Hamina


Hamina () on Suomi kaupunki, joka sijaitsee Kymenlaakson maakunta rannikolla. Asukasluku on }} }} (}}). Hamina kuuluu Kotkan–Haminan seutukuntaan. Naapurikunnat ovat Kotka (kaupunki), Kouvola, Luumäki, Miehikkälä ja Virolahti.
Vuonna 1653 perustettu Hamina on Kymenlaakson vanhin kaupunki. Haminan keskusta on kaavoitettu harvinaiseen ympyräkaavan muotoon, joka on peräisin 1720-luvulta. Kaupungista käytetäänkin myös nimitystä ''Ympyräkaupunki'' keskustan harvinaislaatuisen asemakaavan vuoksi. Samankaltaisia ympyräasemakaavoja on maailmassa vain harvoissa kaupungeissa, joista tunnetuimpia on Palmanova Italiassa. Haminan satama on vuodesta 2011 lähtien ollut osa HaminaKotkan satamaa, joka on Suomen suurin yleissatama.
Hamina ottaa vuoden 2013 alusta käyttöön vanhan ennen Vehkalahteen yhdistymistä käytössä olleen vaakunan.

Maantiede


Hamina kuuluu Suomen maisemamaakunnat eteläiseen rantamaahan, joka jakautuu edelleen rannikon lähellä olevaan Suomenlahden rannikkoseutuun ja sisämaan kaakkoiseen viljelyseutuun. Kallioperä on suurimmaksi osaksi rapakivi.
Kaupungin alueella virtaavat merkittävimmät joet ovat Summanjoki ja Vehkajoki, jotka virtaavat Salpausselän eteläpuolelta Suomenlahti. Jokien varsia on raivattu viljelysmaaksi. Pieniä järviä on erityisesti pohjois- ja koillisosassa, muun muassa Kannusjärvi, Piutulanjärvi, Valkjärvi ja Vehkjärvi. Rannikkoseutu on järvetöntä lukuun ottamatta Kirkkojärvi (Hamina), joka on Suomenlahdesta kuroutunut entinen merenlahti. Kirkkojärven ja sen lasku-uoman Salmenvirran kautta laskee mereen myös Vehkajoki. Haminan keskusta sijaitsee Haminanlahden, Lupinlahti, Kirkkojärven ja Salmenvirran väliin jäävällä niemellä. Lupinlahti, Kirkkojärvi ja Kotkan rajalla sijaitseva Kaarniemenlahti ovat merkittäviä lintuvesialueita. Haminan itäosassa sijaitseva Rajasuo (Hamina) on arvokas, lähes luonnontilainen suoalue.
Saarista ovat merkittävimmät Kuorsalo ja Tammio. Ulkosaaristo kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon.

Historia


Haminan emäpitäjä Vehkalahti mainitaan asiakirjoissa ensimmäistä kertaa vuonna 1336. Vehkalahden kirkonkylä irrotettiin pitäjästä ja sai kaupunkioikeudet vuonna 1653 nimellä Veckelax Nystad, Vehkalahden Uusikaupunki. Kaupunki ei kuitenkaan menestynyt hyvin, ja se poltettiin ja tuhottiin Suuri Pohjan sota 1712.
Tiedosto:Hamina.vaakuna.svg
Kun Ruotsi menetti Viipurin Uudenkaupungin rauhassa 1721, tarvittiin itärajalle uusi kauppa- ja linnoituskaupunki. Vehkalahden Uudenkaupungin raunioille perustettiin 1723 Hamina eli Fredrikshamn, joka sai nimensä kuningas Fredrik I (Ruotsi):n mukaan ja joka peri Viipurin tapulioikeudet. Kaupunki uudelleenrakennettiin ja linnoitettiin vuosina 1722–1724 tiukan sotilaallisen ympyräasemakaavan mukaan.
Hattujen sota aikana perääntyvä Ruotsin armeija poltti kaupungin 1741. Vuonna 1743 Hamina siirtyi Turun rauhassa Venäjälle, ja kaupungin nimeksi tuli tällöin saksalaisperäinen Friedrichshafen. Ruotsin puolelle perustettiin uudeksi raja- ja linnoituskaupungiksi Loviisa, joka peri Haminan tapulioikeudet ja jonne muutti osa Haminan ruotsinkielisistä asukkaista. Haminassa toimi vuosina 1743–1812 luterilaisuus Haminan hiippakunta, jonka tehtävänä oli pitää huolta Turun rauhassa Venäjälle luovutetun alueen kirkollisista oloista.
Tiedosto:Hamina-1953.jpg
Vuonna 1809 kaupungissa allekirjoitettiin Haminan rauha, jossa Ruotsi luovutti Suomen alueen Venäjälle. Vuonna 1812 Hamina palasi muun Viipurin läänin ohella takaisin Suomen yhteyteen. Kaupunki kärsi tuntuvia vahinkoja Haminan palo 1821. Haminan kadettikoulu perustettiin vuonna 1819. Sen toiminta lakkasi vuonna 1903, mutta Reserviupseerikoulu aloitti toimintansa samoissa tiloissa itsenäistymisen jälkeen vuonna 1920. Sen 178. reserviupseerikurssi on nimetty ''Hamina''-kurssiksi. Nimi Hamina esiintyy myös Hamina-luokan ohjusvene Ohjusvene Hamina.
Kotka (kaupunki) kaupungin perustaminen 1870-luvulla heikensi Haminaa taloudellisesti. Kilpaillakseen Kotkan kanssa Hamina rakennutti Tervasaaren ulkosataman sekä sinne yksityisen rautatien (Haminan rata) Kotkan rata. Hamina kuitenkin menetti alueensa johtavan kaupungin aseman nopeasti kasvaneelle ja teollistuneelle Kotkalle.
Vehkalahti ja Hamina yhdistyivät vuoden 2003 alusta. Koska Haminan kaupunki perustettiin aikanaan Vehkalahden kirkonkylän paikalle, kunnalla ei ollut erillistä kuntakeskusta, vaan Vehkalahden kirkko ja kunnanvirasto sijaitsivat Haminan keskustassa. Tämä oli tärkeimpiä syitä kuntaliitokselle. Kuntaliitoksessa nimeksi otettiin Hamina ja vaakunaksi otettiin Vehkalahden vaakuna. Haminan vanha vaakuna poistui käytöstä.

Arkkitehtuuri


Kuva:Finland Hamina city hall.jpg
Kuva:Johanneksenkirkko (Hamina) 1.jpg
Kuva:Main building of the reserve officers school.jpg
Haminan ympyräkeskustan keskipisteenä on kahdeksankulmainen Raatihuoneentori, jolta lähtee kahdeksan säteittäistä katua. Näitä leikkaa kaksi samankeskistä sisäkkäistä ympyräkatua, Pikkuympyräkatu ja Isoympyräkatu. Näistä vain Pikkuympyräkatu tekee täyden kierroksen Raatihuoneentorin ympäri, Isoympyräkatu vaillinaisen kierroksen. Isoympyräkadun ulkopuolella on linnoitusketju, jolla keskusta on ympäröity. Suurin osa Haminan vanhimmasta rakennuskannasta sijaitsee linnoitusketjun sisäpuolella.

Rakennuksia


Raatihuone sijaitsee Raatihuoneentorilla ympyräkaupungin keskipisteessä. Vuonna 1798 valmistunut rakennus uudistettiin perusteellisesti Carl Ludvig Engelin suunnitelmien mukaan 1840, jolloin se sai uusklassisen ulkomuotonsa ja torninsa.
Johanneksenkirkko (Hamina) eli entinen Haminan kirkko sijaitsee Raatihuoneentorin varrella. Se on C. L. Engelin suunnittelema, vuonna 1843 valmistunut uusklassinen luterilainen kirkko. Kreikkalaista temppeliä muistuttavan kirkon ulkomuoto on poikkeuksellinen, pitkä, matalakattoinen ja torniton. Samalla paikalla olleessa linnoituksen komendantin asunnossa allekirjoitettiin 1809 Haminan rauha. Torilla oli 1732–1742 Ulrika Eleonoran kirkko, joka tuhoutui tulipalossa.
Pietari-Paavalin kirkko (Hamina) eli Haminan ortodoksinen kirkko on vuonna 1837 valmistunut bysanttilaistyylinen pyörökirkko Raatihuoneentorin varrella. Arkkitehti on Louis Visconti, jonka tunnetuin työ on Napoleonin hauta Pariisin Invalidikirkko.
Haminan kaupunginmuseo sijaitsee Raatihuoneentorilla Katariina II:n palatsiksi kutsutussa puurakennuksessa, jossa Ruotsin kuningas Kustaa III ja Venäjän keisarinna Katariina II Suuri neuvottelivat vuonna 1783.
Marian kirkko (Hamina) eli entinen Vehkalahden kirkko sijaitsee Isoympyräkadulla. 1400-luvulla rakennettu keskiaikainen kivikirkko on Kymenlaakson vanhin rakennus. Nykyinen ulkoasu ja torni ovat C. L. Engelin 1820-luvulla suunnittelemat ja rakennettu kirkon tuhonneen tulipalon jälkeen.
Lipputorni on Kauppatorin reunalla sijaitseva torni (1790). Se on osa torin tieltä hävitettyä Helsingin bastionia.
Reserviupseerikoulun eli entisen Kadettikoulun uusklassinen päärakennus on ympyräkeskustassa Kadettikoulunkadulla. Reserviupseerikoulun puistossa on Kaatuneiden upseerien muistomerkki (Kalervo Kallio, 1957).
Reitkallin kartano sijaitsee Summanjoen varressa.
Summan kartano sijaitsee Summanjoen rannassa. Kartanon nykyinen päärakennus on vuodelta 1893, mutta siihen sisältyy osia 1700-luvulla rakennetusta päärakennuksesta. Kartanon ympärillä oleva puisto periytyy osittain jo 1600-luvulta.
Poitsilan kartano, jonka juuret ulottuvat 1500-luvulle, on historiansa aikana kuulunut Poitzin, Bruunin ja Aladinin suvuille. Vuodesta 1949 lähtien Jamilahden kansanopisto on toiminut kartanon tiloissa. Kartanon empiretyylinen päärakennus on Theodor Deckerin suunnittelema ja valmistunut vuonna 1867.
Uudempaa tehdasarkkitehtuuria edustaa entinen Stora Enson Summan paperitehdas vuodelta 1955 (arkkitehti Alvar Aalto).

Linnoitus


Tiedosto:Kaponieeri ja nuolilinnake.JPG
1700-luvulla rakennettu Haminan linnoitus on hyvin säilynyt. Ympyräkeskustaa ympäröineistä seitsemästä Bastionijärjestelmä kuusi on yhä jäljellä: keskusbastioni sekä Savonlinnan, Haminan, Turun, Lappeenrannan ja Hämeenlinnan bastionit. Kauppatorin paikalla sijainnut Helsingin bastioni on purettu. Keskusbastioni on entisöity ja se on saanut ylleen Euroopan suurimman kesäajan telttakatoksen, jonka alla pidetään Hamina Tattoon pääkonsertit. Myös osa alkuperäisistä valleista ja etuvarustuksista on jäljellä ja entisöity.

Liikenne


Haminan torilta on noin 300 metriä etäisyyttä linja-autoasemalle, josta liikennöidään pikavuoroilla Helsinkiin, Kouvolaan, Lahti, Hämeenlinnaan, Lappeenrantaan, Savonlinnaan ja Joensuuhun. Osalta vuoroista on tarjolla yhteys Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Helsingin, Haminan ja Joensuun välillä liikennöi päivittäin linja-auton yöpikavuoro. Haminan pikavuoropysäkit ovat valtatie 7:n yhteydessä Summa (Hamina) ja valtatie 26:lla Husulan tienhaara, Myllykylä (Hamina) ja Pyhältö. Rantahaka (tieliittymä) pikavuoropysäkki sijaitsee Kotkan ja Haminan rajalla valtatie 7:n liittymässä.
Kotkan Tavastilan seisake on Haminan keskustaa lähin henkilöliikenteen rautatieasema noin 15 kilometrin päässä. Kymin rautatieasema on matkaa noin 20 kilometriä, Kyminlinnan seisake noin 21 kilometriä ja Kotkan rautatieasemalle noin 26 kilometriä. Näiden asemien kautta liikennöi Kouvolan rautatieasema ja Kotkan sataman rautatieasema välisiä taajamajunia.
Haminan keskustan ja Kyminlinnan seisakkeen sekä Kotkan rautatieaseman välillä liikennöi suoria linja-autoyhteyksiä. Haminan keskustan ja Kymin seisakkeen välillä on vaihdollisia linja-autoyhteyksiä Karhulan kautta. Haminan keskustan ja Tavastilan seisakkeen välillä on vaihdollisia linja-autoyhteyksiä Tavastilan tienhaaran eli seututie 170:n ja Tavastilantien risteyksen kautta. Tavastilan tienhaarasta on Rantahaan pikavuoropysäkille ja risteykseen etäisyyttä noin 500 metriä.
Helsinki-Vantaan lentoasemalle on Haminan keskustasta matkaa 153 kilometriä ja Lappeenrannan lentoasemalle 87 kilometriä.

Talous


Haminan satama yhdistyi vuonna 2011 Kotkan sataman kanssa HaminaKotkan satamaksi, joka on Suomen suurin yleissatama. Haminan Satama oli jo ennen yhdistymistä tärkeä vienti- ja tuontisatama.
Haminassa toimii monia valtakunnallisia ja kansainvälisiä yrityksiä. Summan paperitehdas toimi vuosina 1955–2008 alun perin Vehkalahti kunnan alueella Summa (Hamina). Yhdysvaltalaisyhtiö Google osti tehtaan tilat Stora Ensolta maaliskuussa 2009 ja perusti sinne palvelinkeskuksensa. Google ilmoitti elokuussa 2012 laajentavansa keskuksen kaksinkertaiseksi. Winwind-yhtiöllä on Haminassa tuulivoimaloita kokoava tehdas.

Urheilu ja liikunta

Urheiluseuroja


Bujinkan Ooari Dojo (Bujinkan)
Finnish Attitude Problem (lumilautailu ja New school -laskettelu)
Hamina Combat (Krav Maga, nyrkkeily)
Hamina Pesis (pesäpallo)
Haminan Ampumaseura (kivääri, pistooli, haulikko, riistamaali)
Haminan Arsi (lentopallo, beach volley)
Haminan Judoseura (judo, brasilialainen jujutsu)
Haminan-Kotkan Varuskunnan Urheilijat (hiihto, pyöräily, kaukalopallo)
Haminan Latu (hiihto, retkeily, pyöräily, avantouinti, melonta, sauvakävely, Metsämörri-toiminta)
Haminan Naisvoimistelijat (aerobic, cirquit-training, naisten sähly, aquamix, sambic, diskotanssi, rytminen voimistelu, jumpat eri ikäisille)
Haminan Palloilijat (pesäpallo, pöytätennis, squash, cheerleading)
Haminan Pallo-Kissat (jalkapallo)
Haminan Ponteva (yleisurheilu, kuntoliikunta, vesivoimistelu, suunnistus )
Haminan Practical Ampujat (kivääri- ja pistooliammunta)
Haminan Pursiseura (purjehdus, veneily)
Haminan Ratsastajat (kouluratsastus- ja esteratsastus)
Haminan Seudun Moottorikelkkailijat (moottorikelkka)
Haminan Seudun Moottorikerho (matkamoottoripyöräily, motocross, enduro)
Haminan Seudun NMKY (koripallo)
Haminan Seudun Urheiluautoilijat (ralliautoilu, muu autourheilu)
Haminan Shukokai (Shūkōkai-karate)
Haminan Sulkapalloilijat (sulkapallo)
Haminan Tennisseura (tennis)
Haminan Työväenpalloilijat (jalkapallo, lentopallo, salibandy)
Haminan Uimaseura (uinti)
Haminan Vesivoimistelijat (vesijumppa, naisten kuntojumppa, pyöräily, kehitysvammaisten liikunta)
Have Step (tanssi)
Kaakon Rasti (suunnistus)
Kaakon Salibandy (salibandy)
Kiekkoympyrät -80 (jääkiekko, kuntokiekko, ringette, taitoluistelu)
Kurkiniemen Ratsastajat (koulu- ja esteratsastus)
Kymen Nyrkkeilijät (nyrkkeily)
PPP -97 (enduro, maastopyöräily, polkupyöräsuunnistus)
SBS Hamina (salibandy)
Shakkiympyrät (shakki)
Summan Ponnistus (pesäpallo, tanhu, kuntoliikunta, hiihto)
Urheilusukellusseura Vehkahait (uinti, sukellus)
Uuperi Ski Team (alppilajit)
Vehkalahden Pyrkivät (koko perheen liikuntaa, mm. hiihto, maastojuoksu, yleisurheilu, sulkapallo, jumppaa ikäihmisille)
Vehkalahden Veikot (hiihto, suunnistus, yleisurheilu, ampumahiihto, kuntoliikunta)
Vehkalahden Veneseura (veneily)
Voimistelu- ja Urheiluseura Metsäkylän Kurssi (kuntoliikunta, jalkapallo, lentopallo, pesäpallo, salibandy, hiihto, kaukalopallo, luistelu)
Voimistelu- ja Urheiluseura Mäntlahden Rannanpojat
Voimistelu- ja Urheiluseura Summan Kisatoverit (kaukalopallo, lentopallo, jalkapallo, salibandy, maastojuoksu)
Voimistelu- ja Urheiluseura Vilniemen Yritys (kuntoliikunta, lentopallo, koripallo, salibandy, hiihto, maastojuoksu, jumppa)
ZSKA Sivatti
Haminan Teinisirkus (akrobatia, luova taiteellinen "voimistelu")

