kuitenkin laskuun ja 2011 kunnan väkimäärä oli 857.

Luonto


Lestijärvi on kunta, jonka maisemia hallitsevat Lestijärvi (järvi), erämaiset metsät harjumuodostumineen ja laajat Neva (suotyyppi)suot.
Kallioperä on pääasiassa granodioriittia. Yleisimmät maalajit ovat moreeni ja turve. Savi on eniten Syrin kylän alueella. Kuntaa kaakko-luodesuunnassa halkovan harjujakson yhteydessä on laajoja hiekkaKuiva kangas. Pinnanmuodoiltaan Lestijärvi on Etelä-Pohjanmaan Lakeus ja Keski-Suomi mäkimaaston vaihettumisvyöhykettä. Maasto on loivasti kumpuilevaa. Korkeimmat kohoumat Kalliomaa ja Syrinharju kohoavat yli 180 metrin korkeuteen.
Kunnan pinta-alasta on 60 % suota. Suurimpia on soita ovat mm. Karhulammin-, Linjasalmen- ja Jarkonneva. Isoneva määrättiin 1985 soidensuojelualueeksi ja Kivineva kuuluu Toholammin ja Reisjärven puolelle ulottuvaan soidensuojelualueeseen. Vapo tarkoituksena on ollut aloittaa turveentuotanto kirkonkylän läheisyydeltä olevalta Teerinevalta. Turvetuotantoa ei ole kuitenkaan aloitettu kuntalaisten vastustuksen takia.
Lestijärvi on vedenjakajaseutua, josta vedet virtaavat useaan eri vesistöön. Pääosa lukuisista Lampi ja järvistä laskee 90 km pitkän Lestijoki kautta Pohjanlahti. Kunnan nimikkojärvi Lestijärvi on Keski-Pohjanmaan suurin järvi ja valittiin vuonna 2011 Keski-Pohjanmaan maakuntajärveksi. Järvi on Kari (täsmennyssivu), saarinen ja matala. Muita järviä ovat mm. Lehtosenjärvi, josta laskee Lehtosenjoki Lestijärveen sekä Iso-Lemmistö, Kivestönjärvi ja Valkeinen.

Kylät


Kirkonkylä
Kiiskilä/Niemi
Mattila
Syri
Tikka
Yli-Lesti
Änäkkälä

Uskonnolliset yhteisöt


Lestijärvellä toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko Toholammin seurakunta. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä toimii paikkakunnalla Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, herännäisyys sekä vanhoillislestadiolaisuus, jolla toimii paikkakunnalla Toholammin ja Lestijärven Rauhanyhdistys. Muita kirkkokuntia edustaa helluntaiherätys kuuluva Lestijärven helluntaiseurakunta.

Katso myös


Lestijärven kirkko

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.lestijarvi.fi/ Lestijärven kunnan kotisivu
Luokka:Lestijärvi
de:Lestijärvi
et:Lestijärvi vald
en:Lestijärvi
fr:Lestijärvi
it:Lestijärvi
nl:Lestijärvi
no:Lestijärvi
pl:Lestijärvi
ro:Lestijärvi
ru:Лестиярви
se:Lestijärvi
sv:Lestijärvi

Lieksa


Lieksa on Suomi kaupunki, joka sijaitsee Pielinen rannalla Pohjois-Karjalan maakunta. Kaupungin väkiluku on }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Kaupunki on saaristolain mukainen saaristokunta. Lieksa on Fennoskandian alueella kauimpana merestä sijaitseva kaupunki.
Lieksan naapurikunnat ovat Ilomantsi, Joensuu, Juuka, Kontiolahti, Kuhmo ja Nurmes. Talvisin Kolin ja Vuonislahti välillä kulkee Kolin jäätie, joka on Suomen pisin yleinen jäätie.

Historia

Seudun varhaiset vaiheet


Lieksan alueen rautakautisia esineitä edustaa Kelvältä löydetty tappikoristeinen pronssisolki (noin vuodelta 800, alkuperäinen Kansallismuseossa).
Pähkinäsaaren rauha 1323 jakoi Karjalan Ruotsin ja Novgorodin kesken, jonka jälkeen Pielisen seutu joutui rauhassa Novgorodin hallintopiiriin. Novgorodilaisvallan aikana alueelle vakiintui pysyvä, karjalaisasutus. Uudisasukkaat muuttivat tutuille erämailleen etelämpää Karjalasta. Pielisjärven ensimmäiset kylät (mm. Lieksa ja Viensuu) olivat olemassa 1400-luvun lopussa. Täyssinän rauhassa Pielisjärvi jäi Moskovan valtapiiriin, mutta Stolbovan rauha vuonna 1617 liitti Pielisjärven Ruotsi-Suomen yhteyteen, jolloin se tuli kuulumaan Käkisalmen lääniin Lieksassa eli 1500-luvulla karjalaispäällikkö Luka Räsäinen, joka osallistui venäläisten ja ruotsalaisten välisiin taisteluihin. Savolaisia muutti kaskiviljely 1600-luvulla Pielisjärven alueelle.

Brahea, Pietari Brahen kaupunki


Lieksan seutu oli jo keskiajalla tärkeä kauppapaikka. Pielisjärvi joutui 1600-luvun puolivälissä laajan Kajaanin vapaaherrakunta. Kreivi Pietari Brahe, jonka läänitystä alue oli, perusti Brahean kaupungin Lieksanjoki suulle luo vuonna 1653 Vienan kaupan tueksi.
Ruptuurisota aikana kaupunkia puolustamaan rakennettiin hirrestä linnoitus eli skanssi. Se oli mitoiltaan 71 × 53 metriä. Linnoitus oli rakennettu hirrestä, ja siinä oli joka kulmauksessa pyöreä torni sekä kaksi porttia. Linnoituksessa oli sisällä kapakka.
Kaupungin alueella sijaitsi muun muassa raatihuone, ortodoksinen tsasouna, porvarien asuintaloja ja vuonna 1667 valmistunut luterilainen kirkko nykyisen kirkon paikalla. Brahean kaupungissa toimi koulu vuodesta 1663.
Brahea lakkautettiin jo vuonna 1681, vain vuosi Kreivi Brahen kuoleman jälkeen. Pielisjärven alue liitettiin Kajaanin vapaaherrakuntaan, jonka maaherran Hindrich Piperin käskystä Brahean kaupunki hävitettiin. Lopullisesti kaupungin hävitti Pielisjärven pitäjän vuonna 1685 kruunulta vuokrannut Salomon Ehnberg: kaupungin talot purettiin ja alue kynnettiin pelloksi.
Enimmillään Brahean kaupungissa oli noin 350 asukasta. Lakkauttamisen jälkeen paikalle jäi Pielisjärvi pitäjän kirkonkylä.
Nykyisen Lieksan vaakuna aihe on peräisin Brahean kaupungin sinetistä vuodelta 1669.

Pielisjärven kirkonkylä Brahean lakkauttamisen jälkeen


Pielisjärvi annettiin 1685 verovuokralle Salomon Ehnbergille, jonka varsin pian antoi veronkannon tehtäväksi Simon Affleckille. Affleck jäi elämään kansantarinoihin Simo Hurttana. Verovuokraajien aika kesti aina isonvihan vuosiin, jonka aikana valta vaihtui joiksikin vuosiksi venäläisille. Isonvihan jälkeisenä aikana eivät verovuokraajat enää saaneet lujaa otetta pielisjärveläisistä.
1600-luvun lopulla kärsittiin Pielisjärvelläkin Suuret kuolonvuodet ja niistä johtuneesta nälästä. Ne herättivät levottomuuksia virkavaltaa vastaan, ja pielisjärveläiset nousivat useita kertoja kapinaan erityisesti vihaamaansa Simon Affleckia vastaan.
Isoviha jälkeisestä ajasta Suomen sodan vuosiin Pielisjärvellä vaikutti kaksi kirkkoherraa, Jakob Stenius vanhempi (Korpi-Jaakko) (1704–1766) ja Jakob Stenius nuorempi (Koski-Jaakko) (1732–1809).

Nykyisen Lieksan synty


Vähitellen Pielinen alueen keskus Lieksa kasvoi koko pitäjän keskukseksi. Alue sai leipänsä puusta, ja se tunnettiin tukkilaisten keskuksena. Lieksa sai sähköt vuonna 1913, kun Pankakosken voimalaitos valmistui.
Paha suurpalo vuonna 1934 tuhosi lähes kaikki keskustan vanhat rakennukset. Vain harva säilyi. Suurpalon jälkeinen rakentaminen antoi aiheen Lieksan kauppalan perustamiselle vuonna 1936. Alue alkoi voimistua, ja 1960-luku kauppalassa oli yli 26&nbsp;000 asukasta.
Nykyinen Lieksa syntyi, kun Lieksan kauppala ja Pielisjärvi kunta yhdistyivät vuonna 1973. Samalla Lieksa muutettiin kaupungiksi. Se oli pitkään Suomen pinta-alaltaan suurin kaupunki.