Ystävyyskaupunkeja


Falun, Ruotsi
Paide, Viro
Røros, Norja

Hamina kulttuurissa


Kirjailija Laila Hietamies kirja ''Kaikilla elämän kaipuu'' (Otava (kirjankustantamo) 1978) kertoo Haminasta.
Sanonnan mukaan pää voi olla pyörällä kuin Haminan kaupunki.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.hamina.fi/ Haminan kaupungin kotisivut
http://www.hamina.net/ Hamina.net
http://www.hamina.net/opaskartat.php Hamina opaskartat
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=73&t=&a=2930 YLE Elävä arkisto – Hamina – valleilta valtamerille

Kirjallisuutta


Luokka:Hamina
ar:هامينا
ca:Hamina
de:Hamina
et:Hamina
en:Hamina
es:Hamina
eo:Hamina
fr:Hamina
it:Hamina
mrj:Хамина
la:Fredericia (Finnia)
hu:Hamina
nl:Hamina
no:Fredrikshamn
nn:Fredrikshamn
pl:Hamina
pt:Hamina
ro:Hamina
ru:Хамина
se:Hamina
sr:Хамина
sv:Fredrikshamn
tr:Hamina
uk:Гаміна
zh:哈米納

Hammarland


Hammarland (aik. ) on Suomi Luettelo Suomen kunnista, joka sijaitsee Manner-Ahvenanmaalla, noin 20 km:n päässä Maarianhaminasta. Kunnan halki kulkee Maarianhaminan ja Eckerön välinen päätie 1. Hammarlandissa oli }} }} }} asukasta. Hammarlandin pinta-ala oli }} maanmittauslaitos mittausten mukaan }} }} km², josta }} }} km² on maata, }} }} km² sisävesialueita ja loput }} }} km² merivesialueita. Hammarlandin naapurikunnat ovat Eckerö, Finström, Geta (kunta) ja Jomala.
Hammarlandin vaakunan suunnitteli Matts Dreijer ja se vahvistettiin vuonna 1951.

Yleistä


Hammarlandin asutus on keskittynyt päätie 1:n varteen Frebbenbyn ja Kattbyn alueille, kun taas kunnan lounais- ja pohjoisosat ovat laajalti asumattomia. Kattbyssa on pääosa kunnan palveluista, mm. kauppa ja Ålandsbankenin konttori.
Hammarlandin alueella, keskellä Ahvenanmeri, sijaitsee Märketin luoto. Siellä on Suomen läntisin kiinteän maan piste. Luodolla on majakka, jonka länsipuolelta mutkitellen kulkee Suomen ja Ruotsin välinen raja. Kunnan alueella on toinenkin majakka Sälskärin saarella.
Kunta on yksikielisesti ruotsin kieli ja }} prosenttia sen asukkaista on ruotsinkielisiä. suomen kieli on vain }} prosenttia. Hammarland on Suomen ruotsinkielisin kunta.

Historiaa


Hammarlandin alueelta on löydetty yli 30 esihistoriallista kalmistoa ja kaksi muinaislinnaa. Ensimmäinen varma asiakirjamaininta Hammarlandista on vuodelta 1406. Eckerö kuului aluksi kappeliseurakuntana Hammarlandiin, mutta itsenäistyi vuonna 1879. Kirkkoherra, rovasti P. U. Sandelin perusti pitäjään vuonna 1837 kirjaston, joka oli koko Suomen ensimmäisiä yrityksiä tällä alalla.
Hammarlandin halki on kulkenut Tukholman ja Turku välinen niin kutsuttu Suuri Postitie. Tie saapui Eckeröstä Marsundin salmen yli Kattnäsin laituriin ja jatkui Kattbyn, Frebbenbyn ja Näfsbyn kylien kautta Finströmin puolelle. Nykyiset tielinjaukset noudattavat vielä melko tarkoin vanhaa postitien reittiä, joka on merkitty tien varsille sijoitetuin kilometripaaluin.
Kirjailija ja esseisti Johannes Salminen ja Tampereen teknillinen yliopisto entinen rehtori Jarl-Thure Eriksson ovat syntyneet Hammarlandissa.

Kylät


Boda, Bovik, Bredbolsta, Byttböle, Djäkenböle, Drygsböle, Frebbenby, Hellesby, Kattby, Kråkböle, Lillbolsta, Mörby, Nävsby, Posta, Skarpnåtö, Strömma, Sålis, Torp, Västmyra, Äppelö

Nähtävyyksiä


Hammarlandin kirkko
Ahvenanmaan palokuntamuseo

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.hammarland.ax/suomi.pbs/ Hammarlandin kunnan suomenkielinen kotisivu
Luokka:Hammarland
id:Hammarland
ms:Hammarland
da:Hammarland
de:Hammarland
et:Hammarlandi vald
en:Hammarland
es:Hammarland
eo:Hammarland
eu:Hammarland
fr:Hammarland
it:Hammarland
nl:Hammarland
no:Hammarland
pl:Hammarland
ro:Hammarland
ru:Хаммарланд
sco:Hammarland
sv:Hammarland
vi:Hammarland
tr:Hammarland

Hakasalmi

#redirect Hankasalmi

Hanko


Tiedosto:Huvilat Hanko heinäkuu 2002 IMG 1556.JPG
Tiedosto:Hankoo water tower and church July 10 2005.jpg ja Hangon kirkko.]]
Hanko () on Suomi kaupunki Uusimaa Suomenlahti rannikolla. Se on Suomen eteläisin kunta. Kaupungin sijainti on hyvin merellinen Hankoniemi kärjessä, kolmelta suunnalta meren saartamana. Ominaista Hangolle ovat merenrannat ja eritoten hiekkarannat, joita kaupungissa on yli 30 km. Hanko onkin kaupunki, joka "elää" kesäisin. Kesällä mm. ravintoloiden määrä kasvaa talveen verrattuna kaksinkertaiseksi ja vuoden tapahtumat sijoittuvat lähes poikkeuksetta kesäkuukausiin, mitä kaupunkilaisten keskuudessa pidetään jonkinlaisena ongelmana. Hangon väkiluku vähenee; vuosituhannen vaihteen aikoihin se laski alle kymmenen tuhannen.
Kaupunki on kaksikielinen. }} prosentilla asukkaista on äidinkielenä suomen kieli ja }} prosentilla ruotsi. Hangon työikäisistä asukkaista 66 % on suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon, mikä on vähiten koko maassa .

Maantiede


Sijainti


Hanko sijaitsee lounaisella Uusimaa, 127 km Helsinki ja 145 km Turku. Lähin kaupunki on Raasepori (35 km).
Meri ympäröi Hankoa kolmelta puolelta, joten maarajaa on vain Raaseporin kaupunkiin muutama kilometri. Kaupungin naapurikunnat ovat Kemiönsaari ja Raasepori. Hanko on manner-Suomen eteläisin kunta.
Sijainnin ansiosta ilmasto on lauha ja mereinen, ja lämpötilavaihtelut ovat pieniä. Vuoden 2008 keskilämpötila oli Hangossa 7,9 astetta.

Kaupunginosia


Hangon keskusta (Hangö centrum),
Hangonkylä (Hangöby), Hanko Pohjoinen (Hangö Norra)

Taajamia ja kyliä


Henriksberg, Koverhar, Krogars, Tvärminne, Täktom, Lappohja (Lappvik), Santala (Sandö)

Historia


Hanko mainitaan ensimmäisen kerran jo 1200-luvun puolivälissä Tallinnassa kirjoitetussa reittikuvauksessa eli Tanskan kuningas Valdemar II Sejrin itinerariossa satamapaikkana nimeltään Hangethe. Vanha suomenkielinen nimi Hankoniemelle oli ''Kumionpää'', josta on säilynyt myös tanskankielinen versio Cuminpe. Niemenkärki oli ollut sitä ennenkin jo kauan tärkeä pysähdyspaikka purjelaivoille, jotka joutuivat odottelemaan suotuisampia tuulia joskus viikkojakin.
1400-luvulla Hangossa alettiin käyttää satamana Tulliniemen kärkeä, jonka edustalla sijaitsee Gambla Tullen ja Kobben luotojen välissä Hauensuoli, kapea, mutkitteleva salmi. Sinne merenkulkijat piirsivät kalliopiirustuksia aikansa kuluksi. Hauensuolessa on 650 tunnettua vanhaa kalliokaiverrusta, joista vanhimmat jo 1500-luvulta. Monet ovat merenkulkijoiden jättämiä nimikirjoituksia ja muita merkintöjä, kuten kuvia ja vaakunoita, ja joukossa on myös paikalla käyneiden kuuluisuuksien jättämiä merkintöjä. Tulliniemessä sijaitsee Hangon ulkosatama ja Suomen Vapaasatama.
Kun Ruotsin armeija oli tuhottu suuressa Pohjan sodassa Pultavassa vuonna 1709, Suomen valloituksen esti ainoastaan Hankoniemen edustalle koottu laivasto. Venäjä löi Ruotsin laivaston 1714 Riilahden taistelussa Pietari Suuren johdolla, mikä oli Venäjän laivaston ensimmäinen voitto. Taistelun voiton kunniaksi useat Venäjän taistelulaivat saivat myöhemmin nimekseen "Gangut". Tapahtumat toistuivat 1743.
Vuonna 1747 Augustin Ehrensvärd suunnitteli Hangon aseistamista tykistöpattereilla. Varojen puutteessa linnoitustyöt jäivät kuitenkin tekemättä.
Kun Venäjän laivasto saapui James Trevenenin johdolla kolmannen kerran puolustamattoman Hankoniemen edustalla elokuussa 1780, Ruotsin kuninkaan veli, Kaarle-herttua antoi viimein rakennuskäskyn. Majuri G. Hans von Kierting, myöhemmin aateloituna Wärnhjelm, sai suunnitelmansa valmiiksi tammikuussa 1789.
Hankoniemen edustalla oleville kallioille rakennettiin vuosina 1789–1808 linnoitus, joka siirtyi Suomen sodan aikana 1808 venäläisten haltuun. Linnoitus puolusti ansiokkaasti Hangon satamaa kesällä 1854, mutta elokuussa 1854 linnoituksen varusväki räjäytti sen peläten Ahvenanmaan Bomarsundin kohtaloa.
Hankoniemen sijainti ja muoto, pitkänä Itämeri työntyvänä sormena, mahdollisti talvimerenkulun vielä kun maan muut satamat olivat jäiden vuoksi suljettuina. Tämän vuoksi niemelle rakennettiin vuosina 1871–1873 satama sekä Hangon rata tarkoituksena turvata kuljetukset talviaikaan Pietari (kaupunki)in.
Sataman ja rautatien myötä perustettiin Hangon kaupunki vuonna 1874, koska ulkomaan kauppaa sai harjoittaa vain tapulikaupungeista.
Kaupunkiin perustettiin kylpylaitos vuonna 1879. Viime vuosisadan alkupuolella Hanko olikin vilkas kylpyläkaupunki. Kaupunkiin rakennettiin huviloita (villoja) ja täysihoitoloita rikkaille venäläisille joita saapui kesänviettoon junilla ja laivoilla.
Hangon pohjoisosaan kasvoi huomattava teollisuusalue 1880-luvulta alkaen. Maineikkain sen yrityksistä lienee Suomalais-Englantilainen Biscuittehdas Oy, myöhemmin Hangon Keksi – Hangö Kex, jonka tehdasrakennukset ovat vanhimmilta osin vuodelta 1916. Toinen merkittävä yritys on ollut 1934 perustettu Hangon lasitehdas, jonka tehdasrakennus on samalta ajalta.
Hanko oli merkittävä kaupunki ensimmäisen maailmansodan aikana. Elokuussa 1914 venäläiset räjäyttivät eräitä satamalaitteita sekä rautatien konepajan saksalaisten tuloa peläten, mutta Hangon tullinhoitaja kapteeni Wikström sai tuhotyöt pysäytettyä. Hanko toimi vuodesta 1914 vuoteen 1918 ainoastaan sotasatamana. 3. huhtikuuta 1918 kenraali Rüdiger von der Goltzin komentama Saksan Itämeren divisioona nousi Hangossa maihin Svinhufvudin I hallitus kutsumana ja aloitti etenemisen kohti Helsinkiä, joka vallattiin 13. huhtikuuta 1918. Loviisaan 7. huhtikuuta maihinnoussut eversti Otto von Brandensteinin komentama Osasto Brandenstein eteni Uudenkylän asemalle Nastolaan ja Lahti Itä-Uudenmaan kautta.
Toinen maailmansota aikana vuonna 1940 Hangon vuokra-alue Neuvostoliitolle talvisodan rauhanehtojen mukaisesti sotilastukikohdaksi. Tukikohdasta on nykyisinkin nähtävinä runsaasti umpeen kasvaneita juoksuhautoja, bunkkereita ja tykkiasemia. Jatkosota alkuvaiheissa Hankoniemellä ja sen saaristossa taisteltiin lukuisia mittakaavaltaan pieniä, mutta verisiä taisteluita. Syksyllä 1941 Hangon tukikohta oli jäänyt kauas rintaman taakse ja Neuvostoliitto päätti evakuoida sen väen Leningradiin (nyk. Pietari (kaupunki)in). Joukkojen evakuointi alkoi lokakuun lopussa ja viimeinen evakuointialus lähti Hangosta 2.12.1941.

Ilmasto


<center>
</center>

Elinkeinoelämä


Kuva:Hankoo restaurants marina July 10 2005.jpg
Palvelutehtävissä työskentelee hankolaisista n. 60&nbsp;% ja teollisuuden ja rakentamisen parissa n. 40&nbsp;%. Suurimpia työpaikkoja Hangon kaupungin lisäksi ovat Ovako, Assistor, Helkama sekä satamassa toimiva Hangö Stevedoring. Erikoisuuksina voi mainita joulukoristevalmistaja Koristevienti, dynamiittitehdas Forcitin, makkarankuoria tuottavan Viskon ja teollisuuden pyöriä valmistavan Mannerin konepajan.
Hangon satama on Hangon kaupungin omistama liikelaitos. Se on Suomen eteläisin ja viidenneksi suurin satama. Hangon satama koostuu kahdesta satamanosasta: Länsisatamasta ja Ulkosatamasta, jotka kummatkin kuuluvat Hangon satamalaitoksen hallintaan. Sataman hallintoa hoitaa kaupunginhallituksen valvonnan alaisena johtokunta. Hangon satama on perustettu vuonna 1872. Eniten Hangossa toimiva varustamo on Transfennica. Hangon sataman ulkomaan tavaraliikenne oli vuonna 2008: tuonti 1&nbsp;767&nbsp;054 tonnia ja vienti 1&nbsp;879&nbsp;117 t.

Matkailu


Hanko on kesäkaupunki ja ennen kaikkea merikaupunki. Tämä näkyy parhaiten Itäsataman vierasvenesatamassa jossa yöpyy veneilykauden aikana noin 7&nbsp;000 venekuntaa. Purjehduskisoja on lähes joka viikonloppu ja auringonottajia ja uimareita riittää kilometrien pituisille hiekkarannoille.
Hangossa on myös hyvät majoitusmahdollisuudet. Kylpyläpuiston vanhoissa huviloissa löytyy tyypillisiä Hankolaisia majoitusvaihtoehtoja. Villa Telliina, Villa Maija, Villa Doris ovat niitä. Itäsatamassa on hotellilaiva ja perinteikäs hotelli Regatta on avattu uudistettua 2012. Neljän kilometrin päässä keskustasta, Hankoniemen pohjoisrannalla on Hopeahietikon leirintäalue motelleineen.

Tapahtumia


Hangon Regatta heinäkuussa
Hangon Musiikkijuhlat heinäkuussa
Valssifestivaalit elokuussa
SeaHorse Week
Hangon teatteritreffit -teatterifestivaali kesäkuussa
kuva:Hankopan.JPG

Ystävyyskaupungit


Gentofte (Tanska)
Haapsalu (Viro)
Halmstad (Ruotsi)
Stord (Norja)

Päätöksenteko


Hanko kuuluu Uudenmaan vaalipiiriin ja sen kaupunginvaltuustossa on 35 kaupunginvaltuutettua.

Kaupunginvaltuusto


Kaupunginvaltuustossa paikat jakautuvat Kunnallisvaalit 2008 jälkeen seuraavasti:
Ruotsalainen kansanpuolue 13 paikkaa
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 13 paikkaa
Vasemmistoliitto 3 paikkaa
Kansallinen Kokoomus 3 paikkaa
Suomen Keskusta 2 paikkaa
Suomen Kristillisdemokraatit 1 paikka

Muuta


Kaupungissa on toiminut rannikkotykistöön kuulunut joukko-osasto Hangon Rannikkopatteristo (HanRPsto), mutta se on lakkautettu vuonna 2002.

Katso myös


Hangon kulttuurihistorialliset huvilat

Kuvagalleria


<gallery>
Image:Eastern Harbour coastline Hanko.jpg|Itäsataman rantaa
Image:HSF Hanko.jpg|Ravintola HSF Itäsatamassa
Image:Restaurants in Itäsatama Hanko.jpg|Itäsataman makasiineja
Image:Hangon rautatieasema.JPG|Hangon rautatieasema
Image:Hanko Church and Water Tower.jpg|Hangon kirkko ja Hangon vesitorni
Image:Kirkko.jpg|Hangon kirkko vesitornista kuvattuna
Image:Långsanda beach in Hanko.jpg|Långsandan ranta
Image:Neljän Tuulen Tupa Hanko.jpg|kahvila Neljän Tuulen Tupa
</gallery>

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.hanko.fi/ Hangon kaupungin kotisivut
http://www.hanko.fi/tourism Hangon matkailun kotisivut
http://www.portofhanko.fi/ Hangon sataman sivut
http://www.frontmuseum.fi/ Rintamamuseo Hankoniemellä
http://venesatama.com/wiki/mediawiki-1.7.1/index.php?title=Hanko Hangon venesatama
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=73&t=&a=2852 YLE Elävä arkisto – Hangon kylpylässä 1934 – nettivideo
http://www.hangonrintama.fi/ Hangon rintama
Luokka:Hanko
ca:Hanko
cs:Hanko
da:Hangö
de:Hanko
et:Hanko
en:Hanko
es:Hanko
eo:Hanko
fr:Hanko
ga:Hanko
ko:항코
it:Hanko
he:האנקו
nl:Hanko
ja:ハンコ
no:Hangö
nn:Hangö
pl:Hanko
pt:Hanko
ro:Hanko, Finlanda
ru:Ханко (Финляндия)
se:Hanko
sv:Hangö
tr:Hanko
vec:Hanko
zh:汉科

Harjavalta


Kuva:Harjavallan juna-asema Finland.jpg.]]
Harjavalta on Suomi kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Harjavallasta tuli kauppala 1968 ja kaupunki 1977.
Harjavallan läpi virtaa Kokemäenjoki, joka on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Lammaisten Pirilänkoskessa Nakkilan rajalla on vuonna 1939 valmistunut Harjavallan voimalaitos. Voimalaitospato leventää Kokemäenjoen kaupungin kohdalla järvimäiseksi. Maasto Harjavallassa on yleensä tasaista mäntykangasta. Tästä tekevät poikkeuksen vain joen pohjoispuolen kalliomuodostumat ja kaupungin etelälaidassa sijaitseva Hiittenharju. Hiirijärven suunnassa on myös savimaita.
Harjavallan naapurikunnat ovat Eura, Kokemäki, Nakkila ja Ulvila. Harjavallan kaupunginvaltuusto päätti 15.12.2008 kuntaliitoksesta Nakkilan, Ulvilan ja Kokemäen kanssa. Liitos kuitenkin kariutui Ulvilan vetäydyttyä hankkeesta.

Kaupunginosat ja kylät


Harjavalta, Hauvola, Havinki, Hermu, Hiirijärvi, Huhtamaa, Merstola, Mämmimäki, Niuttula, Näyhälä, Pirilä, Pirkkala, Pitkäpäälä, Raasa, Suomenkylä, Satalinnan sairaala, Torttila, Torvela, Tuisku, Tynkönkylä, Vareksela, Vinnari (Harjavalta) (aikaisemmin Vinnare)

Historia


Esihistoria


Vielä kivikaudella Kokemäenjoen laakso oli merenpinnan alla. Maankohoamisen seurauksena joen suisto eteni luoteeseen ja saavutti Harjavallan rajan ennen 2000 eaa.. Maatuminen oli nopeaa ja Lammaisten kosket nousivat merestä jo 1500 eaa. alkaen ja Kokemäenjoen suisto syntyi koskena alapuolelle alavalle peltotasangolle 500 eaa. lähtien. <ref></ref>

Harjavallan nimen tausta


Harjavallan nimen lähteenä on ilmeisesti germaaninen sana ''harja-waldaz'', sotajoukon johtaja. Tämä sana esiintyy myös germaanisena soturin nimenä muodossa Harjavaldus (ja siitä on puolestaan perua nykyinen lyhyt muoto Harald tai Harold). Tacituksen roomalaisissa kirjoituksissa nimi esiintyy muodossa Chariovald.
Turun tuomiokirkon asiakirjoissa 1400-luvulta nimi esiintyy useilla eri kirjoitustavoilla, mm. Harianwalta, Haria­walta, Hariaualdastha, Harian­waltha ja Harianwaltaby.
Nimen historian pohjalta voidaan arvella Harjavallan seudulla joko asuneen tai toimineen Harjavalda-nimisen henkilön tai jopa sotajoukkion johtajan.
Harjavallan nimen historiaa ovat tutkineet mm. professori E. N. Setälä 1910-luvulla sekä sittemmin nimistöntutkimusta tehnyt professori Viljo Nissilä.

Asutuksen synty


Harjavallan seudulla on ollut asutusta rautakaudelta lähtien. Merkit varhaisimmasta asutuksesta ovat noin vuoden 1500 eaa. tienoilta.
Ensimmäiset historialliset tiedot Harjavallasta löytyvät kirkollisista ja käräjien asiakirjoista. Harjavallan asukkaan olivat luonnollisesti "kokemäkiläisiä" ja usein yläjuoksulta muuttaneita. Tilanne muuttui keskiajalla, kun Ulvilassa ja Nakkilassa väestö lissäntyi ja kauppiaiden ja kirkonmiesten aktiivisuus lisääntyi. Usein kuninkaan käskykirjeiden avulla omistussuhteita ja nautintaoikeuksia muutettiin ja seudulle syntyi tämän seurauksena uusia tiloja. Kuninkaan päätöksellä vuonna 1348 Kokemäenniemen eli Lammaisten kalastamo joutui rannan omistajien haltuun kokemäkiläisiltä. Seudun asukkaita oli tällöin Pirilässä, Niuttalassa, Pirkkalassa ja Vinnaisissa. <ref></ref>

Kappeliseurakunnasta itsenäiseksi kunnaksi


Kokemäen seudun hallintopitäjä- ja kirkkopitäjät vastasivat jo keskiajalla toisiaan, joten Harjavallan alue kuului sekä Kokemäen seurakuntaan että nimismiespiiriin. Vuonna 1670 Harjavallan kylät muodostivat oman kappeliseurakuntansa. Asemaa itsenäisenä seurakuntana alettiin tavoitella noin 200 vuotta myöhemmin. Eräs tuomiokapitulile osoitetun anomuksen allekirjoittajista oli P. W. Gallén, Akseli Gallén-Kallelan isä. Harjavallan anomukseen omasta kirkkoherrasta myönnyttiin vuonna 1868, ja päätös toteutui vuonna 1878. Uudessa itsenäisessä seurakunnassa oli noin 1600 jäsentä.
Keskiajalla alkoi Harjavallan ja Nakkilan alueelle tyypillinen ns. ''toekalastus'', jota harjoitettiin Kokemäenjoessa. Siinä rakennettiin rantapatojen tapaisia ''tokeita'' eli lohi- ja siikapatoja. Kalastus oli tärkeää alueen omalle ruokataloudelle, mutta suurin osa kalasaaliista meni myyntiin.
Torttilan kylä oli markkinapaikkana joitakin vuosia 1700-luvulla. Markkinapaikasta käydyn kiistelyn seurauksena Merikarvian markkinat siirrettiin Torttilaan vuonna 1761, mutta ne palautettiin Merikarvialle vuonna 1765.
Suuret nälkävuodet 1860-luvulla kaksinkertaistivat kuolleisuuden, mutta koko Suomen mittakaavassa Harjavalta pääsi tästä koettelemuksesta vähällä. Vuoden 1865 laki kunnallishallituksesta johti kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen muodostamiseen myös Harjavallassa vuonna 1869. Tätä pidetään Harjavallan kunnan syntymävuotena.

Matka teollisuusyhteisöksi


File:Harjavallan kaupungintalo.jpg
File:Harjavallan vesivoimalaitos 6.jpg
Itsenäisen seurakunnan ensimmäisiä voimainponnistuksia oli oman kirkon rakentaminen vuonna 1870. Pian alettiin puuhata kuntaan myös kansakoulua. Monien vaiheiden jälkeen ensimmäinen kansakoulunopettaja palkattiin Harjavaltaan vuonna 1880. Oma koulurakennus saatiin vuonna 1885, kun kunta osti Kreetalan maatilan, jonka päärakennuksesta tuli Harjavallan ensimmäinen kansakoulu. Lainakirjasto perustettiin Harjavaltaan jo vuonna 1863. Kirjasto toimi pitkään kirkon sakaristossa. Sieltä se siirtyi Kreetalan koululle.
Harjavallan ensimmäisen kauppaliikke perustettiin kirkonkylään vuonna 1874. Pian avautui toinen liike Merstolan kylässä. Tärkeimpiä myyntituotteita olivat suola, kahvi ja sokeri, mutta valikoimissa oli myös muun muassa kankaita, vehnäjauhoja, lakritsia ja savukkeita.
Harjavallassa 1890-luku tiesi monia uudistuksia liikenteen ja viestinnän alalla. Tampereelta Porin suuntaan rakennettiin rautatietä ja ensimmäinen juna tuli Harjavaltaan maaliskuussa 1895. Rautatieasema sijaitsi alun perin Merstolassa, mutta siirrettiin kirkonkylään vuonna 1951. Puhelinlinja Poriin ja Kokemäelle valmistui vuonna 1892. Aluksi puhelin hankittiin yhdeksään taloon. Harjavaltaan perustettiin oma puhelinosakeyhtiö vuonna 1907. Postitoimisto perustettiin Merstolaan vuonna 1893. Postiliikenne alkoi vilkastua erityisesti 1920-luvulta lähtien. Postitoimistoja perustettiin sittemmin myös Satalinnaan (1929) ja kirkonkylään (1948).
Kokemäenjoki ylitettiin kesäisin riukusillalla, talvella lautalla. Kiinteä riippusilta rakennettiin vuonna 1912. Silta kärsi suuria vahinkoja Suomen sisällissota vuonna 1918. Se kuitenkin korjattiin entiselleen. Voimalaitoksen rakentaminen 1937–1939 aiheutti joen vedenpinnan nousun, mikä edellytti uuden sillan rakentamista. Tämä toinen riippusilta purettiin 1980-luvulla. Vuonna 2007 käytössä oleva silta on siis Harjavallan kolmas.
Harjavallan teollisuus otti ensiaskeleensa, kun kuntaan perustettiin puimakonetehdas vuonna 1901. Tehdas menestyi ja eräs sen työntekijöistä, Uuno Mattson, perusti vuonna 1929 oman tehtaan, Harjavallan puuteollisuuden, joka valmisti huonekaluja. Puu- ja metalliteollisuus olivatkin toista maailmansotaa edeltävänä aikana Harjavallan merkittävintä teollisuutta. Sahateollisuus oli alkanut vuonna 1897 vesisahasta. Harjavallan höyrysaha Oy perustettiin 1910-luvulla. Pian kunnassa toimikin useita pieniä sahoja. Suurempi sahalaitos Osakeyhtiö Harjavalta valmisti aluksi puimakoneita. Vuonna 1920 perustettu yritys siirtyi pian sahatavaran valmistukseen. Niemisen valimo sai alkunsa vuonna 1928. B. Lindholm perusti konepajan 1920-luvulla, opettaja Marttila hieman myöhemmin.
Suurteollisuus syntyi sotien seurauksena. Imatralta muutti kuparitehdas Harjavaltaan vuonna 1944–1945. Rikkihappotehdas perustettiin hyödyntämään kuparisulatolla syntyvä rikkidioksidikaasu. Nämä muutokset vaikuttivat voimakkaasti alueen elinkeinoihin. Vuonna 1940 maataloudessa työskenteli vielä 46 % väestöstä, mutta vuonna 1950 luku oli enää 18 %. Samalla teollisuuden ja käsityön osuus nousi 11 %:sta 47 %:iin. Suurteollisuus kasvatti voimakkaasti myös kaupan alaa. Nopeassa tahdissa perustettiin uusia liikkeitä, ja samalla palvelujen osuus väestön työllistäjänä kasvoi.
Väkiluku pysyi 1700 hengen tienoilla useita vuosikymmeniä. Harjavalta oli muuttotappiokunta ainakin 1800-luvulta Suomen itsenäistyminen 1917 asti. Pienteollisuuden syntyminen johti nopeampaan väestönkasvuun 1920-luvulta lähtien. Kunnan väkiluku kaksinkertaistui 1940-luvun aikana, niin että vuonna 1950 asukkaita oli jo 5900.

Kulttuuri


Musiikki


Harjavallasta on lähtöisin Suomen albumilistalla menestynyt rockyhtye Maj Karma, jonka keulahahmona toimii laulusolisti Herra Ylppö. Vuosittain heinäkuussa yhtye järjestää Karmarock-rockfestivaalit. Muita Harjavallassa järjestettyjä musiikkifestareita ovat Metalliaurinko ja Valtarock. Myös vaihtoehtorockyhtye Lapko on Harjavallasta.
Idolsin toisella tuotantokaudella toiseksi sijoittunut Katri Ylander on kotoisin Harjavallasta.

Nähtävyyksiä


File:Hiittenharju.JPG

Emil Cedercreutzin museo


Yksi Harjavallan tärkeimmistä nähtävyyksistä on Emil Cedercreutzin museo ja taiteilijakoti. Se esittelee kuvanveistäjä-siluettitaiteilija Emil Cedercreutzin omaa tuotantoa sekä hänen keräämäänsä taidetta ja kansatieteellistä esineistöä.

Hiidenkiukaat


Harjavallassa on noin sata hiidenkiuasta eli muinaista hautaröykkiötä. Hiidenkiukaiden perusteellisissa arkeologisissa tutkimuksissa niistä on löydetty muun muassa kivi- ja pronssikirveitä, saviastianpaloja ja hiontakivipaasia.

Harjavallan vanha kirkko


Harjavallan järjestyksessä toinen puukirkko rakennettiin alun perin vuonna 1750 ja uudistettiin Georg Theodor von Chiewitz suunnitteleman mukaan täydellisesti vuonna 1870. Kirkko on muodoltaan satulakattoinen tornillinen pitkäkirkko, jonka pitkillä sivuilla ovat päärakennusta matalammat kylkirakennukset. Kirkkoa on sittemmin 1900-luvulla korjailtu useaan otteeseen. Kirkon pinta-ala on 290 neliömetriä ja siellä on istumapaikat 340 ihmiselle. Kellotapulissa olevissa kahdessa kellossa on vuosiluvut 1688 ja 1740.

Muita


Kaikkien autuuksien kirkko
Hiittenharjun urheilukeskus
Paratiisin luontopolku
Satalinnan sairaala - Museoviraston Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa kuuluva alue

Liike-elämä


Kaupungissa on kaksi hotellia, minne lomailija voi asettua: aivan keskustassa Hotelli Marilyn ja hieman kauempana Hotelli Hiittenharju, jonka yhteydessä on myös ruoka- ja tanssiravintola.
Harjavallan suurteollisuuspuistossa toimii Boliden Harjavalta Oy:n kuparisulatto ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n nikkelinjalostamo sekä useiden niiden toimintaa palvelevien yritysten muodostama teollisuuskombinaatti.