Kylät


Kuva:vuonislahti1.jpg
Egyptinkorpi, Hattusaari, Hattu (kylä), Höntönvaara, Hörhö, Jaakonvaara, Jamali, Jongunjoki, Kelvä, Kitsinvaara, Koli, Kontiovaara, Kuorajärvi, Kylänlahti, Lamminkylä, Lapalie, Louhivaara, Mätäsvaara, Märäjälahti, Nurmijärvi (Lieksa), Ohtavaara, Pankakoski, Pankajärvi, Puso (Lieksa), Romppala, Ruunaa, Saarivaara (Lieksa), Keträvaara, Savijärvi, Siikavaara, Sikovaara, Sokojärvi, Sokovaara, Surpeenvaara, Uusikylä (Lieksa), Varpanen, Vieki, Viensuu, Vuonisjärvi, Vuonislahti.

Koulut


Lieksassa on 9 perusopetuksen 1–6 luokan koulua: Jamalin koulu, Keskuskoulu (kaksi toimipistettä Koulukadulla ja Kuhmonkadulla), Kolin, Merilän, Rantalan, Surpeenvaaran sekä Vuoniskylien (Vuonisjärvi) koulut. Perusopetuksen 7–9 luokan kouluna toimii keskuskoulu. Lieksassa toimii yksi lukio, Lieksan lukio . Lieksan lukiossa on opiskelijoita n. 160 ja opettajia 22.
Pohjois-Karjalan Ammattiopistolla on Lieksassa kaksi toimipistettä: Kuhmonkadulla ja Rauhalassa, joissa on ajoneuvoasentaja, automaatioasentaja, datanomi, lähihoitaja, merkonomi, levyseppähitsaaja, paperinjalostaja ja paperiprosessinhoitaja, talonrakentaja ja suurtalouskokin opintokokonaisuudet. Pohjois-Karjalan Aikuisopiston Lieksan toimipiste sijaitsee Rauhalan kaupunginosassa, Oravatiellä.
Lieksan kristillinen opisto toimii Kylänlahti, noin 15 kilometriä Lieksan keskustasta pohjoiseen. Pielisen Karjalan musiikkiopisto toimii Koski-Jaakonkadulla yhteistyössä Nurmeksen, Ilomantsin, Valtimon ja Juuan toimipisteiden kanssa. Opettajia on noin 26. Musiikkiopiston tiloissa (aikaisemmin sairaala) toimii Lieksan Vaskiviikon toimisto. Lisäksi kaupungissa toimii kansalaisopisto, järjestäen kursseja ja luentoja historiasta, kirjallisuudesta, ihmisyhteisöstä, tietotekniikasta, kielistä, musiikista, taiteesta, liikunnasta ja käytännön taidoista.

Kulttuuri


Lieksa on musiikkikaupunki. Tärkein musiikkitapahtuma on Lieksan vaskiviikot ja tunnetuin yhtye on Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri. Musiikkiopetusta antaa Pielisen Karjalan musiikkiopisto.

Yrityselämä


Lieksan Pankakoskella sijaitsee Pankakosken kartonkitehdas, jonka omistaa Pankaboard Oy. Tehdas on Lieksan suurimpia työnantajia. Siellä on noin 200 työntekijää.
Muita suuria/huomattavia työnantajia ovat:
Elintarviketeollisuuden joustopakkausmateriaaleja valmistava Amcor Flexibles
Vapo Timber Oy:n Kevätniemen saha
Komposiittiteknologiayritys Joptek Composites Oy
Suomen Kumitehdas Oy/Aino & Reino Kotikenkä Oy
Lieksan talouskauppa Nuutinen
Lieksassa ilmestyy paikallislehti, vuonna 1954 perustettu, Pohjois-Karjalan Kirjapaino kuuluva Lieksan Lehti.

Hautausmaat


Lieksan hautausmaa sijaitsee Mähköllä Kirkkotarhantiellä. Pielisjärven vanha hautausmaa sijaitsee Rauhalassa, jossa ovat muun muassa viidentoista henkilön vuonna 1918 kaatuneen yhteishauta. Pielisjärven yksi vanhimmista hautausmaista sijoittuu nykyisen kirkon ympärille. Vanhin hautausmaa on jäänyt kirkon vieressä sijaitsevan kantatie 73:n sillan penkereen alle. Lieksan alueella on ainakin liki parikymmentä kalmistoa, joista tunnetuin lienee Savijärvi kalmisto.

Kuntayhteistyö


Lieksa ja Nurmes ryhtyvät valmistelemaan teknisten palvelujen yhdistämistä yhdeksi palvelukeskukseksi vuoteen 2009 mennessä.
Lieksa, Nurmes ja Valtimo ovat päättäneet tehdä kunta- ja palvelurakenneuudistusta varten yhteisen toimeenpanosuunnitelman. Samalla kunnat käynnistävät kuntaliitosselvityksen.

Nähtävyyksiä


Kuva:Paateri2.jpg
Eva Ryynänen ja Paaterin kirkko (1991)
Hovilan kartanon päärakennus, (Carl Ludvig Engel, 1848)
Karhunkaataja Väinö Heikkisen karhunkallokokoelma
Koli, 347 m
Lieksan kirkko, (Raili Pietilä ja Reima Pietilä, 1982)
Lieksan kulttuurikeskus (1985)
Lieksankosken voimalaitos, Kemijoki Oy (Alvar Aalto 1960)
Nurmijärven rajaseutukirkko ((R. Blomstedt, 1948))
Ruunaa
Patvinsuon kansallispuisto
Pielisen museo
Eläinpuisto PikkuKili
Pyhän Eliaan kirkko, (S. Savonius, 1960)
Sarkkilan hovi
Vieki kirkko, (1911)
Vesitorni, 47 m, (1955)

Patsaat, veistokset ja muistolaatat


Vonkamiespatsas (jätkänpatsas tai tukkilaispatsas), Eino Räsänen, 1959, Pielisentie
Pietari Brahe, Eva Rynänen, 1953, pronssiveistos, alkuperäinen sijainti Kirkkopuistossa, nykyinen sijainti Hovilanpuistossa
Siunaus, talvi- jatkosodassa kaatuneiden muistopatsas, Heikki Varja, 1959, Kirkkopuisto
Kaupan kaivo, Taisto Martiskainen, pronssiveistos 1966, silloisen Lieksan Kauppa Oy:n eteen pystytetty veistos
Idän ja lännen kohtaaminen ja kulttuuriperintö, kivivpatsas, Kauko Kortelainen, 1999, vanhan kaarisillan vieressä
Vapauden ja vakaumuksensa puolesta marttyyreina kaatuneet 1918, hautamuistomerkki, Lieksan vanha hautausmaa
Jotos. Rukajärven taistelut 4.7.–12.9.1941, pronssiveistos, Erkki Karvinen & Heikki Häiväoja, 1966, Vapaudenpuisto
Nälkävuodet 1866–68. Kivi vanhalla hautausmaalla Lamminkyläntien ja Koulutien risteyksen lähellä Mähköllä.
Jauhiaisensalmen taistelun (10.10.1808) muistomerkki (valmistunut 1930), Vuonislahti,
Vorna, 8.10.1808, 100 pielisjärveläistä taisteli Steniuksen johdolla venäläisiä vastaa, pystytetty 8.10.1928, Kelvä

Tapahtumia


Lieksan Vaskiviikko järjestetään vuosittain
tukkilaiskisat, pidetty viimeksi Lieksankoskella 1990-luvulla
Lieksan messut
praasniekat
UKK-hiihtovaellukset

Urheilu


Lieksalaisia urheiluseuroja ovat tai ovat olleet muun muassa :
Brahean Uimarit
Jamalin Sisu
Kevätniemen Kehä
Lieksan Chido-Kan
Lieksan Hiihtoseurahttp://www.lieksanhiihtoseura.fi/
Lieksan Hurtat
Lieksan Into
Lieksan Han Moo Do
Lieksan Jigoku
Kylänlahden Nuorisoseuran Voimistelu- ja Urheiluseura
Lieksan Liikunta
Lieksan Luistinseura
Lieksan Loiske
Lieksan Melojat
Lieksan Moottorikerho
Lieksan Naisvoimistelijat
Lieksan Sukeltajat
Lieksan Taitoluistelijat
Lieksan Tanssikerho Chassé
Lieksan Uimarit
Lieksan Urheilijat http://www.lieksanurheilijat.fi/
Lieksan Urheiluautoilijat
Lieksan Visa
Matovaaran Mahti
Rasti-Pielinen
Pankakosken Tehtaan Urheilijat
Pankakosken Valpas
Pielisen Ampujat
Pielis Tennis
Pielisen Keilaajat
Pielisen Kelkkailijat
Pielisen Latu
Voimistelu- ja Urheiluseura Vekara (perustettu 1920)
Viensuun Voimistelu- ja urheiluseura Viesti
Viensuun Tuike (Viensuun Raittiusseuran alajärjestö)
Vuonislahden Urheilijat