Etäisyydet muihin kaupunkeihin


Kankaanpää 72&nbsp;km
Kokemäki 14&nbsp;km
Pori 28&nbsp;km
Rauma 51&nbsp;km
Turku 113&nbsp;km
Tampere 112&nbsp;km
Helsinki 208&nbsp;km
Vaasa 221&nbsp;km
Oulu 528&nbsp;km
Ulvila 21&nbsp;km

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.harjavalta.fi/ Harjavallan kaupungin verkkosivut
Luokka:Harjavalta
be:Горад Хар'явалта
de:Harjavalta
et:Harjavalta linn
en:Harjavalta
es:Harjavalta
fr:Harjavalta
it:Harjavalta
nl:Harjavalta
no:Harjavalta
pl:Harjavalta
pt:Harjavalta
ro:Harjavalta
ru:Харьявалта
se:Harjavalta
sv:Harjavalta
tr:Harjavalta
zh:哈爾亞瓦爾塔

Hartola


Kuva:Kuppikivi_hartola.jpg on eräs Hartolan kiinteistä muinaisjäännöksistä]]
Kuva:Hartola church.jpg (Josef Stenbäck, 1913)]]
Hartola (aik. ) on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Päijät-Hämeen maakunta, tarkemmin Itä-Häme. Hartolan naapurikuntia ovat Heinola, Joutsa, Luhanka, Pertunmaa ja Sysmä. Lähimmät kaupungit ovat Heinola, Lahti, Jyväskylä ja Mikkeli. Hartola kuului aiemmin Mikkelin lääniin naapureidensa Sysmän ja Heinolan ohella.
Kunnassa asuu }} }} ihmistä ( }}). ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² on vesistöjä. Väestötiheys on }} }} asukasta/km².
Hartola esiintyy leikillisesti Suomen ainoana kuningaskuntana. Kuningaskunnaksi Hartola "julistautui" vuonna 1987 valtuustopäätöksellä. Ruotsin kuningas Kustaa III julisti Hartolan itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 31. elokuuta 1784. Hän nimesi pitäjän Kustaa IV Aadolf mukaan Kustaa Adolfin pitäjäksi. Kunta otti käyttöön statuksensa Kustaa Adolfin muistoksi kunnanvaltuuston päätöksellä vuonna 1987.
Hartolassa järjestetään joka syyskuun ensimmäinen lauantai Suomen suurimmat yksipäiväiset maalaismarkkinat, joihin osallistuu satoja kauppiaita ja kymmeniätuhansia markkinakävijöitä. Hartolassa järjestettiin vapaa-ajan asumisen eli kesämökkeilyn loma-asuntomessut kesällä 2004. Hartola on tunnettu myös kirjailija Maila Talvion synnyinpaikkana.

Liikenne


Hartola sijaitsee valtatie 4 (E75) varrella. Hartolasta lähtee myös seututie 413 Sysmään ja seututie 423 Pertunmaalle.
Matkahuolto toimipiste sijaitsee valtatie 4:n, seututie 413:n ja yhdystie 4231:n risteyksessä Neste Oil -yhtiön Jari-Pekka-liikenneaseman yhteydessä. Etäisyyttä kirkonkylän keskustaan kertyy noin 500 metriä. Pikavuoroilla Hartolasta pääsee ilman autonvaihtoa Helsinkiin, Lahti, Jyväskylään, Ouluun, Rovaniemi, Kouvolaan, Kotka (kaupunki) ja Pieksämäki. Vakiovuoroilla pääsee kirkonkylän kautta Sysmään, Asikkalaan, Joutsaan ja Heinolaan.
Hartolan lähin rautatieasema sijaitsee noin 62 kilometrin etäisyydellä Mäntyharjun rautatieasema.
Lähimmälle lentoasemalle kertyy Hartolasta etäisyyttä noin 105 kilometriä Jyväskylän lentoasema, ja Helsinki-Vantaan lentoasema on matkaa noin 170 kilometriä. Mikkelin lentoasema, jonne ei ole säännöllistä matkustajaliikennettä, sijaitsee noin 90 kilometrin etäisyydellä.

Kylät


Hangastaipale sijaitsee Hartolan luoteispuolella.
Koitti on postinumeroalue ja kylä Hartolan kaakkoispuolla.
Kuivajärvi sijaitsee Koitti ja Salajärvi kylien välissä, Hartolan kunnan kaakkoisosassa.
Murakka sijaitsee Hartolan keskustan kaakkoispuolella. Kylän lähistöltä on hyvä yhteys kirkasvetiseen Jääsjärvi jonka lähialueella on useita kesäasuntoja.
Nokka sijaitsee Hartolan koillisosassa.
Putkijärvi on kylä jonka pohjoispuolella, Vuorenkylässä sijaitsee hiihtokeskus Purnuvuori.
Siltasuo sijaitsee noin kahdeksan kilometriä Hartolan keskustasta luoteeseen.
Vuorenkylä on Päijät-Hämeen pohjoisin kylä.

Lähteet


Suomen Sukututkimusseura: http://www.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=SRK&ID=62&TYPE=HTML&LANG=FI Tietoja seurakunnista

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.hartola.fi/ Hartolan kunnan kotisivut
Luokka:Hartola
de:Hartola
en:Hartola (Finland)
eo:Hartola
fr:Hartola
it:Hartola
nl:Hartola
no:Hartola
pl:Hartola
pt:Hartola
ro:Hartola
se:Hartola
sv:Gustav Adolfs

Hattula


Hattula on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista Kanta-Hämeen maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km², josta }} }} }}&nbsp;km² on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km².
Kunnan kautta kulkevat tärkeimmät tieyhteydet ovat valtatie 3 ja kantatie 57. Kunnan läpi keskustaajama Parolan kautta kulkee päärata, jolla kulkevista junista osa pysähtyy myös Parolassa. Lisäksi kunnan alueella kulkee myös Vanajavesi vesireitti.
Naapurikuntia ovat Hämeenlinna, Pälkäne ja Valkeakoski. Hattulan kuntaan yhdistettiin vuonna 1971 Tyrväntö kunta, jonka pohjoisosa liitettiin kuitenkin vuonna 1978 Valkeakoskeen.

Kunnan elinkeinot


Hattulan kunnan työttömyysaste on noin 8,5&nbsp;prosenttia (2006). Kunnan ylivoimaisesti suurin työnantaja on kuntaan sijoitettu Panssariprikaati, jossa työskentelee n. 600 henkeä. Muita tärkeitä työnantajia ovat kunta, Hämeen ammattikorkeakoulu ja Nanso Oy.
Kunnassa toimii myös vapaapalokunta Hattulan VPK, jolla on sekä auto- että venekalustoa.

Kylät ja taajamat


Hakimäki, Halkorpi, Hurttala, Hyrvälä, Ihalempi, Kalkkonen, Katinala, Kerälä, Kivijoki, Koski (Hattula), Kouvala, Kärsälä, Leiniälä, Lepaa, Mervi (Hattula), Metsänkylä, Mierola, Nihattula, Nummi, Parola, Parolannummi, Pekola, Pelkola, Pyhälahti, Rahkoila, Saari, Sattula, Takajärvi, Tenhiälä, Valtee, Ventola, Vuohiniemi.

Tunnettuja hattulalaisia


Carl Gustaf von Essen, pappi
Irwin Goodman, Laulaja, esittäjä ja säveltäjä
Jaakko Juteini, kirjailija
Arto Järvelä, kansanmuusikko
Mika Järvinen, jääkiekkomaalivahti
Niko Kapanen, jääkiekkoilija
Antti Kerälä, jääkiekkoilija
Antti Miettinen, jääkiekkoilija
Eero Ojanen, filosofi, toimittaja ja kirjailija
L. A. Puntila, historioitsija ja poliitikko
Mauri Sariola, kirjailija
Kaarina Suonio, poliitikko
Esko Tie, jääkiekkoilija
Hannu Toivonen, jääkiekkomaalivahti
Juha Toivonen, jääkiekkomaalivahti
Hannu Hämäläinen, yleisurheilija

Politiikka


Hattulan kunnanvaltuustoon kuuluu nykyisin 35 valtuutettua. Kunnallisvaaleihin 1988 asti jäseniä oli 27. Vuoteen 1996 asti valtuuston suurin puolue oli SDP. Sittemmin Kokoomus nousi suuremmaksi vaaleissa 1996 ja 2000. Vuonna 2004 suurimman äänimäärän sai Hattulan Sitoutumattomat.
Hattulan nykyinen kunnanjohtaja on Martti Pura. Kunnanvaltuustoa johtaa Seppo Kankkunen (SDP).
20. syyskuuta 2006 Hattulan kunnanvaltuusto päätti jäädä ulos vuoden 2009 alkaessa toteutuvasta Hämeenlinnan seudun kuntaliitos 2009. Hattulasta kuitenkin liitetään pieni alue Kalvolaa ja muita Hämeenlinnaan yhdistyviä kuntia yhdistämään maantieteellisesti.
Hattulan kunnan veroprosentti on yksi Suomen kunnista alhaisimpia. Vuonna 2008 se oli Suomen kunnista 23:nneksi pienin.
Sen jälkeen se on kohonnut yli 19 prosenttiin ja se on aavistuksen suurempi kuin naapurikunta Hämeenlinnalla. Hattula on suhteellisen edullinen paikkakunta asumiseen.
Hattulassa toimii myös nuorisovaltuusto.

Nähtävyyksiä


Hattulan nähtävyydet liittyvät pääasiassa kunnan pitkään historiaan Parolannummi varuskunnan sijaintipaikkana. Parolan varuskuntaan liittyvät Carl Eneas Sjöstrandin veistos Parolan leijona, Panssariprikaati ja Panssarimuseo. Parolan leijona on keisari Aleksanteri II (Venäjä):n 29. heinäkuuta 1863 Parolannummelle tekemän vierailun muistoksi pystytetty patsas, jossa on kuulaa käpälässään pitelevä leijona. Sama aihe toistuu Panssarikoulun lipussa.
Kirkkoja on kunnassa kolme: keskiaikainen Hattulan Pyhän Ristin kirkko, 1800-luvulla rakennettu Hattulan uusi kirkko sekä Suotaalassa sijaitseva Tyrvännön kirkko. Kartanokulttuuria Hattulassa edustavat Ahlbackan kartano, Ellilän kartano, Metsänkylän kartano, Lepaan kartano, Lahdentaan kartano ja Suontaan kartanot. Myös Historiallinen Hämeen Härkätie (yhdystie 2855) kulkee kappaleen matkaa Hattulan alueella Kivijoen ja Kouvalan kylissä.

Varuskunta


Parola tunnetaan pitkälti juuri Parolannummen varuskunnasta Panssariprikaateineen ja joukkoyksikköineen sekä Panssarimuseosta.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.hattula.fi/ Hattulan kunnan kotisivut
http://www.muuka.com/finnishpumpkin/manor/l/mwleh/manor_mwleh_fi.html Lepaan kartanon kotisivut
http://tarinani.net/Kotiseutuhistoriaa.htm Vuohiniemen historiaa
http://www.renkajarvi.fi/ Renkajärven suojeluyhdistys
Luokka:Hattula
de:Hattula
et:Hattula vald
en:Hattula
eu:Hattula
fr:Hattula
it:Hattula
nl:Hattula
no:Hattula
pl:Hattula
ro:Hattula
ru:Хаттула
se:Hattula
sv:Hattula

Hauho


Hauho on Luettelo Suomen entisistä kunnista ja vuonna 2009 tehdyn kuntaliitoksen jälkeen osa Hämeenlinnaa. Ennen lakkauttamistaan kunta sijaitsi hallinnollisesti Kanta-Hämeen maakunta ja Etelä-Suomen läänissä. Hauhon naapurikunnat olivat Hattula, Hämeenlinna, Lammi, Luopioinen, Pälkäne ja Tuulos.
Kunnassa ennen sen lakkauttamista }} }} asukasta, ja kunnan pinta-ala oli }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Hauho on Suomen Weberin piste.
Hauhon poikki kulkevat Tampereen ja Lahti välinen valtatie 12 sekä valtatie 10:n Hämeenlinnasta itään oleva osuus. Lisäksi Hauhon länsiosassa kulkee Hämeenlinnan ja Pälkäneen välinen kantatie 57, joka oli 1960-luvulle saakka osa valtatie 3:a. Hauholta on Hämeenlinnan keskustaan 34 km, Tampereelle 62 km, Lahti 66 km ja Helsinkiin 132 km.
Hauholla on Suomen väestöllinen keskipiste, Weberin piste, kohdassa 24,67 E, 61,17 P, Hovikartanon pellolla.

Vaakuna


Hauhon vaakunan suunnitteli Olof Eriksson ja se vahvistettiin vuonna 1951.

Historiaa


Hauholla on ollut asutusta jo kivikausi, mistä todistavat asuinpaikkalöydöt Eteläisissä ja Perkiössä. Alueen nykyinen asutus periytyy rautakausi 500-luku tienoilta. Rautakautisia kalmistoja on muun muassa Ilmoilassa ja Alvettulassa. Hauhon alueella on myös vanhoja uhrikiviä ja Hyypiövuoren muinaislinna. Jo 1400-luku mainitaan useimpien Hauhon nykyisten kylä nimet.
Hauho oli aikanaan tunnettu kunnassa harjoitetusta hevoskärryjen ja -rattaiden valmistuksesta.
Hauholle asutettiin viime sotien jälkeen Kivennapa siirtoväkeä. Kuntaliitos Hämeenlinnaan tapahtui vuoden 2009 alusta.

Paavin panna


Vanhimmat historialliset merkinnät Hauhosta ovat vuodelta 1329, jolloin kuningas Maunu Eerikinpoika määräsi kultakin suvulta maksettavan neljän turkisnahan kirkollisveron takavarikkoon, minkä johdosta paavi julisti hauholaiset pannaan maksamattoman veron tähden. Riita koski silloin Suomen piispalle Pentille maksettavaa palkkaa. Tästä tapauksesta muistuttavat Hauhon vaakunan neljä oravaa.
Pannan vuoksi alttarit ja kaikki pyhät kuvat peitettiin suru­vaipoin. Messu luettiin hiljaisuudessa tai ei ollenkaan, sillä pappi saattoi lukea vain kirkon ovelta muutamia sanoja synti katuville kansalaisille. Lapsia ei kastettu ja ruumiita ei siunattu pyhään maahan. Poikkeuksen tekivät papit ja kerjäläinen sekä kahta vuotta nuoremmat lapset. Avio­puolisot vihittiin liittoon hautausmaalla. Asukkaita oli kielletty ajamasta partaansa ja leikkaamasta tukkaansa. Toisiaan ei myöskään saanut tervehtiä. Hauholaiset taipuivat lopulta ja piispa sai taas veronsa, sillä elämä oli kirkollisessa mielessä pannan aikana kurjaa.

Luonnonmaantiedettä


Tiedosto:Alvettula river bridge 9 view.jpg
Hauhon maisemissa vuorottelevat rikkonaiset vesistöalueet ja niiden väliset loivapiirteiset viljelyalueet. Huomattavimmat järvi ovat Iso Roinevesi (suurin syvyys 73 metriä), Pyhäjärvi, Hauhonselkä ja Ilmoilanselkä, jotka kuuluvat Hauhon reittiin. Maasto vesireitin ympärillä koostuu moreeniselänteistä ja harjujaksosta. Muutamat mäki kohoavat yli 150 metriin merenpinnasta. Järvien rannoilla ja laaksoissa on savi ja hiesua, kunnan eteläosassa myös turvemaita.
Hauhon Kokkilassa sijaitsee Särkemäjärvi, josta vedet virtaavat harjumaastossa maan sisässä Kirriseen. Paikka, jossa vesi purkautuu on sulana koko talven. Akkijärveen laskevat myös seitsemän muun pienemmän järven ja lammen joet. Tarina kertoo, että tyynellä säällä kun pistää korvansa harjulla maata vasten voi kuulla veden solinan.

Asutus


Hauhon asutus on ryhmittynyt vesistöjä ympäröiville savi- ja hiesumaille. Kunnan väestökeskittymät ovat kirkonkylä, Eteläinen ja Alvettula. Hauholla on useita kartanoita, joita ovat esimerkiksi Hahkiala, Hovinkartano ja Kyttälä.

Elinkeinot


Hauho on perinteisesti ollut maatalous ja metsätalouspitäjä, ja näillä elinkeinoilla onkin edelleen suuri merkitys (23 % työpaikoista). Palvelujen osuus on 57 % ja jalostustoiminnan 17 % työpaikoista. Nykyisin on myös matkailupitäjä ja vapaa-ajan asuntoja on paljon järvien runsauden ansiosta.

Koulutus


Peruskoulun ala-asteet sijaitsevat Alvettulassa ja Eteläisessä; lisäksi Hauholla on peruskoulun yläaste. Vuonna 2007 kirkonkylän ja Hankalan ala-asteet lopettivat toimintansa ja niiden opetus siirtyi Hauhon kirkonkylän koulukeskukseen, jossa on luokat 1–9.

Nähtävyyksiä


Alvettulan silta
Hauhon kirkko on harmaakivikirkko 1400-luku
Hyypiön linnavuori
Kalomäen rautakautinen muinaisjäännösryhmä
Kotkon luonnonsuojelualue ja talomuseo
Martti Skytten patsas
Teponlinnan linnavuori
Vanha raitti (kirkonkylän vanha puutaloalue)
Vihavuosi vanhan sahan alue ja myllymuseo

Vuoden 1918 sodan hautapaikat


Alvettula: punaisten hauta
Hauhontaan Haaviston haka: lähes 30 teloitetun hauta
Eteläisten kylän Järvenpään haka: kahden teloitetun hauta
Eteläisten kylän Lehtosen palsta: saksalaisten ampuman viiden työläisen hauta
Lehdesmäen Kantoniitty: kuuden hauholaisen työläisen hauta
Mustilan kangas: noin 40 teloitetun työläisnaisen hauta, suurin osa oli valkeakoskelaisia
Lehdesmäen Hiedankorpi: ammutun punakaartilaisen hauta
Hauhon kirkonkylän Vihniönmäki: valkoisten teloittamien 75 miehen ja naisen hauta
Metsäkulman Toramäki: viiden teloitetun hauta
Metsänkulman Salosen haka: valkoisten ampuman Karl Sharmanin hauta

Tunnettuja hauholaisia


Axel Fredrik Charpentier, oikeuskansleri 1918–1928
J. R. Danielson-Kalmari, poliitikko ja valtioneuvos
Jari Koskinen, kansanedustaja
Ere Kolu (Kustaa Liukonen), aktivisti ja kirjailija
Pentti Lindegren, jääkiekkopioneeri ja -selostaja
Jukka Rangell, poliitikko ja pankinjohtaja
Martti Skytte, piispa
Juho Wuolijoki, valtiopäivämies
Sulo Wuolijoki, poliitikko
Wäinö Wuolijoki, poliitikko

Kylät

Katso myös


Hauhon musiikkijuhlat
Hämeenlinnan seudun kuntaliitos 2009

Lähteet

Aiheesta muualla


Luokka:Hauho
de:Hauho
et:Hauho vald
en:Hauho
eu:Hauho
fr:Hauho
it:Hauho
nl:Hauho
no:Hauho
pt:Hauho
ro:Hauho
se:Hauho
sv:Hauho

Haukipudas


Haukipudas on Suomi kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² on merialueita ja }} }}&nbsp;km² sisävesiä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km².
Haukiputaan naapurikunnat ovat Hailuoto, Ii, Kiiminki, Oulu ja Yli-Ii. Kiiminkijoki laskee Perämeri Haukiputaalla.
Nimensä Haukipudas on saanut Vahtolanlahdesta Martinniemi virranneen Pudas (joki) mukaan. Maankohoaminen takia pudas alkoi 1500-luvulla umpeutua. Ruohottuva uoma houkutteli putaaseen haukia.
Oulun kaupunki sekä Haukiputaan, Kiimingin, Oulunsalon ja Yli-Iin kunnat yhdistyvät vuoden 2013 alussa uudeksi Oulun kaupungiksi.

Historia


Jo varhain keskiaika houkutteli runsaslohinen Kiiminkijoki erämiehiä asettumaan pysyvästi jokisuistoon. Niinpä Haukiputaan ja Kello (kylä) alueella rannikon tuntumaan syntyi useiden kymmenien talojen muodostama kyläasutusta. Valtaosa asukkaista oli kotoisin Lounais-Suomi ja Länsi-Suomi. Myös Venäjän karjalaiset yrittivät saada Pohjanmaan rannikkoa haltuunsa ja hävittivät useilla valtausretkillään pahoin asutusta. Ruotsin valta lujittui kuitenkin vähitellen alueella pysyvän suomalaisasutuksen myötä. Haukiputaan-Kellon alueelle muutti 1500-luku jälkipuolella myös jonkin verran Savolaiset uudisasukkaita. Vuonna 1548 Kellossa oli 30 ja Haukiputaalla 18 taloa. Taloluku kasvoi hitaasti, sillä 1770 taloja oli vain 88. 1900-luku alussa taloja oli 342, minkä lisäksi pitäjässä oli viitisenkymmentä Torppari.
Kuva:Haukipudas-Church Bellfry 2006 04 30.JPGHallinnollisesti Haukiputaan ja Kellon kylät kuuluivat 1300-luku perustetuun Iin pitäjään. Kello oli tuohon aikaan Haukiputaan seudun merkittävin kylä. se mainitaan Vatikaanivaltio 16. elokuuta.1488 päivätyssä asiakirjassa Iin Anneksi. Kellosta ja Haukiputaasta tehtiin 1630 Iin kappeli ja vuoteen 1646 mennessä tai kenties jo hieman aiemmin rakennettiin Haukiputaalle kirkko. Se purettiin nykyisen kirkon valmistuttua 1762. Tämän yli kaksisataavuotiaan Haukiputaan kirkko kattoholveja ja seiniä koristavat Mikael Toppelius arvokkaat 1770-luku–1790-luku-luvuilta peräisin olevat maalaukset. Seurakunta oli Kiiminki kappelina vuodesta 1838 vuoteen 1873, jolloin perustettiin Haukiputaan itsenäinen seurakunta. Haukiputaan kunta perustettiin jo muutamia vuosia aikaisemmin 1866 .
Maatalous sekä lohi, siika ja silakka pyynti olivat pitkään väestönpääelinkeinot. Laivanrakennusta ryhdyttiin harjoittamaan jo 1600-luku. Haukiputaan ensimmäinen Saha (teollisuuslaitos) oli kuitenkin Kiiminkijoen varteen perustettu Maunun saha (1863–1908).1800-luku lopussa perustettiin myös Halosenniemen saha, joka toimi vuoteen 1950 saakka. Santaholman saha oli toiminnassa vuosina 1914–1968. Martinniemen saha toimi vuosina1905-1988. Nykyisin vanhalla saha-alueella toimii Martinniemi Timber Oy. Sahojen ansiosta Haukipudas muuttui tärkeäksi teollisuusalueeksi, sahapitäjäksi.
1960-luku alueliitoksissa Haukipudas menetti ison osan alueestaan ja asukkaistaan Oulun kaupungille. Kuivasjärvi kylä liitettiin Ouluun vuoden 1961 alussa. Kuivasjärvellä oli tuolloin noin 700 asukasta. Haukiputaan ja Oulun rajalle Pateniemen sahan ympäristöön oli kasvanut teollisuusyhdyskunta. Pateniemi asukkaista noin 2&nbsp;000 allekirjoitti keväällä 1963 kirjeen, jossa ehdotettiin Herukkaojan eteläpuolisen alueen liittämistä Ouluun. Haukiputaan kunta ja Oulun kaupunki neuvottelivat yhteisymmärryksessä Pateniemen alueen liittämisestä sopimuksen, jossa Oulu muun muassa suostui ottamaan vastatakseen kolmasosan Haukiputaan kunnan veloista ja sijoittamaan liitosalueen työntekijät kaupungin palvelukseen. Valtioneuvoston päätöksellä Pateniemen alue liitettiin Ouluun 1. tammikuuta 1965. Kun Oulujoki (kunta) 1965 lakkautettiin, liitettiin osa Korvenkylästä ja Oulunsuusta Haukiputaaseen.
Kun vuonna 1965 etsittiin aluetta Oulun yliopiston uudelle kampustyyliselle yliopistoalueelle, yhtenä vaihtoehtona nykyiselle Linnanmaan kampukselle oli Haukiputaan Virpiniemi. Johannes Virolaisen hallitus pääministeri Johannes Virolainen johdolla teki päätöksen kampusalueen rakentamiseksi Virpiniemeen. Haukiputaalla ehdittiin jo yliopiston tulemista juhlia, mutta eduskunta päätti kuitenkin toisin.

Luonto


Tiedosto:Virpiniemen maisemaa.jpg mäkihyppytornin huipulta merelle.|left|thumb|200px]]
Haukipudas on tasaista lakeus ja tasankoa, joka on kohonnut merestä varsin myöhään. Luonnonoloiltaan Haukipudas jakautuu kahteen osaan. Kunnan länsiosa kuuluu Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan jokimaahan ja Yli-Iin ja Kiiminki väliin pistävä itäpuoli Neva (suotyyppi)lakeus. Länsiosa on metsäisempää ja käsittää enemmän peltoa kuin itäosa.
Kallioperältään Haukipudas kuuluu karjalaiseen liuskevyöhykkeeseen. Eteläosassa vallitsevat kvartsi-maasälpäliuskeet ja pohjoisessa fylliitti ja kiilleliuskeet. Idässä on melko laaja kvartsiittialue. Yleisin maalaji on moreeni, joka sisältää paikoin runsaasti suurikokoisia kiviä. Kunnan alueella on kolme pitkittäisharjulaaksoa. Lounas kaartuu kirkon eteläpuolelta Kalimenojan varteen, Kiimingistä ulottuu yksi harjujako Kiiminkijoki varteen ja kolmas harjujakso kulkee itä Martimojoki alueella. Hiekkamaita on myös rannikolla, etenkin Isoniemi. Virpiniemi on pieniä lentohiekkadyyni. Kiiminkijokisuulla joen pohjoispuolella Kurtinhaudan ranta-alueella on vanhoille hiekkadyyneille kasvanut kaunis rantametsä, joka on suosittua virkistys- ja ulkoilualuetta. savi ja hiesua on kunnan alueella vähän.
Pääosa kunnan alueesta on loivaa tasankoa. Maaston korkeus meren pinnasta mitattuna vaihtelee vain kymmenen ja kahdenkymmenen metrin välillä. Vasta Martimojoen alueella maasto kohoaa 50 metrin tasolle ja muuttuu samalla epätasaisemmaksi. Rannikon korkein kohta on Isonniemen Runtelin harju. Se kohoaa melko jyrkkänä 34,5 metrin korkeuteen vain 400 metrin päästä rannasta ja erottuu selvästi muuten tasaisen laakeasta maisemasta. Rannikon edustalla ovat mm. Kellon Kraaseli, Kotakari (Haukipudas) ja Hietakari (Haukipudas).
Tiedosto:Kalimeenoja, Finland.jpg
Haukiputaan päävesistö on Kiiminkijoki, joka laskee Kiiminki puolelta Haukiputaan keskiosien kautta kirkonkylän pohjoispuolitse mereen. Joki meanderoi, kiemurtelee paikoin voimakkaasti ja tulva-aikana monet vanhat uomat joutuvat veden valtaan. Kiiminkijoen suu on muuttunut huomattavasti viimeisten sadan vuoden aikana, sillä jatkuva maankohoaminen ja joen mukanaan tuomat lietteet ovat muuttaneet monet entiset Lahti (vesialue) ja salmi veden vaivaamiksi pajuttuneiksi rantaniityksi. Kiiminkijoen vielä kahlitsemattomista koskista huomattavimmat ovat Jalokoski, Jokelankoski, Kärppäkoski, Allikkokoski, ja Puuperänkoski. Kalimenoja virtaa kunnan etelärajan tuntumassa ja laskee Kello (kylä) eteläpuolitse perämeri. Martimojoki virtaa Haukiputaan itäosien suomaiden halki kaakko luode ja laskee Yli-Iin puolella Iijoki, Rannikkovyöhykkeellä on maatalouden edistämiseksi tehty laajoja suokuivatuksia ja lukuisia järvienlaskuja. Laskettuja järviä ovat mm. Iso Liesjärvi, Heikistö (järvi). Utalampi (järvi), Isolahti (järvi), Hetejärvi ja Rautionlahti (järvi).
Haukiputaan kasvillisuuden yleisluonne on varsin karu. Moreeni- ja harjualueet ovat mäntyvaltaisia kuivia kangasmetsä. Monin paikoin entiset viljelysalueet ovat muuttuneet lehtipuuvaltaiseksi korpi. Kiiminkijoen-varressa on pieniä tulvaniittyjä. Kunnan länsiosassa on suota noin 30–40 prosenttia maa-alasta, mutta itä soiden osuus on jo yli 60 prosenttia. Rautatien itäpuoliset suoalueet ovat etupäässä rämeitä ja osittain Neva (suotyyppi).

Liikenne


Valtatie 4 kulkee pääasiassa moottoriliikennetienä Haukiputaan läpi pohjois-eteläsuunnassa. Tie ohittaa Haukiputaan keskustan yli kolmen kilometrin päästä itäpuolelta. Seututie 848 yhdistää keskustan valtatiehen. Nelostien vanha linjaus, joka kulkee Haukiputaan keskustan läpi, on nykyisin seututie 847. Kiiminkijoen ylittävä vanhan nelostien Kiiminkijoen silta valmistui 1954. Siihen asti joki piti ylittää lossilla tai kiertää Asemakylä (Haukipudas) sijaitsevan rautatiesillan kautta. Lossista () on muistona paikannimi Värjänranta, joka sijaitsee maantiesillan kupeessa kirkonkylän puolella.
Paikallisliikenteestä vastaavat linja-autoyhtiöt Koskilinjat ja V. Alamäki, joiden linjat kulkevat Oulun keskustan kautta Haukiputaalle ja edelleen Martinniemeen sekä Iihin..
Haukipudas sijaitsee Oulu–Tornio-rata varrella. Kunnan alueella sijaitsee kaksi rautatieasemaa Kellon rautatieasema ja Haukiputaan rautatieasema. Sekä henkilö- että tavaraliikenne asemilla on loppunut. Haukiputaan asemalta oli aiemmin ratayhteys myös Martinniemen rautatieasema. Martinniemen rata purettiin 1999. Martinniemessä on aikaisemmin toiminut myös satama Martinniemen sahan puutavaran vientiä varten.
Oulun lentoasema sijaitsee noin 35 kilometrin päässä Haukiputaalta.

Elinkeinoelämä


Haukipudas tunnetaan sahapitäjänä, vaikka varsinaisia suursahoja ei enää kunnassa toimikaan. Kunnan ensimmäinen saha oli Maunun saha, joka aloitti vesivoimakäyttöisenä 1863 ja muutettiin höyrysahaksi 1882.
Vanhin Haukiputaan höyrysahoista oli Pateniemen saha, joka perustettiin 1873. Nykyisin Pateniemen alue kuuluu Oulun kaupunkiin. Muita Haukiputaalla toimineita sahoja ovat olleet Martinniemen saha, joka oli yksi maan suurimmista, Halosenniemen saha ja A. Santaholma omistama Jokirannan saha Kiiminkijokisuulla.
Martinniemen sahan tuotteita lähti maailmalle sekä meritse että maitse Martinniemen pistorataa pitkin. Nykyisin vanhalla saha-alueella toimii Martinniemi Timber Oy.
Tiedosto:Martinniemi groundwood mill and power station Apr2009 001.jpg.|left|250px|thumb]]
Suursahaksi ja merkittäväksi työllistäjäksi kasvanut Martinniemen saha perustettiin 1905, jolloin se toimi Granfeltin sahan nimellä. Myöhemmin omistaja ja nimi vaihtui monia kertoja. Viime vaiheessa suursaha toimi Rauma-Repolan Martinniemen tehtaiden nimellä ja työllisti enimmillään 1300 henkeä. Lyhyen aikaa ennen sahan lopullista lopettamista sahaajana oli Vapo. Martinniemen tehtaat olivat Haukiputaan kunnan suurin työllistäjä.
Puutavaran sahauksen lisäksi Rauma-Repola Oy:n Martinniemen tehtailla valmistettiin sodan jälkeen puutaloja ja Laitakarissa sijaitsevassa Martinniemen puuhiomossa tehtiin paperimassaa. Tehtailla oli oma höyryvoimala. Sähköä tuotettiin sahaus- ja kuorimojätteitä polttamalla myytäväksi asti. Puuhiomon ja voimalan rakennukset ovat arvokkaita 1920-luvun teollisuusrakennuksia ja ne ovat suojeltuja. Voimalaitoksen 72 metriä korkea, kauas Perämerelle näkyvä piippu on purku-uhan alainen.Kyläläiset toivovat sen säilyttämistä sahaustoiminnan muistomerkkinä.
Jatkosodan aikana Neuvostoliitto yritti pommittaa ainakin kerran, eräiden tietojen mukaan kaksi kertaa, Martinniemen tehtaita, mutta pommit putosivat pääosin tehdasalueen ulkopuolelle Kurtinhaudan eturannalle aiheuttamatta muuta kuin aineellisia vahinkoja.
Martinniemessä oli laivaliikennettä ja puutavaran ulosvientiä 1800-luvun loppupuolelta 1970-luvulle asti. Enimmillään kävi lastia noutamassa 1960-luvun alkupuolella yli 200 laivaa vuodessa. Laivat lastasivat sahatavaraa, jonkin verran myös propseja ja paperimassaa. Lastaus tapahtui redillä Kiiminkijokisuun ulkopuolella. Kylällä oli oma luotsiasema Mustakari-saaressa, jonne rakennettiin pengertie.
Martinniemen redin kautta vietiin ulos sahatavaraa myös A. Santaholma Oy:n Jokirannan sahalta. Puutavara kuljetettiin Santaholmalta ja Rauma-Repolasta redillä oleviin laivoihin hinaajien vetämillä proomuilla.Redilastauksen päätyttyä vientitoimintaa oli vielä Rauma-Repolan tehtaiden omassa satamassa, joka avattiin vuonna 1970. Satama oli eräs Perämeren merkittävimmistä satamista toiminta-aikanaan 1970-luvulla.
Martinniemen tehtaiden ympärille kasvoi suurehko taajaväkinen teollisuusyhdyskunta, jonka asukasluku kipusi 1960-luvulla viiteen tuhanteen. Asukkaiden työpaikkoina olivat lähes yksinomaan Martinniemen tehtaat ja vilkas satama. Martinniemi oli Haukiputaan kunnan suurin kylä, jonka palveluvarustus oli monipuolinen kauppoineen, pankkeineen, ravitsemusliikkeineen, elokuvateattereineen, monine tanssipaikkoineen, apteekkeineen ja lääkärin vastaanottoineen.
Sahojen rakentaminen muutti Haukiputaan maanviljelyspitäjästä teolliseksi maalaiskunnaksi, joka 1950-luvulla oli Suomen maalaiskunnista toiseksi teollistunein Harjavalta jälkeen.
Ukonkaivos alueelle rakennettiin Hyvon Kudeneuleen vaatetehdas 1970. Tehdas työllisti enimmillään lähes 500 henkilöä. Hyvon Kudeneule ajautui konkurssiin jo vuonna 1976. Konkurssihallinnon ylläpitämä tuotanto lopetettiin 1977, jolloin Haukiputaan työttömyysaste kohosi 22 prosenttiin. Hyvonin entisiä tuotantotiloja vuokraamaan perustettiin Haukiputaan Teollisuuskiinteistöt Oy, nykyinen Haukiputaan Kehitys Oy, joka sai tiloihin vuokralaiseksi Nokia (yritys) vuonna 1981. Nokia myi Haukiputaan yksikkönsä liiketoiminnan sopimusvalmistaja SCI:lle 2001. Samana vuonna SCI fuusioitui Sanminan kanssa.