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.lieksa.fi Lieksan kaupungin kotisivut
http://www.lieksapielisjarviseura.net/ Lieksa-Pielisjärvi-seura
http://koti.mbnet.fi/sena/ Seppänen, Aulis. Vanhoja valokuvia Pielisjärveltä 1925 - 1965
http://lieksalainen.blogspot.com/ Lieksalainen, Kyösti Timonen, Lieksa-aiheinen blogi
Luokka:Lieksa
de:Lieksa
et:Lieksa linn
en:Lieksa
es:Lieksa
eo:Lieksa
fr:Lieksa
it:Lieksa
mrj:Лиекса
nl:Lieksa
ja:リエクサ
no:Lieksa
pl:Lieksa
ro:Lieksa
ru:Лиекса
se:Lieksa
sv:Lieksa
tr:Lieksa
zh:列克薩

Lieto


Lieto () on Suomi kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunta. Kunnassa väkiluku }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Liedon naapurikunnat ovat Aura (kunta), Kaarina, Paimio, Tarvasjoki ja Turku.

Historia


Liedossa tehtyjen arkeologisten löytöjen perusteella alueella on ollut asutusta jo kivi- ja pronssikaudella. Liedon Vanhalinna on yksi Suomen muinaislinnoista. Vanhalinnan linnavuoren alueella on tehty lukuisia rautakautisia ja keskiaikaisia löytöjä.
Vuodelta 1331 on säilynyt asiakirja, jossa Liedon kirkkoherra Pietari esiintyy ensimmäisen kerran. Tämän vuoksi Liedon pitäjän ja kirkon perustamisvuodeksi on sovittu vuosi 1331.

Kylät


Alhojoki, Ankka (Lieto), Hakula, Hihnala (Hihna), Hiisi (Lieto), Huilu (Lieto), Hyssälä, Hyvättylä, Ilmarinen, Inkoinen (Lieto), Kahloja, Karvala (Lieto), Kaskala, Kaurinkoski, Keppola, Ketola (Lieto), Kilpijoki, Kiusala, Kurkela (Lieto), Käipilä, Kärpijoki, Laitio, Lintula (Lieto), Littoinen, Lommola, Loukinainen, Mellilä (Lieto), Moisio (Lieto), Mäkkylä (Lieto), Nautela, Paappala, Pahka (Lieto), Pettinen, Pokkola, Pränikkälä, Punittu, Puntamäki, Pyhältö (Lieto), Raukkala, Rähälä, Sauvala, Sikilä, Sillilä, Taatila, Tammentaka, Teijula, Tootula, Torstila, Vangio, Vanhalinna, Viikka, Vintala, Vääntelä

Nähtävyydet


Liedossa on muutamia kiinnostavia paikkoja, kuten Liedon kirkko, Liedon Vanhalinna, Nautelankoski alue, Littoinen Verkatehdas ympäristöineen, Parmaharjun urheilukeskus hyppyrimäkineen, Zoolandia-eläintarha sekä Liedon vesitorni. Liedon kautta kulkee myös historiallinen Hämeen Härkätie, josta Vanhalinnan kautta kulkeva Vanhalinnantie on nimetty museotieksi. Liedon nähtävyyksistä Hämeen Härkätie, Liedon vanhalinna, Littoisten verkatehdas sekä Aurajokea seuraileva, myös Aurajoen maisematienä tunnettu Varkaantie ovat merkittäviä myös Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa.

Liikenne


Valtatie 10 kulkee Liedon keskustaajaman läpi, ja se on liikenteen pääyhteys Turun ja Liedon keskustan välillä. Kunnan pohjoisosien liikennettä välittää sekä Tampereen valtatie eli valtatie 9 että Vanha Tampereentie eli seututie 222 Asemanseudun ja Ilmaristen kautta Turkuun. Liedon rautatieasema Turku–Toijala-rata varressa on lakkautettu. Etelässä kunnan kautta kulkee Kantatie 40 eli Turun ohikulkutie.
Turun ja Liedon keskustan välillä kulkee TLO:n (aikaisemmin Leiniön Liikenne) bussilinja 280 arkisin puolen tunnin välein. Vanhaa Tampereentietä kulkee bussi noin tunnin välein. Keskustaajamassa on pikavuoropysäkki.

Urheilu


Liedossa on kaksi perinteikästä urheiluseuraa, Liedon Parma ja Liedon Luja sekä jalkapalloseura Liedon Pallo. Lisäväriä kunnan urheilupiiriin tuo amerikkalaisen jalkapallon seura Lieto Oakmen sekä salibandyseura SBS Lieto.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.lieto.fi/ Liedon kunta
http://vanhalinna.utu.fi/ Liedon Vanhalinna
http://www.nautelankoski.net Nautelankosken museo
http://www.zoolandia.fi/ Zoolandia
http://paikka-maa.utu.fi/kartta/kyo/ohjelmat/lieto/index.htm Liedon kulttuuriympäristöohjelma
Luokka:Lieto
de:Lieto
en:Lieto
es:Lieto
fr:Lieto
it:Lieto
koi:Лието (коммуна)
nl:Lieto
no:Lundo
pl:Lieto
ro:Lieto
ru:Лието
se:Lieto
sv:Lundo
vi:Lieto

Liljendal


Liljendal (vanh. suom. ''Liljentaali'' aiemmin myös Sävträsk) on Suomi Luettelo Suomen entisistä kunnista, joka sijaitsi Itä-Uudenmaan maakunta, Etelä-Suomen läänissä. Liljendal tunnetaan myös kansanomaisemmalla nimellä "Daali".
Liljendalin naapurikunnat olivat Lapinjärvi, Myrskylä ja Pernaja ennen kuntaliitosta vuoden 2010 alussa Loviisaan yhdessä Pernajan ja Ruotsinpyhtään kanssa.

Loviisan–Vesijärven rautatie


Kunnan alueita halkova Lahti-Loviisa-rata oli alun perin Loviisan–Vesijärven rautatien kapearaiteinen rautatie rataosa, joka avattiin väliaikaiselle liikenteelle vuonna 1900 ja yleiselle liikenteelle vuonna 1904. Liljendalin kunnan alueella junat pysähtyivät Umpalan (ent. Michelspiltom), sekä Eskelinkylän (ent. Eskilom) asemilla. Henkilöliikenteen lisäksi rautatie välitti runsaasti rahtia, joista suuri osa oli Vesijärvi ja Päijänne tullutta puutavaraa. Vähitellen kannattamattomaksi ajautunut rautatie myytiin Valtionrautatiet vuonna 1956 ja rata leveäraiteistettiin vuonna 1960.

Väestö


Kunnassa asui }} }} ihmistä. Kunta oli kaksikielinen: enemmistö eli 77 prosenttia asukkaista puhui ruotsin kieli ja 20 prosenttia suomen kieli.

Maantiede


Liljendalin pinta-ala oli }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² oli maata ja loput }} }}&nbsp;km² sisävesialueita.
Merkittävin vesialue oli Hopjärvi (, alkuperäiseltä nimeltään Haapajärvi), joka pääosin sijaitsi Liljendalin kunnan alueella. Järvi kuuluu Koskenkylänjoki vesistöön. Pinta-alaltaan se on 624 hehtaaria ja valuma-alueen koko noin 3&nbsp;200 hehtaaria. Järven keskisyvyys on 2,4 metriä ja suurin syvyys 6,5 metriä. Järvenlaskut ovat pienentäneet sen pinta-alaa alkuperäisestä koosta.
Kirkonkylän maisemassa sen länsipuolella on Sävträsk, joka on pitkälti umpeenrehevöitynyt. Se on kuitenkin vesilintujen pesimäpaikka, ja laitamilla on rakennettuja lintuhavaintopaikkoja.