Tunnettuja haukiputaalaisia


Päivi Alasalmi, kirjailija
Veikko Enckell, iskelmäsanoittaja
Matti Hannus, urheilukirjailija
Tytti Isohookana-Asunmaa, ministeri ja kansanedustaja (Suomen Keskusta)
Osmo Jussila, poliittisen historian tutkija
Juhani Laitala, näyttelijä
Merja Larivaara, näyttelijä
Lea Laven (oik. Lea Forssell, os. Luukinen), viihdetaiteilija, laulaja
Hjalmar Lindqvist, kansanedustaja (SDP)
Yrjö Murto, ministeri ja kansanedustaja (SKDL)
Samuli Pohjamo, europarlamentaarikko
Sakari Pietilä, jääkiekkovalmentaja
Lasse Pirjetä, jääkiekkoilija
Riitta-Liisa Roponen (o.s. Lassila), hiihtäjä
Miika Nousiainen, kirjailija
Joni Skiftesvik, kirjailija
Eero Tapio, painin maailmanmestari
Jukka Takalo, laulaja
Mirja Vehkaperä, kansanedustaja (Suomen Keskusta)

Uskonnolliset yhteisöt


Haukiputaalla toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko Haukiputaan seurakunta. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii vanhoillislestadiolaisuus, jolla on paikkakunnalla Haukiputaan rauhanyhdistys sekä Haukiputaan Jokikylän Rauhanyhdistys.
Paikkakunnalla toimii myös toinen luterilainen kirkko, Suomen luterilainen tunnustuskirkko Haukiputaan Luterilainen Tunnustusseurakunta. Muita kirkkokuntia edustaa Helluntaiherätys lukeutuva Haukiputaan helluntaiseurakunta.

Nähtävyyksiä


Haukiputaan kirkko
Kiviniemi (Haukipudas) kalasatama
Virpiniemi
Kurtinhaudan rantametsä
Halosenniemi (kylä) kylänraitti
Haukiputaan kotiseutumuseo

Perämeren saaria Haukiputaan edustalla


:Hanhikari, Hietakari (Haukipudas), Hiuvet, Hiuvet, Iso-Miehikkä, Isonkivenletto, Kaasamatala, Kattilankalla, Kellon Kraaseli, Kintasletto, Kotakari (Haukipudas), Kriisinkivi, Kropsu, Laitakari (Haukipudas), Lemmonletto, Länsiletto, Lönkytin, Mustakari (Haukipudas), Mustakari (Martinniemi), Nimetön (Haukipudas), Pallonen (saari), Pensaskari (Haukipudas), Pikku-Miehikkä, Pulkkisenmatala, Puukkoletto (Haukipudas), Rapakari, Rivinletto, Santapankki, Satakarinletto, Ulko-Pallonen, Välikari (Haukipudas), Ykskivi (Haukipudas), Väliletto, Äijänkumpele.

Urheiluseuroja


Haukiputaan Heitto ry.
Haukiputaan Veikot ry.
Haukiputaan Ahmat
Haukiputaan Pallo
Kellon Lyönti
Kellon Työväen Urheilijat

Lähteet


T.A. Könönen: Martinniemen saha 75 vuotta (Rauma-Repola Oy 1981)
Joni Skiftesvik: Lapsuuteni Martinniemi; artikkeli Haukipudas-kirjassa 1986, kustantaja Haukiputaan kunta
T. A. Könönen: Martinniemen saha 75 vuotta, 1981
Raili Rytkönen: Suur-Iin historia I - II
Haukiputaan päristin, Haukipudas-seura 50 vuotta
Muistelmia ja tarinoita Haukiputaalta, Haukipudas-seura 2008
Muistojen saha, A. Santaholma Oy Jokirannan saha 1915 - 1968
Haukipudas, kustantaja Haukiputaan kunta 1986
Pentti Utriainen: Kotikyläni Martinniemi - elämää piipun juurella, kustantaja Pentti Utriainen 2010

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.haukipudas.fi/ Haukiputaan kunnan kotisivut
http://hauki.haukipudas.fi/ Haukiputaan koulujen aloitussivu
http://www.suomenkotiseutuliitto.fi/haukipudas/ Haukipudas-seura ry
Luokka:Haukipudas
ca:Haukipudas
cs:Haukipudas
de:Haukipudas
el:Χαουκιπούντας
en:Haukipudas
es:Haukipudas
eo:Haukipudas
fr:Haukipudas
it:Haukipudas
nl:Haukipudas
no:Haukipudas
pl:Haukipudas
ro:Haukipudas
ru:Хаукипудас
se:Haukipudas
sv:Haukipudas
vi:Haukipudas

Haukivuori


Haukivuori on Etelä-Savon maakunta sijainnut Luettelo Suomen entisistä kunnista. Kunnassa Väkiluku vuonna 2006 noin 2&nbsp;300 ihmistä, ja sen pinta-ala oli 505,11 Neliökilometri, josta 108,07 km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli noin 5,8 asukasta/km². Haukivuoren kunta liitettiin Mikkelin kaupunkiin 1. tammikuuta 2007.
Kunnan halki kulkee Savon rata. Rautatieasema sijaitsee keskustaajamassa eli Asemankylässä. Tiilikirkko (V. Larkas, 1951).
Kunnan alueella on Puulan latvajärvi Kyyvesi. Luonnonkaunis Saksalanharju on tiettävästi Euroopan suurin drumliini harju. Nykälänkosket on maineikas kalastuspaikka Koskentiloineen.
Kesäisin järjestetään Rajasuolla suolentopallon mestaruuskisat.

Historia


Haukivuori on ollut asutettuna keskiajan lopulta lähtien. 1570-luvulla kylä oli Suur-Savon vauraimpia, ja siksi Haukivuorta ehdotettiinkin uuden Haukivuori-Pieksämäen seurakunnan pääpaikkakunnaksi ja -kirkonkyläksi. Keskus sijoitettiin kuitenkin nykyiseen Pieksämäkeen, sillä Haukivuori oli pitäjään nähden syrjässä.
Vuonna 1873 Haukivuori erotettiin kokonaan itsenäiseksi kunnaksi.
Haukivuoren puukirkko rakennettiin 1790-luku, mutta kirkko paloi sähkövian takia vuonna 1949. Uusi Veikko Larkaksen suunnittelema tiilikirkko valmistui vuonna 1951. Uuden kirkon katolla oleva risti hitsattiin väärinpäin kiinni, mutta jälkeenpäin tämä virhe korjattiin.
Haukivuoren kunnan hallinto siirrettiin 1950-luku alussa kirkolta Asemankylälle. Näinä aikoina Haukivuoren väkiluku oli suurimmillaan eli noin 5 600 asukasta.
Haukivuoren kunta lakkautettiin itsenäisenä kuntana ja liitettiin osaksi Mikkelin kaupunkia 2007.

Kyliä


Asemankylä, Kantala, Kirkonkylä, Nykälä, Häkkilä, Pitkäaho, Moilala, Pohjalahti, Tervalahti, Tuliniemi, Taipale

Palvelut


Asemankylällä on kaikkien kunnan peruspalveluiden ohella muun muassa kaksi ruokakauppaa, pankki, postipiste, apteekki, seurakuntatalo, kone-/urheilu-/koru-/kelloliike, ravintoloita, kukkakauppa, parturi-kampaamoita jne. Hauki-Halli tarjoaa monipuoliset liikuntamahdollisuudet lentopallosta punttisaliin.
Nykälässä toimi ala-aste kevääseen 2009 asti ja kesäisin kauppa ja kyläbaari. Kyläkauppa ja baaritoiminta loppui vuonna 2006.
Kantalassa toimi ala-aste lukuvuoteen 2006-07 asti. Rautatieasema ja kyläkauppa on lakkautettu jo aiemmin.
Kirkonkylällä sijaitsee Haukivuoren kirkko ja joitakin majoituspalveluja.
Pienemmillä kylillä palvelut ovat hyvin rajalliset.

Koulut


Entisen Haukivuoren alueella toimii Aseman koulu. Nykälän koulu lakkautettiin 2009 ja Kantalan koulu lakkautettiin 2007. Yläkoulu ja lukio sijaitsevat Asemankylällä samassa koulurakennuksessa. Haukivuoren lukio on hallinnollisesti Mikkelin lyseon lukion sivutoimipiste.

Liikenneyhteydet


Haukivuoren asemalta on junayhteydet Kouvolan ja Pieksämäen suuntiin. Pika- ja InterCity-junat pysähtyvät kumpaankiin suuntaan noin viisi kertaa vuorokaudessa.
Haukivuorelta on arkipäivisin muutama säännöllinen vakiolinja-autovuoro Mikkeliin ja Pieksämäelle/Kuopioon.
Ajoaika maanteitse Haukivuorelta Helsinkiin Lahden kautta on noin kolme tuntia olosuhteista riippuen.

Tunnettuja haukivuorelaisia


kenraali Taavetti Laatikainen
juoksija Ari Kauppinen (syntyjään Joutsa)
muusikko Timo Rautiainen (muusikko) (syntyjään Sulkavalta)
muusikko J. Karjalainen (syntyjään Helsinki)
ramopunk-yhtye Himanes
metalliyhtye Lyijykomppania

Urheiluseuroja


Haukivuoren Kisailijat (HaKi)
Haukivuoren Naisvoimistelijat (HNV)
Haukivuoren Pallo (HaPa)
Haukivuoren Salibandy (HaSaBa)
Haukivuoren Tuisku
Kalvitsan Urheilijat
Kantalan Kisa

Aiheesta muualla


http://www.haukivuori.fi Haukivuoren kotisivut
http://www.haukivuorentapahtumat.net Suolentopallo

Viitteet


Luokka:Haukivuori
de:Haukivuori
en:Haukivuori
fr:Haukivuori
nl:Haukivuori
no:Haukivuori
ro:Haukivuori
se:Haukivuori
sv:Haukivuori

Hausjärvi


Tiedosto:Hausjarvi1.jpg
Tiedosto:Cemetery for World War II veterans in Hausjärvi, Finland.jpg
Hausjärvi on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Kanta-Hämeen maakunta. Hausjärven naapurikunnat ovat Hyvinkää, Hämeenlinna, Hämeenkoski, Janakkala, Kärkölä, Mäntsälä ja Riihimäki.
Hausjärvellä on neljä taajamaa:
Oitti, jossa on noin 2&nbsp;416 asukasta (=Oitti-Torhola)
Ryttylä, jossa on noin 1&nbsp;842 asukasta
Hikiä, jossa on noin 1&nbsp;135 asukasta
Monni (Hausjärvi), jossa noin 800 asukasta
Oitissa Maitoisten kylässä on yksi vanhoillislestadiolaisten kuudesta leirikeskuksesta.
Hausjärven kautta kulkevat Päärata- ja Riihimäki–Lahti-rata-rautatiet, kantatie 54 Riihimäki–Lahti sekä Hämeenlinna–Helsinki-, Hämeenlinna–Porvoo-, Tervakoski–Turkhauta- ja Oitti–Lammi-maantiet. Kunnan alueella on neljä rautatieasemaa: Hikiän rautatieasema, Mommilan rautatieasema, Oitin rautatieasema ja Ryttylän rautatieasema. Näistä Ryttylä on pääradan varrella, muut Lahteen menevän radan varrella. Eniten junia kulkee Oittiin, arkisin 18 vuoroa suuntaansa.
Aiemmin Hausjärvi on ollut pinta-alaltaan paljon laajempi. Vuonna 1918 osa siitä liitettiin nykyiseen Hyvinkään kaupunkiin ja vuonna 1922 osa nykyiseen Riihimäki kaupunkiin.
Hausjärven puukirkko on rakennettu 1789. Se sijaitsee Hausjärven kirkonkylässä. Hausjärven puukirkon peruskorjaus aloitettiin syksyllä 2010 ja sen on tarkoitus valmistua kevään 2011 aikana. Kirkonkylän hautausmaalla sijaitsevat Hausjärven Talvisota ja Jatkosota uhrien sankarihaudat, joissa lepää yhteensä 126 hausjärveläistä.

Kylät


Hämeenlinnan Maanmittaustoimisto määritteli vuonna 1988 Hausjäven kylä seuraavat 23 kylää:
Erkylä
Hamina (kylä)
Hausjärven kirkonkylä
Hikiä
Kara (Hausjärvi)
Karhi (kylä)
Kilpiälä
Kiipula (kylä)
Kuru (kylä)
Lavinto
Maitoinen
Oitti
Puujaa
Rastila (kylä)
Rutajärvi (Hausjärvi)
Ryttylä
Selänoja
Syvänoja (Hausjärvi)
Tarinmaa
Torhola
Turenki
Turkhauta
Vantaa (kylä)
Kilpiälä on yksinäistalo. Kiipulan niittyjä on ollut myös Hausjärven puolella. Tarinmaa on Janakkalan kirkonkylä, sen niittyjä on ehkä ollut Hausjärven puolella. Yleisesti kyliksi luetaan myös:
Kallio (Hausjärvi) (kuuluu Kurun kylään)
Monni (Hausjärvi) (kuuluu Erkylän kylään)
Nyry (kuuluu Vantaan kylään)
Mommila (kuuluu Torholan kylään)
Lisäksi vuonna 2010 Hausjärveen liitettiin Hietoinen kylä Hämeenlinnasta.

Etäisyyksiä


Helsinki 85&nbsp;km
Lahti 45&nbsp;km
Hämeenlinna 50&nbsp;km
Tampere 125&nbsp;km
Turku 175&nbsp;km
Forssa 90&nbsp;km

Nimen etymologia


Viikinkiaika Birkan kauppiaat kävivät kauppaa rannikolla asuvien suomalaisten kanssa, jotka vuorostaan kävivät vaihtokauppaa hämäläisten kanssa. Hämäläiset kauppasivat rannikon asukkaille muun muassa haustetta. Se on euroopanmajava sukurauhasista saatua ainetta, jonka uskottiin parantavan sukupuolista kyvykkyyttä ja auttavan epilepsiaan, myrkytykseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Hausjärvi ja Hausteturku (nyk. Turkhauta) olivat aineen pyyntipaikkoja ja ne ovat saaneet sen mukaan nimensä.

Kirjallisuutta


Keskitalo, Oiva 1964. Hausjärven historia. Hausjärvi: Hausjärven kunta ja Hausjärven seurakunta
Toivola, Lasse 2001. Hausjärvi-kirja. Julkaisija Hausjärvi-Seura ry. Hämeenlinna: Karisto Oy. ISBN 952-91-4038-X.
Palander, W. F. 1888. Kertomus Hausjärven pitäjästä, sen kunnallisista- ja maalais-oloista. Näköispainoksen julkaisija Hausjärvi-Seura ry. Hämeenlinna: Hämeen Sanomain osakeyhtiön kirjapaino.
Harjujen Hausjärvi – Kotiseutukirja 1. Julkaisija Hausjärvi-Seura ry. Riihimäki: Riihimäen Kirjapaino Oy. 1998. ISBN 952-91-0382-4.

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.karttatiimi.com/hausjarvi/map.html Hausjärven kartta
http://www.hausjarvi.fi Kunnan kotisivut
http://www.evl.fi/srk/hausjarvi/ Hausjärven seurakunta
http://www.htk.fi/public/hausjarvi-seura/ Hausjärvi-Seura ry
http://www.htk.fi/public/hausjarvi-seura/kotiseutumuseo/ Hausjärven kotiseutumuseo
http://koti.mbnet.fi/seppopal/suutari.htm Hausjärven suutarit
http://www.akiranta.com/ Hausjärven historiaa
Luokka:Hausjärvi
de:Hausjärvi
et:Hausjärvi vald
en:Hausjärvi
eu:Hausjärvi
fr:Hausjärvi
it:Hausjärvi
nl:Hausjärvi
ja:ハウスヤルヴィ
no:Hausjärvi
pl:Hausjärvi
ro:Hausjärvi
ru:Хаусъярви
se:Hausjärvi
sv:Hausjärvi

Heinävesi


Kuva:Map of Heinävesi.svg
Heinävesi on kunta Etelä-Savossa.
Heinävesi on luonnonkauneudesta tunnettu matkailukunta. Siellä sijaitsevat muun muassa Pohjoismaat ainoat ortodoksisuus luostarit Valamon luostari (Heinävesi) ja Lintulan luostari, kalastuskohteet Karvionkoski ja Kermankoski, kaakeliuuneja valmistavan Tulikivi sekä kansallismaisemaksi luettu Heinäveden reitti, johon sisältyy kuusi kanavaa.
Heinäveden keskus on Kirkonkylä (Heinävesi), jossa sijaitsee Josef Stenbäckin suunnittelema Heinäveden kirkko. Kunnan pinta-alasta noin }} + }} }}|}}|0}} prosenttia on vettä. Suurimmat järvet ovat Kermajärvi ja Juojärvi, jotka ovat huomattavan puhdas- ja kirkasvetisiä.

Hallinto


Kuva:Heinävesi kunnanvirasto.jpg
Heinäveden kunnanjohtajaksi valittiin 19.3.2007 Riitta A. Tilus.

Kunnanvaltuusto


Heinäveden kunnanvaltuustossa on kaudella 2009–2012 27 valtuutettua. Valtuuston puheenjohtaja on Aarno Happonen (Suomen Sosialidemokraattinen Puolue), ensimmäinen varapuheenjohtaja Veli-Pekka Hartikainen (Suomen Keskusta) ja toinen varapuheenjohtaja Outi Piironen (KESK). Keskustan edustajia on 11, Sosiaalidemokraattisen puolueen edustajia 6, YHL A:n edustajia 3, Vasemmistoliitto edustajia 3, Kokoomus edustajia 2, Kristillisdemokraatit edustajia 1 ja Perussuomalaiset 1.

Kunnanhallitus


Kunnanhallitus on seitsemän jäsentä. Kokouksissa myös kunnanvaltuuston puheenjohtajilla on läsnäolo- ja puhumisoikeus. Kunnanhallituksen tehtäviin kuuluu kunnan toiminnan ja hallinnon johtaminen ja kehittäminen kuten kunnan edun valvonta, konserniohjaus, työllisyys edistäminen, ruokahuolto, maaseututoimi, yleishallinto sekä käyttää toimivaltaa verotuslainsäädäntö mukaan kunnalle kuuluvien tehtävien hoitamisessa. Heinäveden kunnan kunnanhallitus toimii myös vastaavana asuntoviranomaisena.

Naapurikunnat


Savonlinna (Etelä-Savo), Enonkoski (Etelä-Savo), Varkaus (kaupunki) (Pohjois-Savo), Leppävirta (Pohjois-Savo), Tuusniemi (Pohjois-Savo), Outokumpu (Pohjois-Karjala) ja Liperi (kunta) (Pohjois-Karjala). Kangaslampi (ennen Etelä-Savo) liitettiin Varkauteen tammikuun alussa 2005. Samalla se siirtyi Pohjois-Savon maakuntaan.
Heinäveden pohjoisimmassa paikassa sijaitsee myös kolmen maakunnan rajapyykki: Etelä-Savon, johon Heinävesi kuuluu, Pohjois-Savon sekä Pohjois-Karjalan.

Julkiset palvelut


Kuva:Heinävesi library.jpg

Peruspalvelut


Kirkonkylä (Heinävesi) eli Hasumäessä on kunnan peruspalvelut kuten kunnanvirasto, palolaitos, poliisiasema, KELA, Työ- ja elinkeinotoimisto, sosiaalitoimisto, kirjasto, kansalaisopisto, posti, seurakuntatalo, hammashoitola, terveyskeskus, palvelukeskus, neuvola, verotus, apteekki, urheilukenttä, Alko.

Koulutus


Heinävedellä on kaksi vuosiluokkien 1–6 peruskoulu (Otto Kotilaisen koulu ja Karvion koulu) sekä yksi vuosiluokkia 7–9 opettava koulu, Heinäveden yläkoulu. Lisäksi Heinävedellä sijaitsee Soisalo-opisto sekä Valamon kansalaisopisto.
Heinäveden pienuudesta huolimatta sillä on oma, pieni lukio. Ensimmäisellä ja toisella luokalla on noin 30 oppilasta. Lukion pienestä koosta huolimatta siellä pidetään muun muassa viron kieli ja italian kieli kursseja. Lukio kuuluu pienten lukioiden verkkoon, joten se tarjoaa myös Internetin kautta toteutettavia kursseja.

Nähtävyyksiä


Kuva:New Valamo monastery main church, summer.jpg, valmistunut 1977.]]
Kuva:New Valamo monastery main church, chandelier.jpg

Valamon luostari


Valamon munkki (uskonto)luostari on ortodoksisuus luostari. Siitä käytetään myös nimeä ''Heinäveden Valamon luostari'' erotuksena Laatokan Valamon luostarista. Luostari on yksi Suomen merkittävämmistä käyntikohteista; siellä käy vuosittain yli 150&nbsp;000 kävijää ja pyhiinvaellus. Valamo sijaitsee Pohjois-Heinävedellä, Juojärvi rannalla. Valamon luostarissa on kolme kirkkoa (Valamon luostarin pääkirkko (Heinävesi), Valamon luostarin talvikirkko (Heinävesi), vanha kirkko) sekä kolme tsasounaa (Pyhän Herman Alaskalaisen tsasouna, Pyhän Nikolaoksen tsasouna, Pyhän Johannes Kastajan tsasouna). Luostarissa sijaitsee myös ''Valamon luostarin museo''.
Heinävedelle molemmat luostarit siirtyivät toisen maailmansodan jälkeen. Osa Laatokan Valamon luostarin munkeista siirtyi Heinäveden Papinniemi maaliskuussa 1940 Kannonkoski Kannonkoski#Valamon_ortodoksimunkit_evakossa_Kannonkoskella evakkovuoden jälkeen. Tuon paikan nimeksi tuli Uusi-Valamo. Luostari eli kituuttaen sodan jälkeiset vuodet. Vanhoja munkkeja kuoli pudottaen veljestön määrää radikaalisti ja jo 1960-luku suurin osa Heinävedelle tulleista munkeista makasi Papinniemen hautausmaalla. Mutta muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen luostari alkoi pikkuhiljaa kohentua, luostariin saapui uusia Suomen kieli kilvoittelijoita, jotka vihkiytyivät munkeiksi ja veljestön määrä kasvoi hieman. Nykyin luostarissa on veljestöä noin 10.
Luostarille tuli tarvetta 1970-luvulla Heinäveden Valamon luostarin pääkirkko ja näin marraskuussa 1973 perustettu yhdistys Valamon Ystävät ryhtyi aktiivisesti keräämään varoja luostarin uuden kirkon rakentamiseen. Se vihittiin käyttöönsä juhlallisin menoin 5. kesäkuuta 1977 arkkipiispa Paavalin lukuisan ulkomaisen vierasjoukon ja kotimaisen papiston avustamana. Kirkon on suunnittellut arkkitehti Ivan Kudrjavzev.
Luostarissa on paljon arvokkaita ikoni, jotka on siirretty Laatokan Valamosta. Näistä tunnetuimpana sekä arvokkaimpana Konevitsan Jumalanäiti. Se on Suomen ortodoksinen kirkko arvokkain esine. Laatokan Valamosta siirrettyjä, nyt Heinävedellä sijaitsevia esineitä on 1800-luku, joita vanhempia esineitä ei tulipalojen takia ole olemassakaan. Heinäveden Valamon munkkiluostari jatkaa Valamon luostari (Laatokka)n, Konevitsan luostari ja Petsamon luostarin luostarien perinteitä.

Lintulan luostari


Kuva:Lintula Convent 1.jpg edestä.]]
Kuva:Lintula Convent 2.jpg
Lintulan luostari sijaitsee Pohjois-Heinäveden Palokki.
Valamon ja Lintulan luostarit ovat Pohjoismaat ainoat ortodoksiset luostarit. Heinäveden molemmat luostarit ovat avoinna kaikille.
1894 salaneuvos F.P. Neronov lahjoitti luostarin perustamiseksi maatilan Karjalankannas Lintulan kylässä Kivennapa. Nimen Lintula luostari sai kylästä ja joesta.
Sisaret elivät Kivennavalla vaatimattomasti vuosisadan alusta marraskuuhun 1939, jolloin alkoi talvisota. Sisarien täytyi lähteä rakkaasta luostaristaan, eivätkä sinne ikinä palanneetkaan. Luostari oli evakossa Joroinen josta se päätyi Heinävedelle sisarien hankittua maatilan 1946.
Nunnat elivät vaatimattomasti ja säästellen sodan jälkeiset vuodet. Luostarin tilat olivat ahtaita ja huonokuntoisia eikä varsinaista kirkkorakennusta ollut, joten luostarin ystävät yhdessä kirkkokunnan johdon kanssa alkoivat suunnitella sisarille uutta asuntolaa, joka valmistui 1966. Lintulan luostarin kirkko valmistui 1973 asuntolan yhteyteen. Kirkko nimettiin Pyhä Kolminaisuus kirkoksi, kuten Kivennavalla sijainnut kirkko. Tilat vastaanottoa ja vieraita varten valmistuivat 1989. Kirkon suunnitteli Vilho Suonmaa.
Nykyisin luostarissa valmistetaan tuohus, ortodoksisen kirkon kynttilä. Siitä luostari saa puolet elannostaan. Matkailu on myös hyvin tärkeä elinkeino. Luostarissa vierailee noin 20&nbsp;000–30&nbsp;000 kävijää kesässä eli noin saman verran kuin Kerimäen kirkko. Vuonna 2006 luostari juhli 60-vuotista oloaan Heinäveden Palokissa, ja keräsi poikkeuksellisen paljon vierailijoita. Maatalouden luostari lopetti 2003–2004, jolloin eläimet myytiin ja pelto vuokrattiin. Luostarin hautausmaan yhteydessä on Jumalanäiti pyhitetty tsasouna, ja luostarilla on toinen tsasouna Koskijärven rannalla. Luostarin nykyinen johtaja, igumenia, on äiti Marina. Sisaria on nykyisin noin kymmenen.

Heinäveden kirkko


Kuva:Heinävesi Church 6.jpg
Kuva:Heinävesi Church 3.jpg
Heinäveden kirkko on vuosina 1890–1891 rakennettu uusgotiikka puukirkko. Sen suunnitteli helsinkiläinen kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck ja rakennusmestarina toimi E.J. Holopainen. Kirkkoon mahtuu 2&nbsp;000 henkeä ja pituutta sillä on 40 metriä, leveyttä 30 metriä ja korkeutta noin 45 metriä. Tyypiltään kirkko on tornillinen, leveillä poikkisakaroilla varustettu pitkäkirkko. Kirkko on tyylisuunnallensa uusgotiikalle tyypillisesti täynnä pieniä yksityiskohtia. Erityisesti kirkon sisätiloissa huomaa nikkarityylin, jossa tiili- ja kivikirkkojen yksityiskohtia on sovellettu taitavasti puuhun. Käyttöön kirkko vihittiin 6. maaliskuuta 1892. Kirkko on Suomen kolmanneksi suurin puukirkko, Kerimäen kirkon ja Merikarvian kirkon jälkeen.
Kirkon alttaritaulun "''Jeesus Getsemanessa''" on maalannut J.E. Kortman. Kirkon alkuperäisissä urut oli 25 äänikertaa ja ne rakensi Jens Zachariassen 1906. Kangasalan urkurakentamo rakensi uudet, 33-äänikertaiset ja kolmisormioiset urut 1981 käyttäen hyvin toimivaa 20 äänikertaa ja julkisivua entisistä uruista. Kirkon tornissa on kaksi kelloa, vuosilta 1765 ja 1906. Heinäveden kirkkoon saatin lämmitys vasta vuonna 1971, jolloin korjauksen yhteydessä kirkkoon rakennettiin sähkölämmitys.
Kesästä 2006 lähtien on kirkossa järjestetty taidenäyttely. Se on avoinna kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin, jolloin kirkko toimii tiekirkkona. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna pidettävät Heinäveden ''Kirkastusjuhlat'' keräävät yli kymmentuhatpäisen yleisön. Kolmen päivän aikana pidetään monia tilaisuuksia. Kirkastusjuhlat järjestää yhteistyössä Kansan Raamattuseura ja Heinäveden seurakunta. Kesästä 2007 lähtien kirkko on toiminut myös yhtenä Heinäveden Musiikkipäivien konserttipaikoista.

Kirkonmäki


Heinäveden kirkonmäki on ainutlaatuinen kulttuurihistoriallinen kokonaisuus. Kirkon lisäksi siellä on vanha hautausmaa, ''Heinäveden kotiseutumuseo'' jossa on noin 2&nbsp;000 pitäjän menneisyydestä kertovaa esinettä, Pieni Kirkkomuseosijaitsee Heinäveden kirkon toisessa kerroksessa. Kirkonmäellä on myös Pitäjäntupa, joka on aikoinaan ollut mm. kunnantalona. Kirkonmäki on jyrkkärinteinen mäki 90 metriä Kermajärven pinnasta ja 180 merenpinnasta. Maisema kirkolta alas järvelle onkin upea.

Koloveden kansallispuisto


Koloveden kansallispuisto on saimaannorppa kotivesiä, luonnontilaista saaristoluontoa ja eteläsuomalaista metsäluontoa. Esihistoriasta kertovat alueella sijaitsevat kalliomaalaus. Koloveden levollisessa ilmapiirissä voi harrastaa soutaminen- ja melontaretkeilyä. Koloveden jääkausi muovaamalle jylhälle maisemalle ominaista ovat vedestä nousevat jyrkät kallionjyrkänteet. Kansallispuisto on alueelle perustettu vuonna 1990. Sen 23 neliökilometrin alue rajoittuu Heinäveden kunnan lisäksi Enonkosken ja Savonrannan kuntien alueelle.

Varistaipaleen kanava ja kanavamuseo


Kuva:Varistaipale channel museum Heinävesi.jpg
Varistaipaleen kanava on nelisulkuinen kanava Varistaipaleen kylässä. Kanavapuistossa järjestetään vuosittain perinteinen puistokonsertti. Kanavan yhteydessä olevaan kamavamuseoon on kerätty kanavien rakentamiseen ja niiden toimintaan liittyvää esineistöä. Museo sijaitsee entisessä kanavanvartijan talossa ja siellä vierailee noin 5&nbsp;000 kävijää vuodessa. Kaikki muutkin Heinäveden kuudesta kanavasta ovat nähtävyyden arvoisia.

Pääskyvuoren lomakeskus


Pääskyvuoren lomakeskus on Etelä-Savon rinteiden korkeuseroltaan suurin (102 metriä) laskettelukeskus, jossa on neljä rinnettä, joilla on pituutta kahdestasadasta 700 metriin. Pääskyvuorella on myös näkötorni, josta on komeat näköalat Kermajärvelle.

Muita nähtävyyksiä


Palokki kylässä sijaitsee savottamuseo ''Kämppä Riski''. Juojärven saaresta siirretty, vanha tukkilaiskämppä on varattavissa tilaisuuksia varten tai yöpymiseen 10–12 hengelle. Kämpän ohessa on savusauna. Palokissa sijaitseva ''Ronttopuisto'' on seppien takomatyömuseo ja vanhoja valokuvia kylässä olleesta sahasta ja vapaana virranneista Palokin koskista.