Kylät


Anteronkylä (Andersby), Embom, Eskelinkylä (Eskilom), Garpom, Hopom, Huomanninkylä t. Huomaninkylä (Hommansby), Kuckubacken, Kvarnbacken, Reimansbacken, Rumpila (Drombom), Sporrasbacken, Sävträsk, Söderby, Umpala (Mickelspiltom)

Nähtävyyksiä


Liljendalin kirkko

Lähteet


Suomen Sukututkimusseura: http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/ Tietoja seurakunnista

Viitteet

Katso myös


Loviisan-Vesijärven rautatie

Aiheesta muualla


http://www.lilje.fi/suom.html Liljendalin seurakunta
http://www.ita-uusimaa.fi/tapahtumat_haku.jsp?lang=fin Itä-Uudenmaan tapahtumakalenteri
Luokka:Loviisa
Luokka:Suomen entiset kunnat
de:Liljendal
et:Liljendali vald
en:Liljendal
eu:Liljendal
fr:Liljendal
it:Liljendal
nl:Liljendal
ja:リルイェンダール
no:Liljendal
ro:Liljendal
se:Liljendal
sv:Liljendal
vi:Liljendal

Liminka


Liminka () on Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunta. Kunnassa väkiluku }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Limingan naapurikunnat ovat Kempele, Lumijoki, Muhos, Oulunsalo, Siikajoki, Siikalatva, Tyrnävä ja Vaala.

Historia


Kansanperinne kertoo Limingan saaneen nimensä Limmi-jättiläiset#suomalaisten tarujen jättiläiset, joka vaikutti seudulla muinoin.
Vielä keskiaika oli suurin osa kunnan länsiosista meren alla. Kunnan tunnetuimmat muinaisjäännökset ovat Linnamaa (Liminka) ja Virkkula (Liminka)n-Mustosenkangas jätinkirkko, jotka ovat luultavasti hylkeenpyytäjien väliaikaisia asuinpaikkoja.
Vakinaisesti seutu asutettiin 1300-luku, jolloin ylä-Satakunta eränkävijät jäivät pysyvästi erämailleen. Seutu oli keskiajan lopulla karjalaiset nautintamaata, mikä aiheutti ristiriitoja itäisten ja läntisten verottajien kesken. Limingan kylä poltettiin mm. pitkäviha aikana. Myös Isoviha aikana 1700-luku alussa Liminka joutui hävityksen kohteeksi.
Kuva:Liminka church 20080726 04.jpg]]
Liminka on Pohjois-Pohjanmaan vanhimpia seurakuntia, sillä se itsenäistyi jo 1400-luku. Limingan hallinnollinen alue ulottui 1500-luku itä Kainuuseen saakka. Limingasta eronneita pitäjiä ovat Oulu, Oulunsalo, Muhos, Kempele, Tyrnävä, Temmes, Lumijoki, Utajärvi, Vaala, Kajaani, Sotkamo, Paltamo ja Ristijärvi. Nykyisen Limigan asukasluku oli 1860 2760 ja 1900 jo 3449. Limigan ensimmäinen kirkko sijaitsi Sunila (Liminka) mailla. Seuraavat Linnukanmäki rakennetut kirkot tuhoutuivat sotavuosina 1589 ja 1592. Täyssinän rauhan jälkeen 1596 rakennettiin uusi kirkko, joka oli käytössä vuoteen 1826 saakka, jolloin nykyinen kirkko valmistui. 1600-luku lähtien Liminkaa hallitsi kuuluisa Lithoviuksen-pappissuku.
Suomen sisällissota aikana 1918 Liminka oli Suomen ainoa paikkakunta, jossa tiedetään solmitun paikallinen hyökkäämättömyyssopimus punakaartin ja suojeluskunta välillä.

Luonto


Tiedosto:Kylmäläntie Liminganraja.JPG
Limingan alue on luode–kaakko-suunnassa pitkä ja kapea maakaistale, joka ulottuu Perämeri Lumijoki (joki) liittyvän Liminganlahden pohjukasta noin 60 kilometriä sisämaahan. Temmes kohdalla kunta katkeaa lähes kahtia. Maasto on etenkin länsiosassa tasaista lakeutta. Kunnan kaakkoisosat ovat vaihtelevaa, suo Kangasmetsä. Limingan lakeus on valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Liminganlahden rantavyöhykkeen jälkeen alkaa peltoalue, joka myöhemmin vaihtuu metsä- ja suoalueiksi. Limingan seudulla maannousu noin 83 senttimetriä sadassa vuodessa. Rannikon mataluudesta ja jokien tuomasta aineksesta johtuen rannan siirtymä on noin 10–18 metriä vuodessa.
Peruskallio on Limingan tasangolla hyvin syvällä ja sen päällä on kunnan pohjoisosassa paksu savikerrostuma. Tämä Muhoksen muodostuma on Tupos kohdalla 900 metriä paksu. Etelässä kallioperä koostuu graniitti. Yleisin maalaji on savi, jota on ennen kaikkea rannikon läheisyydessä. Kunnan itäosassa vallitsevia ovat moreenimaat. Paikoin on myös harjumuodostumia ja turvetta.
Tärkeimmät vesistöt ovat tasangolla luikertelevat vähävetiset Liminganjoki, Temmesjoki, Tyrnävänjoki ja Ängeslevänjoki. Ne yhtyvät ennen Liminganlahtea, jossa ne muodostavat sokkeloisen suiston. Liminganlahti on kansainväliset vaatimukset täyttävä kosteikkoalue. Se tunnetaan linnuistaan, niityistään ja kasveistaan. Maan kohoamisen johdosta kasvillisuus on jatkuvassa kehitystilassa. Liminganlahden kasvilajisto on erikoinen. Alueella tavataan lukuisia eteläisiä, pohjoisia ja myös kotoperäisiä lajeja. Monia Pohjoisen jäämeren rannikon tai siihen laskevien jokien kasvilajeja kasvaa Suomessa vain Liminganlahdella. WWF mukaan Liminganlahti on Euroopan arvokkain lintualue.

Manner- ja Meri-Suomen puoliväli


Kun puolitetaan Nuorgamin (70°5’30) ja Bogskärin (59°30’10’’) leveysasteet ja Märketin (19°07’53’’) ja Ilomantsin Virmajärvi (31 °35’11’’) pituuspiirit, saadaan koordinaateiksi 64°47’40’’N, 25°21’34’’E, joka sijoittuu Limingan Värminkoskentien ja junaradan risteykseen, parin kilometrin päähän Limingan kirkonkylästä.

Liikenne


Limingan keskustaajama sekä Hirvinevan, Ketunmaan, Tikkaperän ja Tupoksen kylät sijaitsevat Pohjanmaan rata varressa. Aiemmin rautatieliikenne on ollut osa liminkalaisten arkea, mutta nykyisin Limingan rautatieasemalla ei ole lipunmyyntiä eikä henkilö- tai tavaraliikennettä. Liminkaan liikennöivät Kylmäsen liikenne, Oulaisten Liikenne ja A. Mörö -yritysten linja-autot.
Liminka sijaitsee valtaväylien risteyskohdassa: Haaransillalla risteävät valtatiet valtatie 4 ja valtatie 8. Limingan ja Oulun välisellä osuudella moottoritieksi rakennettu Nelostie kiertää nykyisin Limingan kirkonkylän kauempaa, ja liikenne ''vanhana nelostienä'' tunnetulla seututie 847 on rauhoittunut merkittävästi. Tiehallinnon kelikamera on sijoitettu Haaransillan risteykseen.

Koulutus


Limingassa on viisi yhteinäiskoulua: Ketunmaan koulu, Lakeuden koulu Ala-Temmes, Liminganlahden yhtenäiskoulu kirkonkylässä (alakoulu 1-6 ja yläkoulu 7-9), Rantakylän koulu (Liminka) ja Tupoksen koulu. Lisäksi kirkonkylässä toimii Limingan lukio. Limingan Seudun Musiikkiopisto toimii Limingan lisäksi Lumijoki, Rantsilan ja Tyrnävän alueella.Limingan koulutuskeskus toimii lastensuojelun laitoshuollon yksikkönä järjestäen ongelmanuorille perus- ja ammatillista opetusta ja perhekotitoimintaa. Koulutuskeskuksen yhteydessä toimii Kylliälän koulu.
Lakeuden kansalaisopisto toimii pääosin koulujen tiloissa järjestäen kursseja pääosin talvikaudella. Vuonna 1892 perustetun Limingan Kansanopiston ylläpitämä Limingan taidekoulu järjestää koulutusta muun muassa kuvataiteilijoille, sarjakuvittajille ja kirjoittajille. Oulun seudun ammattiopiston Limingan yksikkö järjestää turvallisuusalan opetusta. Ammattiopisto Luovin Limingan toimipaikka järjestää koulutusta Limingan Kramsunkujan ja Lännentien toimipaikoissa puutarha- ja matkailualoilla sekä auto-, kone-, puu- ja verhoilutekniikan koulutusaloilla.

Kulttuuri


Kuva:Alakestilan arboretum.jpg
Alakestilän arboretum, Ylipää
Limingan musiikkiviikot, järjestäjä Limingan musiikkiyhdistys ry, vuodesta 1965
Viikateniiton MM-kilpailut, järjestäjä Lionsklubi Liminka-Liminganlahti, vuodesta 1993
Teatteriyhdistys Teatteri Hannu ry, perustettu vuonna 2002
Teatteri Rytinä, perustettu vuonna 2004
Hengellinen teatteriyhdistys Via Dolorosa-Liminka Ry, vuodesta 2011
Vilho Lampi –museo, rakennettu vuonna 1868, muistokoti Aappola ja Limingan kotiseutumuseo Limingan museoalue
Limingan kulttuuripolku
Voimakas Trombi (pyörremyrsky) tuhosi Limingan kuplahallin 17. heinäkuuta–18. heinäkuuta 2005. Tämän tilalle on rakennettu Limingan jäähalli opetusministeriön tuella vuonna 2007.
ArsLiminka ry, perustettu 2011 http://www.arsliminka.net/

Limingan nähtävyydet


Kukka- ja eläinpuisto Escurial
Limingan kirkko
Limingan museoalue
Liminganlahti
Linnukkapatsas
Vanha Liminka

Urheiluseuroja


HC KiekkoBoys ry
JiiPee-Rallyteam Tupos ry
Lakeuden Tennis r.y.
Lakeuden Urheiluratsastajat ry
Limingan Kiekko r.y.
Limingan Naisvoimistelijat ry. http://www.limingannaisvoimistelijat.com/
Limingan Niittomiehet r.y.
Rantalakeuden Moottorikelkkailijat
Tupoksen Tuisku
Voimistelu- ja urheiluseura Alatemmeksen Vesa r.y.
Voimistelu-ja urheiluseura Limingan Luja r.y.

Tunnettuja liminkalaisia


Julius Immanuel Bergh, kirkkoherra (1810–1878)
Anna-Leena Härkönen, kirjailija, näyttelijä (s. 1965)
Ari Koch, kuvanveistäjä (s. 1956)
Juhana Kokko, kirjailija (1856–1926)
Niilo Kokko, arkkitehti (1907–1975)
Hannu Krankka, nuijasota päällikkö (k. n. 1630)
Vilho Lampi, taidemaalari (1898–1936)
Leo Lastumäki, näyttelijä (1927–2012)
Hannu Lukin, taidemaalari (s. 1963)
Aapo Lyytinen, nimimerkki ''Sampoinen'', runoilija ja opettaja (1852–1893)
Sakari Matinlauri, kuvanveistäjä (s. 1957)
Jari Elsilä, Kalevan pilapiirtäjä (syntynyt Limingassa v.1960)
Hjalmar Mellin, matemaatikko (1854–1933)
Abraham Ojanperä, oopperalaulaja (1856–1916)
Tomi Pekkala, jääkiekkoilija (s. 1988)
Eero Sangi, lentopalloilija (s. 1979)
Heikki Sarvela, Limingan seudun musiikkiopiston, Limingan musiikkileirin, Limingan Nuoriso-orkesterin ja Lakeuden Laulumiesten perustaja, musiikin lehtori (1938-1991)
Heikki Toppila, kirjailija (1885–1963)
Antti Ylönen, jääkiekkoilija (s. 1983)

Kansanedustajia


Susanna Huovinen (syntynyt Limingassa), Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, 1999 alkaen
Väinö Juustila, Kansallinen Kokoomus, 1918–1922
Antti Nahkala, (syntynyt Limingassa), Suomen sosialistinen työväenpuolue, 1922–1924
Eero Yrjö Pehkonen, (syntynyt Limingassa), Suomen Keskusta, 1914–1918
Juho Sunila, (syntynyt Limingassa), Suomen Keskusta, 1922–1927, 1927–1933
Antti Tuomikoski, Suomalainen puolue, 1908–1909
Samuli Tuomikoski, Kansallinen Kokoomus, 1929–1933

Ystävyyskunnat


Nõo, Viro

Kuvia Limingasta


<gallery>
Kuva:Alakestila2.jpg|Liminganjoki Alakestilän arboretumissa
Kuva: Liminganjoki_2006_07_26.JPG|Liminganjoki
Kuva:Liminka_Church_2006_04_.JPG|Limingan kirkko
Kuva:Liminka_church_20080726_04.jpg|Limingan kirkko
Kuva:Liminka_church_belfry_20080726_02.jpg|Limingan kirkko tapuli
Kuva:Votiveship_Liminka_2006_07_26.JPG|Limingan kirkko vottiivilaiva
Kuva:Liminka_railway_station.jpg|Limingan rautatieasema
Kuva:Liminka_Aappola_20090306.JPG|Aapola (Abraham Ojanperän entinen huvila ja koti, jossa on toiminut kotimuseo vuodesta 1917.)
Kuva:Vilho Lampi museum.JPG|Vilho Lampi -museo. Museo sijaitsee vuonna 1868 rakennetussa vanhassa Kivikoulussa.
Kuva:Rectory_Liminka_2006_07_26.JPG|Limingan Pappila
Kuva:Liminka_Art_School_20090306.JPG|Limingan Taidekoulu
Kuva:Birdwatchers Liminka Bay 2006 04 14.JPG|Lintutorni Liminganlahti
Kuva: Temmesjoki_Alatemmes_20090502.JPG|Temmesjoki Ala-Temmes kylällä
Kuva:Niilo_Kokko_Linnukkapatsas.JPG|Linnukkapatsas
Kuva:ABC Tupos 20090627.JPG|ABC (liikennemyymälä) Tupos.
Kuva:Liminka field 20080726 01.jpg|Limingan lakeutta.
</gallery>

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.liminka.fi/ Limingan kunnan kotisivut
Liminganportti
http://www.liminka.fi/sivu/fi/liminka_virkistaa/luonto_ja_matkailu/liminganlahti/ Liminganlahti
http://www.liminganlahti.net/ liminganlahti.net
http://www.wwf.fi/kosteikot/liminganlahti.html WWF – Liminganlahti
http://www.limingantaidekoulu.com/ Limingan taidekoulu
417 s.
Luokka:Liminka
cs:Liminka
de:Liminka
el:Λιμίνκα
en:Liminka
es:Liminka
fr:Liminka
it:Liminka
nl:Liminka
no:Limingo
pl:Liminka
pt:Liminka
ro:Liminka
ru:Лиминка
se:Liminka
sv:Limingo
vi:Liminka
zh:利明卡

Lohja


Lohja () on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Uudenmaan maakunta. Kaupunki on virallisesti Suomen kielilaki, ja sen asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsin kieli }}&nbsp;%. Lohjan naapurikuntia ovat Inkoo, Karjalohja, Nummi-Pusula, Raasepori, Salo, Siuntio ja Vihti.
Keskustaajaman ohella merkittävä taajama on Virkkala. Näiden välillä sijaitsee Tynninharjun kaupallinen keskittymä. Uudenmaan suurin järvi, Lohjanjärvi, on suurelta osin kunnan alueella. Hormajärvi sijaitsee kokonaisuudessaan Lohjalla. Suomen suurin luola, Torholan luola, sijaitsee Lohjalla. Seudun paikallislehti Länsi-Uusimaa (sanomalehti) ilmestyy Lohjalla. Muita paikallislehtiä ovat Iltalohja ja Ykkös-Lohja.

Historia


Tiedosto:Lohjan kartta Map of Lohja 1783.jpg
Lohja oli keskiajalla emäseurakuntapitäjä, josta on vanhin kirjallinen maininta vuodelta 1323. Lohjan keskustassa sijaitseva Lohjan Pyhän Laurin kirkko on Suomen kolmanneksi suurin keskiaikainen harmaakivikirkko.
Kunnallisoikeudet Lohja sai vuonna 1867. Vuonna 1926 Lohjankylä sekä Pappilan, Moision ja Ojamon yksinäistilat erotettiin Lohjan kunnasta Lohjan kauppalaksi. Samalla ympäröivän Lohjan kunnan nimeen liitettiin erotukseksi sana maalaiskunta. Siihen kuuluivat ne osat, jotka eivät tulleet osaksi uutta kauppalaa. Kauppala sai kaupunkioikeudet vuonna 1969. Vuonna 1978 Lohjan maalaiskunta muutti nimensä Lohjan kunnaksi. Lohjalla ja Lohjan kunta pidettiin kansanäänestys kuntaliitoksesta vuonna 1995, ja kunnat yhdistyivät 1. tammikuuta 1997. Uuden kaupungin Lohjan vaakuna tuli vanha Lohjan kunnan vaakuna, ja vanhan kaupungin vaakuna poistui käytöstä.
Lohja on Helsingin ja Turun välisen Valtatie 1/E18 -moottoritien varrella. Lisäksi Lohjalle on suunnitteilla ELSA-rata.
Sammatti päätti vuonna 2007 liittyä Lohjan kaupunkiin, ja liitos tapahtui 1. tammikuuta 2009. Karjalohja puolestaan liittyy Lohjan kaupunkiin 1. tammikuuta 2013. Karjalohjan kunnanvaltuusto pyörsi aiemman kantansa maaliskuussa 2008 ja päätti aloittaa liitosneuvottelut. Karjalohjan kunnanvaltuusto hyväksyi kesäkuussa neuvotellun sopimuksen äänin 11 - 2. Lohjan kaupunginvaltuusto hyväksyi liittymisen 4. elokuuta 2008. Liitoksen ehtona on, että Lohja osallistuu Karjalohjan talousarvioiden hyväksymiseen ennen kuntaliitosta.
Siuntio ja Nummi-Pusula aloittivat liitosneuvottelut Lohjan kanssa tammikuussa 2011. Alustavasti mukana ollut Inkoo on luopunut hankkeesta. Myöskin Siuntiossa valtuuston enemmistö kääntyi keväällä 2012 vastustamaan kuntaliitosta, jonka johdosta Lohja ja Nummi-Pusula päättivät, että Lohjaan liittyy vain Nummi-Pusula ja aiemmin päätetysti Karjalohja. Liitokset toteutuvat vuoden 2013 alusta. Valtioneuvosto teki kuntaliitospäätöksen kesäkuussa 2012.

Maantiede ja luonto


Salpausselällä kasvillisuus on pääosin karua hiekkamaiden kuivaa Mäntykangas. Lohjanjärven seudun savikoilla kasvillisuus on rehevämpää, vaikka laajat kuusimetsät hallitsevatkin maisemaa.Kasvillisuutensa osalta Lohja sijaitsee pohjoisten boreaalisten havumetsien ja havumetsien ja lehtimetsien vaihettumisalueen, hemiboreaalisen vyöhykkeen rajaseudulla, alueella erityisesti pähkinäpensas ja sinivuokko esiintyvät yleisempänä verrattuna muuhun Etelä-Suomeen. Oman leimansa kasvillisuuteen antaa myös kalkkipitoinen maaperä, jota on laaja esiintymä lohjan järven ympärillä. Kalkkivaikutus yhdistettynä järvien luomaan lauhempaan mikroilmastoon, sekä lounainen sijainti ovat suurimmat tekijät Lohjan seudun runsaaseen lehtokasvillisuuteen.
Lohjanjärven rannalla sijaitseva Karkalin luonnonsuojelualue on tunnettu laajoista pähkinäpensaslehto, toukokuisista Valkovuokko ja Keltavuokko muodostamista kukkameristään ja tammi-lehmusmetsistään. Lohjanjärven rannoilla on myös muutama suojeltu Suomen oloissa ainutlaatuinen jalavat, joissa kasvaa runsaasti sekä Kynäjalava, että Vuorijalava. Lohjalla lienee myös Suomen tunnetuin luola: Torholan luola.

Väestö


''(Tiedot 31. joulukuuta 2009)''
Yhteensä: 39 334
joista
Naisia: 19 928
Miehiä: 19 406
Ruotsinkielisiä: 1 568
Ulkomaalaisia: 856

Kunnallishallinto


Lohjan kaupungin ylin päättävä toimielin on Lohjan kaupunginvaltuusto, jossa on 51 valtuutettua. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimii SDP:n Reijo Siltasaari. Lohjan kaupunginhallituksen muodostaa 13 valtuuston valitsemaa jäsentä, ja sen puheenjohtajana toimii kokoomuksen Jussi Patinen. Valtuuston suurin puolue on kaikissa yhdistyneen Lohjan vaaleissa ollut Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, toiseksi suurin Kansallinen Kokoomus ja kolmanneksi suurin Vasemmistoliitto. Muiden puolueiden menestys on ollut vähäisempää. Sitoutumaton kansalaisliike Meidän Lohja on vakiinnuttanut asemansa valtuustossa. Kunnallisvaalit 2008 Kokoomus saavutti paikkamäärässä sosialidemokraatit, SDP:n jatkaessa äänimäärältään suurimpana puolueena. Vihreä liitto kaksinkertaistivat kannatuksensa, Ruotsalainen kansanpuolue paikkamäärän vähentyessä kolmesta yhteen. Perussuomalaiset saivat ensimmäistä kertaa edustajan kaupunginvaltuustoon.
Lohjan kaupunginjohtajaksi valittiin 8. lokakuuta 2008 Lohjan aiempi sivistysjohtaja, valtiotieteiden maisteri Simo Juva. Häntä ennen Lohjan kaupunginjohtajana toimi vuoden 2002 marraskuusta vuoden 2008 elokuuhun saakka Elina Lehto-Häggroth. Ennen Lehtoa yhdistynyttä Lohjaa johti vanhan kaupungin johtaja Juhani Rinne ja Lohjan kunta johtaja Pekka Myllyniemi.
Lohjan kaupungin ei Suomen kielilaki perusteella tarvitsisi olla kaksikielinen, sillä väestöstä ruotsinkielisiä on alle kuusi prosenttia. Kaksikielisyys perustuukin kaupungin omaan tahtoon: kaupunginvaltuusto esitti yksimielisesti valtioneuvostolle 26. syyskuuta 2001, että valtineuvosto määräisi Lohjan edelleen kaksikieliseksi kaudelle 2003 - 2012. Kaupunginvaltuuston mukaan kaksikielisyys on etu seudullisessa yhteistyössä, uusien asukkaiden houkuttelussa sekä pyrkimyksessä säilyttää nykyinen ruotsinkielinen väestö. Kaksikielisyydellä on myös historiallinen tausta, sillä alueella on asunut ruotsinkielistä väestöä jo keskiajalta lähtien. Ennen vuoden 1997 alun kuntaliitosta Lohjan kunta oli kaksikielinen (suomi enemmistökielenä) ja Lohjan kaupunki yksikielisesti suomenkielinen.

Lohjan vaakuna


Tiedosto:Lohja.vaakuna.1951.svg
Lohjan kaupungin vaakunan heraldinen selitys vaakunan piirtäneen Olof Erikssonin mukaan kuuluu ''Sinisessä kentässä hopeinen halstari paaluttain; sen varren kummallakin puolella saatteena kultainen pähkinäterttu.'' Pähkinätertut kertovat Lohjan vehreästä luonnosta. Halstari on Lohjan suojelupyhimyksen, Pyhän Laurin tunnus - Pyhän Laurin kerrotaan kuolleen kidutettuna kuumalle halstarille. Kirkon lisäksi suojelupyhimyksen mukaan on nimetty yksi Lohjan kolmesta pääkadusta, Laurinkatu. Vaakuna oli ennen Lohjan kunta vaakuna, josta tuli yhdistyneen kunnan ja kaupungin vaakuna. Sitä ennen Lohjan kaupungin käytössä oli Ahti Hammarin suunnittelema vaakuna, jonka selitys kuuluu: ''Sinisessä kentässä kolme hopeista hopeapunaliekkistä masuunia vieretysten, tyvessä hopeinen, punavaruksinen kala.''

Kulttuuri


Kuva:Lohja, Laurentius-sali ja koulu.jpg.]]
Lohjan merkittävin nähtävyys on Lohjan Pyhän Laurin kirkko. 1400-luku–1500-lukujen vaihteessa valmistuneen kirkon erityispiirre on hyvin säilyneet keskiaikaiset Fresko -tekniikalla tehdyt katto- ja seinämaalaus. Pyhän Laurin kirkon lisäksi merkittäviä nähtävyyksiä ovat Lohjan museo, Kässän talo Virkkalassa sekä Tytyrin kaivosmuseo, joka sijaitsee 110 metrin syvyydessä.
Kaupungissa toimii kolme harrastajateatteria, joista Lohjan teatterissa on ammattijohto. Teatteri on perustettu 1967, mutta toiminta on jo jatkunut yli sadan vuoden ajan. Teatteri toimii yhteistyössä muun muassa Lohjan kaupunginorkesterin ja Lohjan museon kanssa.
Lohjan kaupunginorkesteri on perustettu vuonna 1964. Orkesteri on muun muassa vieraillut Savonlinnan Oopperajuhlat ja toiminut José Carreras sekä Plácido Domingon orkesterina heidän vieraillessaan Suomessa.
Lohjan tenoripäivät on järjestetty jo vuodesta 1997 lähtien, vuoden 2010 jälkeen joka toinen vuosi. Tapahtuman aikana Lohjalla kuullaan sekä Suomessa että kansainvälisestikin tunnettuja alan huippuja.
Perinteikkäässä Vivamon toimintakeskuksessa sijaitsee muu muassa ''Särkyneen sydämen kirkko'' sekä Kansan Raamattuseuran keskustoimisto.

Koulutus


Kuva:Lohja City Library.jpg
Lohjalla on runsaasti ensimmäisen ja toiseen asteen kouluja. Alakouluja on yhteensä 23 ja yläkouluja 5. Alakouluista kaksi ja yläkouluista yksi on ruotsinkielisiä. Lukioita on kaksi; Pohjolanmäen suomenkielinen lukio, eli Lohjan Yhteislyseon lukio, joka on Suomen suurimpia, sekä Virkkalassa Källhagenin yläkoulun yhteydessä toimiva ruotsinkielinen Virkby Gymnasium.
Ammatillista koulutusta tarjoaa Länsi-Uudenmaan koulutuskeskus, jonka kahdessa Lohjan yksikössä voi opiskella yhteensä 17 eri ammattiin.<ref></ref> Liikunta-alan ammatillista koulutusta tarjoaa Kisakallion urheiluopisto.
Ammattikorkeakoulutusta tarjoavat Laurea-ammattikorkeakoulun Lohjan yksikkö, jossa on sairaanhoitaja- ja tradenomi-koulutusta. Humanistinen ammattikorkeakoulu on Kanneljärven opistolla kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma.
Yliopistokoulutusta järjestävät Lohjalla Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia sekä Hiiden opisto, joka tarjoaa avointa yliopisto-opetusta.
Muuta koulutusta tarjoavat muun muassa Länsi-Uudenmaan musiikkiopisto, Kisakallion urheiluopisto, Hiiden opisto, Lohjan kuvataidekoulu, Tanssikoulu Un Dos Tres sekä Tanssistudio Funka.

Teollisuus


Kuva:Tytyrin kalkkikaivos.jpg
Lohja on teollisuusvaltainen kaupunki, ja kaupunki onkin kasvanut yhdessä etenkin kaivos- ja metsäteollisuuden kanssa.

Kaivokset


Kustaa Vaasa antoi jo 1542 Eerik Flemingille luvan rautamalmin louhintaan, ja Ojamon rautakaivos sanotaankin olevan Suomen ensimmäinen. Rautaa tärkeämmäksi kaivannaiseksi osoittautui kuitenkin kalkkikivi, jota on kaivettu Lohjalla Ojamon avolouhos lisäksi Törmän ja Solhemin avolouhoksista, sekä myöhemmin Tytyrin kaivos. Lohjalla on Tytyrin lisäksi sijainnut 1990-luvun laman aikana suljettu, vuonna 1897 perustettu Virkkalan kalkki- ja sementtitehdas. Kalkkikaivostoiminta alkoi Petter Forsströmin luotsaaman Lohja (yhtiö) toimesta, mutta vuonna 1992 toiminta myytiin nykyiselle Nordkalk.
Muita merkittäviä rakennusmateriaaliteollisuuden tehtaita ovat Nordic Waterproofing kattohuopatehdas Keskilohja, Rudus betonielementtitehdas Perttilä (Lohja) sekä vuonna 1959 perustettu, lähes 150 henkilöä työllistävä Cembrit tehdas, joka valmistaa rakennuslevyjä Muijalassa.

Metsäteollisuus


Kuva:Kirkniemen paperitehdas.jpg
Nykyään kaivosteollisuutta merkittävämpi työllistäjä Lohjalla on metsäteollisuus. Myös sen juuret ulottuvat 1800-luku lopulle. Kamariherra Hjalmar Linder perusti Lohjan paperitehdas Pitkäniemi vuonna 1906. Samana vuonna Linder rakennutti myös Lohjan sähkörautatien Lohjan rautatieasemalta selluloosatehtaalle. Rata avattiin vuonna 1912 yleiselle liikenteelle, ja siitä tuli Suomen ensimmäinen yleistä liikennettä välittännyt sähkörautatie. Nykyään tehtaassa ei enää valmisteta selluloosaa, vaan se on erikoistunut irroke- ja muihin erikoispapereihin. Vuoden 2008 huhtikuussa tehdas työllisti noin 350 henkilöä.
Metsäliitto rakensi Kirkniemen paperitehdas Jönsböleen vuonna 1966. Tehdasta on laajennettu uusilla paperikoneilla vuosina 1972 ja 1996. Nykyään Sappi (yritys) omistama tehdas valmistaa pääasiassa aikakauslehtipaperia, ja työllistää 760 henkilöä.
Pitkäniemessä sijaitsee myös Metsä Woodin kertopuutehdas, sekä lentokonevaneria ja ohutviilua valmistava Mahogany.

Muoviteollisuus


Lohjalla toimii kaksi merkittävää suomalaista talousmuovien valmistajaa: vuonna 1936 perustettu ja vuonna 1942 toimintansa Lohjan Ventelään siirtänyt Plastex, sekä aina Lohjan Immulassa sijainnut, vuonna 1956 toimintansa aloittanut Orthex. Korkean automaatioasteen vuoksi muoviteollisuus ei kuitenkaan ole erityisen merkittävä työllistäjä, esimerkiksi Orthex työllistää noin 90 henkilöä. Plastex valmistaa muovituotteita sekä teollisuus- että kotikäyttöön. Kuluttajatuotteista tunnetuimpiin kuuluvat kastelukannut, kanisterit sekä sumutin- ja retkipullot. Orthexin valikoimaan kuuluu pelkästään kuluttajatuotteita, ja se onkin Suomen suurin kotitalousmuovien valmistaja. Tuotevalikoimaan kuuluvat lähes kaikki kodin muovit keittiövälineistä pyykkikoreihin ja löylykiuluista Lumikola.

Metalli- ja elektroniikkateollisuus


1990-luku elektroniikasta tuli merkittävä työllistäjä Lohjalla. Lohja Oy:n Lohja Microelectronics-yksiköstä kehittyneen Elcoteqin vuonna 1995 Gunnarlaan perustama tehdas työllisti vuoden 2006 lopulla 362 henkilöä. Elcoteq lopetti tehtaan elokuussa 2007 ja siirsi tuotannon Viroon ja Kiinaan. Pääkonttorin Elcoteq siirsi Luxemburgiin.
Palo- ja turvallisuusovia rakennus- ja telakkateollisuudelle valmistavan Saajos:n pääkonttori ja tehdas sijaitsee Keskilohja. Muita tehtaita ovat Hyrlesin ohutlevytehdas, Enicsin elektroniikkatehdas, puuntyöstökoneita valmistava Valon Kone sekä nanoteknologiaa hyödyntävät nLight ja Photonium Oy.

Urheilu


Lohjalla on hyvät mahdollisuudet harrastaa useita urheilulajeja. Harjun urheilukeskuksesta löytyy Harjun urheilukenttä muun muassa jäähalli, uimahalli, keilailuhalli sekä keväällä 2008 käyttöön vihitty rullalautapuisto.
Tennarin liikuntahallissa puolestaan on palloiluhalli, kamppailu- ja voimailuhalli sekä sisä- ja ulkotenniskenttiä.
Kisakallion urheiluopistolla on mahdollista harrastaa monia urheilulajeja niin sisä- kuin ulkotiloissakin. Jäähallin, palloiluhallin ja curling-radan lisäksi opistolta löytyy hyvät tilat muun muassa telinevoimisteluun. Myös retkimelonta ja soutu kuuluvat lajivalikoimaan, sillä opisto sijaitsee Maikkalanselän rannalla. Luonnon keskellä sijaitseva Kisakallio tarjoaa myös hyvät reitit hiihtoon ja maastojuoksuun.

Urheiluseurat


Lohjan urheiluseuroista perinteikkäin lienee vuonna 1901 perustettu Lohjan Louhi. Muita menestyneitä seuroja ovat Kakkonen (jalkapallo) jalkapalloa pelaava Lohjan Pallo, Salibandyn miesten I-divisioona salibandyä pelaava Lohjan Salibandy sekä SM-liigassa keilaava Lohjan Rännimestarit. Lohjan Jääankat nousu Jääkiekon II-divisioona Suomi-sarja (jääkiekko) varmistui maaliskuussa 2009. Virkkalan Tarmolla on joukkueet muun muassa jalkapallossa ja salibandyssä.
Lohjan Kisa-Veikot naisten jääkiekkojoukkue nousi SM-sarjaan voitettuaan Tapparan 15. maaliskuuta 2008 Tampereella luvuin 0-8. Lohjan Kisa-Veikoilla on varsin laaja junioritoiminta: 9 poikien juniorijoukkuetta ja kolme tyttöjen joukkuetta. Tämän lisäksi Kisa-Veikoilla on kolme miesten joukkuetta, sekä vuonna 2001 perustettu "mammajoukkue" LoKV Ladies. Seuran juniorijoukkueissa pelaa yhteensä noin 600 pelaajaa; tämän lisäksi seura järjestää nuoremmille kiekkokoulua sekä korttelisarja Hippo-liigaa.
Lohjan alueen yleisurheilua hoitaa http://www.luusport.fi Länsi-Uudenmaan Urheilijat (LUU), joka kuului vuonna 2009 Suomen Urheiluliiton seuraluokittelussa Superluokan seuraksi (20 parasta Suomen yleisurheiluseuraa). LUU:n tämän hetken menestyneimmät urheilijat ovat Saara Nikander (moninkertainen nuorten Suomen mestari kestävyysjuoksussa) ja Oskari Mörö (nuorten Olympialaisten edustaja vuonna 2010 ja SE-juoksija 400m:n aidoissa). Lasten ja nuorten liikuttamisessa LUU:lla on erinomaista osaamista ja siitä osoituksena on vuonna 2002 myönnetty SLU:n Nuoren Suomen Sinettiseuran titteli. Verkkosivut toimivat osoitteessa http://www.luusport.fi.

Alueellinen jako

Kaupunginosat


Tiedosto:Lohja Laurinkatu July 11 2005.jpg
Tiedosto:Vappulan omakotialuetta.jpgn uutta omakotialuetta.]]
Tiedosto:Aurlahti fountain.jpg
Huomattava osa Lohjan kaupungista ei vielä kuulu mihinkään kaupunginosaan, sillä vuoden 1997 kuntaliitoksen jäljiltä osaan vanhaa Lohjan kuntaa on vielä muodostamatta kaupunginosat.
Lohjan kaupungin viralliset kaupunginosat ovat:
#Anttila (Lohja)
#Ahtsalmi
#Pitkäniemi
#Hiidensalmi
#Pappila (Lohja)
#Moisio (Lohja)
#Myllylampi
#Neitsytlinna
#Ojamo
#Ojamonkangas
#Keskilohja
#Metsola (Lohja)
#Gunnarla
#Vienola (Lohja)
#Gruotila
#Pappilankorpi
#Jönsböle
#Kyrkstad
#Virkkala, ruotsiksi ''Virkby''
#Maksjoki
#Vappula, ruotsiksi ''Vabby''
#Routio
#Lempola
#Ventelä, ruotsiksi ''Vendelä''
#Perttilä (Lohja)
#Muijala
#Röylä (Lohja)
#Paloniemi
#Immula
#Kirkniemi, ruotsiksi ''Gerknäs''
#Nummenkylä (Lohja)
#<li value="101">Sammatti

Kylät


Lohjan kaupungin kyliä ovat:
Ahtiala, Askola, Hermala, Hietainen, Hiittinen, Hongisto, Immula, Iso-Teutari (ruots. Stortötar), Jalassaari, Jantoniemi, Kaijola, Karnainen, Karstu, Kirkniemi (ruots. Gerknäs), Kirkonkylä (ruots. Kyrkstad), Kittilä (ruots. Kittfall), Koikkala, Koski, Kouvola, Kukkumäki (ent. Luttula, ruots. Jönsböle), Kunnarla (ruots. Gunnars), Kutsila, Laakspohja (ruots. Laxpojo), Lehmijärvi, Lieviö (ruots. Skräddarskog), Lohjankylä, Lylyinen, Maikkala, Maksjoki, Marttila, Moisio (Lohja), Muijala, Mynterlä (ruots. Mynderlä), Nummenkylä, Näätälä (ruots. Mårbacka), Ojamo, Osuniemi (ruots. Orsnäs), Outamo, Paavola, Paksalo, Paloniemi, Pappila, Pauni, Pietilä, Piispala (ruots. Biskopsnäs), Pulli, Routio, Röylä, Seppälä, Skraatila, Suittila, Talpela, Torhola, Vaanila, Vallaa, Vanhakylä, Vappula, Varola, Vasarla, Veijola (ruots. Vejby), Ventelä, Virkkala (ruots. Virkby), Vohloinen, Vähä-Teutari (ruots. Yttertötar).

Tapahtumia Lohjalla


''Lohjanjärven Yöseikkailu''
''Lohjan Järvipäivät''
''Lohjan Tenoripäivät''
''Tanhuhovin markkinat''
''Lohjan Kesä''
''Menneen ajan Joulumarkkinat''
''Lohjan Tanssifestivaalit''
''Laurinpäivä''
''Virkkala-päivät''
''Omenaviikko''
''Lohjan Laulupäivät''
''Lohjan messut''
''Rantajamit''
''Tuntuma Indiefestivaali''

Tunnettuja lohjalaisia


Tiedosto:johannes virolainen 1980.jpg]]
Tiedosto:Amorphis Tomi Joutsen-1.jpg]]
Vili Auvinen, näyttelijä, syntynyt Lohjalla
Mikko Kouki, näyttelijä
Heikki Heikinpoika Vaanila, Lohjalta kotoisin ollut talonpoikaissäädyn valtiopäivämies
Johannes Virolainen, talonpoika ja valtiomies, asui Lohjalla vuodesta 1952 kuolemaansa saakka
Hjalmar Linder, kamariherra, vaikutti Lohjan teollistumiseen ja erityisesti paperiteollisuuden syntyyn, perusti Lohjan paperitehdas
Petter Forsström, vuorineuvos, vaikutti kaivos- ja mineraaliteollisuuden syntyyn, toimi Lohja (yhtiö) johtajana vuodet 1897-1962
Eeva Joenpelto, Sammatti asunut kirjailija, tunnettu Lohja-sarjastaan
Matti Saarinen, lohjalainen pitkäaikainen kansanedustaja, aiemmin myös kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja
Marjut Rolig, Lohjan Louhia edustanut hiihtäjä ja olympiavoittaja
Tomi Joutsen, lohjalainen nuoriso-ohjaaja ja Amorphis-yhtyeen laulaja
Sanna Stén, lohjalainen soudun mm- ja olympia-mitalisti
Marzi Nyman, Lohjalla syntynyt muusikko
Reverend Bizarre, lohjalainen doom metal-yhtye
Arvid Järnefelt, Lohjan Virkkalassa pitkään asunut ja vaikuttanut kirjailija
Timo Pärssinen, Lohjalla syntynyt jääkiekkoilija
Saima Harmaja, runoilija, vietti kesänsä Lohjan Jalassaari, jonka maisemat kuvastuvat monissa hänen runoissaan

Ystävyyskaupungit


Växjö, Ruotsi
Ringerike, Norja
Aabenraa, Tanska
Skagaströnd, Islanti
Sátoraljaújhely, Unkari
Lisäksi Ruotsin Lidingö on Lohjan kummikaupunki.

Etäisyyksiä


Kuva:Karkkila.vaakuna.svg Karkkila 41 km
Kuva:Helsinki.vaakuna.svg Helsinki 58 km
Kuva:Somero.vaakuna.svg Somero 64 km
Kuva:Halikko vaakuna.svg Salo 65 km
Kuva:Loimaa.vaakuna.svg Loimaa 113 km
Kuva:Forssan_vaakuna.svg Forssa 79 km
Kuva:Hanko.vaakuna.svg Hanko 81 km
Kuva:H%C3%A4meenlinna.vaakuna.svg Hämeenlinna 106 km
Kuva:Turku.vaakuna.svg Turku 116 km
Kuva:Lahti.vaakuna.svg Lahti 132 km
Kuva:Tampere.vaakuna.svg Tampere 166 km
Kuva:Porin_vaakuna.svg Pori 207 km
Kuva:Kuopio.vaakuna.svg Kuopio 409 km
Kuva:Oulu.vaakuna.svg Oulu 623 km
Kuva:Rovaniemi.vaakuna.svg Rovaniemi 830 km

Katso myös


Eeva Joenpelto -palkinto
Luettelo Suomen postinumeroista kunnittain#Uusimaa

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.lohja.fi Lohjan kaupungin kotisivut
http://www.visitlohja.fi Lohjan Matkailupalvelukeskuksen kotisivut
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=73&t=960&a=9254 YLE Elävä arkisto: Lohjalla tavataan
Kuva:Lohja skyline2.jpg kuvattuna, vasemmalla Pyhän Laurin kirkko, etualalla Aurlahden venelaiturit.]]
Luokka:Lohja
ar:لوهيا
id:Lohja
da:Lohja
de:Lohja
et:Lohja linn
en:Lohja
es:Lohja
fr:Lohja
ko:로흐야
it:Lohja
kl:Lohja
kw:Lohja
mrj:Лохья
koi:Лохья (коммуна)
nl:Lohja
ja:ロホヤ
no:Lojo
nn:Lojo
pl:Lohja
ro:Lohja
ru:Лохья
se:Lohja
sr:Лохја
sv:Lojo
vi:Lohja
tr:Lohja
zh:洛赫亞