Luonto


Kuva:Lake Kermajärvi from Pääskyvuori.jpg

Luonnonolot


Maantiedettä ja geologiaa


Heinävesi sijaitsee koillisessa Etelä-Savossa ollen sen pohjoisin kunta. Heinäveden reitti, joka käsittää Kermajärvi ja muita pienempiä järviä kuten Varisvesi ja Ruokoveden, halkoo kunnan kahtia. Kunnan läntiselle puoliskolle jäävät osat kuuluvat Soisalon saareen, joka on Suomen suurin saari. Runsas viidesosa kunnan pinta-alasta on veden peitossa. Kunnan sydämessä sijaitseva Kermajärvi kuuluu Natura-alueeseen. Sen rannat ovat hyvin kallioiset. Järven luoteispuoli on saaristoista ja eteläpuoli omaa laajan selkävesialueen ''Kermanselän''.
Heinäveden maa-alasta on metsää 84 prosenttia. Heinäveden metsissä metsäkuusi osuus on noin puolet, mikä on enemmän kuin Etelä-Savossa yleisesti. Mäntymetsää on kolmasosa ja loput lehtipuumetsää. Maaperältään kivisessä moreenimaassa viihtyvät Mustikkatyyppi ja Käenkaali-mustikkatyyppi tuoreet kangasmetsät, joiden osuus on yhdeksän kymmenestä. Puolukkatyyppi metsiä on kymmenesosa ja Kanervatyyppi sadasosa. Suo osuus on vain 10 prosenttia, sillä seutu on liian mäkistä isojen soiden kehittymisen kannalta. Suurin suo on Varissuo, pinta-alaltaan 4&nbsp;km².
Heinäveden alueen kallioperustana on noin 1,8 miljardia vuotta sitten sen yli kulkenut, valtavan suuri Karelidit. Satoja miljoonia vuosia kestäneen kulutuksen johdosta se kuitenkin kului ajan mukana ja jätti jälkeensä vain juuriosansa. Kallioperä koostuu suurimmilta osin kiilleliuskeesta ja kiillegneissistä. Kermajärven ja Petrumajärvi rannoilla sekä eteläisellä Heinävedellä kallioperä on graniittia. Kiilleliuskeet ja -gneissit ovat liuskessuunnaltaan koilliseen Kermajärven länsipuolella ja lähinnä luoteissuuntaisia järven itäpuolella. Näiden kahden lajin lisäksi esiintyy vähemmissä määrin asbesti- ja serpentiinikiveä.
Korkokuvaltaan Heinäveden luonto on varsin vaihteleva relatiivisten korkeuserojen ollessa suuria. Kermajärvi lainehtii 80 metriä merenpinnan yläpuolella. Sen rannat ovat jyrkät ja kalliot nousevat jyrkästi järven pinnasta monesti kymmeniä metrejä. Korkeita Kallioperä on yhtä lailla muillakin järvillä kuten Kolovedellä. Korkeita mäkiä on paljon, esimerkkinä Juojärvi saaressa Luutsalossa kohoava Tornimäki (noin 70 metriä järven pinnasta) sekä Kermajärven rantojen Kirkonmäki, Tynnörimäki ja Pääskyvuori yli 90 metrin korkeuseroillaan. Korkein kohta Heinävedellä on Pekkolanmäki Ruokoveden koillispuolella (200 mpy). Muut 190 metriä ylittävät mäet löytyvät kunnan kaakkoisosista. 180 metriä ylittäviä mäkiä on parisenkymmentä. Matalin kohta sen sijaan löytyy Kermajärven pohjasta, 56 metriä sen pinnan alla.

Jääkausi


Suomen kallioperän ollessa maailman vanhimpiin kuuluvia, on Heinävedenkin maapeite viimeisemmän jääkauden peruja. Kallioperän päällä oleva maapeite on Heinävedellä useimmin paikoin ohut ja se koostuu lähinnä moreenista. Kallioperän päällä ollut irtonainen maa-aines lähti liikkeelle mannerjään mukana, ja myös kallioperää kuluttaen se liikkui tehden järville luode-kaakkosuuntaisia koloja. Kulutuksesta aiheutuneista naarmuista on voitu päätellä jään kulkusuunta. Myös mäkiä se muovasi pitkänmuotoisiksi. Harjumuodostumia Heinävedellä ei sen sijaan juuri ole. Luonaisrajalla kulkee kunnan ainut katkonainen harjujakso.
Heinäveden alue alkoi paljastua mannerjäätikön alta noin 10&nbsp;000 vuotta sitten. Jäällä meni noin 300 vuotta ehtiä vetäytyä kunnan päästä päähän. Jäätikön reunalla oli Yoldiameri, jolloin veden pinta oli noin 120–130 metriä nykyistä korkeammalla. Vain korkeimmat mäet Heinäveden alueella olivat merenpinnan yläpuolella. Haukivesi, Kermajärvi ja Juojärvi erottuivat omiksi järvialtaikseen noin 9&nbsp;000–8&nbsp;000 vuotta sitten, jonka jälkeen Saimaa alkoi laskea Ancylusjärvi samaa lasku-uomaa kuin Päijännekin. Maan kohottua järvet alkoivat saada vähitelleen luode-kaakko -suuntaisia muotojaan. Noin 2&nbsp;500 vuotta sitten syntyi Palokkiin, Karvioon ja Kerma (kylä) maa-alueet, jotka erottivat järvet toisistaan niin, että ne saivat nykyiset muotonsa.

Heinäveden reitti


Kuva:Kerman kanava.jpga rullasiltoineen]]
Kunnan halki virtaava Heinäveden reitti on valittu kansallismaisemaksi. Se kuuluu Vuoksi vesistöön.
Heinäveden reitille ovat tyypillisiä kapeat, mutkaiset vesistöt, saaristoiset järvenselät ja vanhat kanavat. Vuonna 1926 otettiin käyttöön osuva mainoslause ''"Kappale kauneinta Suomea"''.
Heinäveden reitin varrella ovat Pilpan kanava, Vihovuonteen kanava, Kerman kanava, Karvion kanava, Varistaipaleen kanava sekä Taivallahden kanava kanavat, joista Varistaipaleen kanava on samalla koko Suomen suurin. Kanavat ovat edelleen loistavassa kunnossa Heinäveden reitin käytön ahkeran käytön ansiosta. Heinäveden reitti on yksi Suomen suosituimmista vesireiteistä. 1896 valmistunut Karvion kanava yhdistää Varisvesi ja Kermajärven ja luo näin laivayhteyden Heinävedeltä Kuopioon. Varistaipaleen ja Taivallahden kanavat (1911–1916) yhdistävät Varisveden Juojärveen. Kerman, Vihovuonteen ja Pilpan kanavat (1903–1906) yhdistävät Kermajärven Joutenvesi kautta Haukivesi luoden laivareitin Heinävedeltä Savonlinnaan.

Tukinuitto


Heinäveden reitillä on pitkät perinteet niin huviveneily- kuin matkustajalaivaliikenteestäkin, mutta myös tukinuitosta. Heinäveden reitti oli aikoinaan Suomen tärkein tukinuittoreitti, mutta jo 1970-luvulla tukinuitto hiipui lähes olemattomiin kalliiksi käyneellä reitillä. Normaalisti 1920-luku tukkeja uitettiin 350&nbsp;000 tonnia vuodessa, mutta ennätysvuonna 1938 tukkeja kuljetettiin miljoona kuutiota.

Matkustajalaivaliikenne


Kuva:Heinävesi-laivat.jpg'' ja ''SS Heinävesi II'' yhteiskuvassa 1910-luvulla.]]
Matkustajalaivaliikennettä on ollut heti siitä asti, kun 1906 Heinäveden reitin Kuopion ja Savonlinnan väli valmistui Vihovuonteen kanavan myötä. Silloin reittiä liikennöi Kuopio–Heinävesi–Savonlinna-reitillä höyrylaivoilla Heinäveden Höyryvenhe Osuuskunta, jonka jälkeen reitillä ovat toimineet Heinäveden Höyrylaiva (1921–1968) sekä Saimaan Laivamatkat vuoden 1981 konkurssiinsa asti, jonka jälkeen reitille on tullut Saimaan Laivamatkat Kuopiosta. Sen Ms Puijo liikennöi edelleenkin kesällä Kuopio-Heinävesi-Savonlinna reittiä. Lisäksi Valamon Vesiliikenne Oy:n Ms Sergei kulkee Valamon luostarin laiturista päivittäin kesäaikaan.
Vuonna 2006 Heinäveden reitin matkustajalaivaliikenteen alkamisesta ja Kerman kanavan rakentamisesta on kulunut 100 vuotta. Kerman kanavalla pidettiin pääjuhla 15. heinäkuuta–16. heinäkuuta 2006.

Heinäveden reitin kanavointi


Kuva:Canal Taivallahti Heinävesi construction.jpg
Heinäveden reitti päätettiin kanava, sillä liikkuminen Heinävedellä oli vaikeaa vielä 1800-luku lopulla teiden vähyyden ja rautateiden puuttumisen vuoksi. Päätettiin kanavoida Kuopion ja Savonlinnan väliset vesireitit, että ne saatiin laivamatkustuskelpoisiksi. Reitti nimettiin ''Heinäveden reitiksi'' – monien mielestä se on maailman kaunein vesireitti.
Kanavointiajatus lähti vuoden 1872 kuntakokouksessa syntyneestä ajatuksesta Pilpan kosken raivaamiseksi rahti- ja kirkkoveneiden kulun helpottamiseksi. Ensimmäisenä kuitenkin alettiin toteuttaa Karvion kosken kanavoimista. Jo silloin puhuttiin myös Juojärvi yhdistämistä Heinäveden reittiin. Suvasvedeltä Kermajärvelle ja Joutenveteen suunnitelma päätettiin 1870-luvulla kokonaisuudessaan ja siitä tuli tärkeä kunnalle ja asukkaille.

Kanavointityöt alkavat – Karvion kanava


Kuva:Karvio Canal.jpg
Karvionkoski viereen Karvion kylään oli rakennettava yksisulkuinen kanava, joka ratkaisi kuljetuspulmat Heinävedeltä Kuopioon. Kanava yhdistää Kermajärven Karvionjärveen. Kanavan rakennustyöt aloitettiin 1895 heinäkuun alussa. 31. elokuuta 1896 kanava oli sulkuportteineen valmis ja kanavahenkilökunnan asunnot valmiita. Rakentaminen maksoi kunnalle 120&nbsp;206 markkaa. Pituutta kanavalle tuli yhteensä 300 metriä, pohjaleveydeksi 9 metriä. Sen sululle tuli pituutta 35,5 metriä, syvyyttä 2,1 metriä ja leveyttä 7,5 metriä. Siihen mahtuvat 31 metrin pituiset, noin seitsemän metrin levyiset ja 1,4 metrin syvyydessä kulkevat laivat. Kanavan yllä on 11 metriä järven pinnasta oleva silta. Pudotusta kanavalla on 1,8 metriä.

Kermajärveltä Savonlinnaan – Kerman, Vihovuonteen ja Pilpan kanavat


Karvion kanavan auettua liikenteelle 5. marraskuuta 1896 ehdotettiin kavavoinnin jatkamista Savonlinnaan Kermankoski, Vihovuonteenkoski, Pilpankoski ja joidenkin muiden koskien kautta. Kanavat yhdistävät Kermajärven Haukivesi.
Tammikuussa 1902 hankkeelle myönnettiin 850 000 markkaa ja työt alkoivat jo 1903. Sulkukanavat päätettiin rakentaa Pilppaan, Vihovuonteeseen sekä Kerma (kylä) sekä avokanava Vääräkoskeen. Kapeikkoja ruopattiin monin paikoin. Työt valmistuivat 1906 Vihovuonteen myötä.
Kerman yksisulkuinen kanava rakennettiin Kerma (kylä) 200 metriä pitkäksi Kermajärven ja Koskilahden väliin. Sulkumitoista tehtiin samat kun Karvion ja Saimaan kanava kanaviin. Vedenpintojen korkeusero kanavan molemmin puolin on 2,65 metriä.
Kanava on rakennettu vuosina 1903–1905. Työt alkoivat 1903 ja kaivutyöt ja kivisulku valmistuivat 1905. Kanavan yli kulkeva rullasilta valmistui samanaikaisesti. Kanavalla ei ole omaa miehitystä, se on automatisoitu.
Kuva:Vihovuonne.jpgssa.]]
Kaivannonniemen poikki kahden kilometrin päähän Kerman kanavasta rakennettiin yksisulkuinen Vihovuonteen kanava ohittamalla länsipuolelta Vihovuonteenkoski. Pituutta kanavalle tuli 190 metriä ja pudotuskorkeutta 0,8–1,0 metriä. Vuoden 1903 lopulla rakennustyöt alkoivat ja kivisulku rakennettiin syyskuun ja marraskuun taitteessa 1905.
Yksisulkuisella Pilpan kanavalla pituutta on yli 200 metriä ja pudotusta 0,4–0,95 metriä. Pohjaa kaivettiin 1903 tammikuusta lähtien vuoteen 1904, ja sulku portteineen valmistui elokuussa 1904. Liikenteelle 200-metrinen Pilpan kanava avautui lokakuussa. Sulku rakennettiin länsipuolelle Pilpan koskea.

Juojärven vesistön yhdistäminen muuhun Heinäveden reittiin


Ensimmäinen ehdotus Juojärven vesistön kanavoinnista ja täten liittämistä Heinäveden reittiin tehtiin jo 1876. 1890-luvulla kaavilaiset, tuusniemi, juukalaiset, liperi (kunta) sekä kuusjärvi, eli kaikki Juojärven kanavoinnin vaikutusalueella asuvat alkoivat vaatia kanavointia Kermajärvestä Juojärveen. Taloudelliset vaikeudet estivät silloin kanavoinnin.
Kanavointisuunnitelma päätettiin tehdä Varisvedestä Varisjärveen Varistaipaleen kanavan kautta, siitä väliavokanavan kautta Varislampeen ja siitä Juojärven Taivallahteen.
Ennen kanavointitöiden alkamista komitea pohti kanavoinnin tarpeellisuutta. Tultiin päätökseen, että se mm. auttaisi alueen kuntien kehnoa taloudellista tilannetta, maksaisi vähitellen itsensä takaisin ja alueen laajat metsävarat tulisivat laajemman piirin käyttöön. Näin päätettiin 35-vuotinen keskustelu kanavoinnista. Rakennustöihin saatiin 1&nbsp;390&nbsp;000 markkaa.

Juojärvelle – Varistaipaleen ja Taivallahden kanavat


Kuva:Varistaipale Canal.jpg
Ensimmäiset miehet palkattiin 1911 toukokuussa. 1912 rakentamisessa oli jopa 300–400 miestä vuodenajasta riippuen. Siitä tarve vähentyi, ja vuoden 1915 lopussa rakentamassa oli ainoastaan noin 20 miestä. Rakennusaikana sattui viisi vakavaa onnettomuutta, mutta kukaan ei kuollut. Lääkärin hoitoa vaatineita tapauksia sattui jopa 1&nbsp;528 kappaletta. Lapsille oli järjestetty koulunkäyntimahdollisuus Palokin kansakoulussa. Tuntipalkka oli vuodenajasta riippuen 2,5–4 markkaa. Kesällä 1916 kanavointityö valmistui. Lopullisiksi kustannuksiksi tuli 1 389 784 markkaa.
Varistaival on Suomen pudotuskorkeudeltaan ja sulkujen määrältään suurin kanava; nelisulkuisessa kanavassa pudotuskorkeutta on 14,5 metriä. Pituutta kanavalla on 1100 metriä. Kanava valmistui vuonna 1913. Pudotuskorkeutta neljällä sululla on 14,5 metriä.
Taivallahti on kaksisulkuinen kanava. Kanava sijaitsee lähellä Varistaipaleen kanavaa. Kanava on noin 800 metriä pitkä, ja sitä ohjataan kaukokäytöllä Varistaipaleen kanavalta. Pudotuskorkeutta kahdella sululla on 4,95–5,45 metriä.

Retkeily ja kalastus


Heinävedellä on kesällä patikointi- ja melonta- tai soutaminen ja talvella hiihtäminen- ja moottorikelkkailureittejä. Valamon ja Lintulan luostarien välissä kulkee 18 kilometrin pituinen Luostarivaellus. Se kulkee myös kanavien viereltä sekä pitkospuitten ja tiheiden metsien poikki. Matkan varrella on hyvät opasteet ja levähdyspaikoiksi kotia ja nuotipaikkoja. Luostarivaellukselle voi lähteä myös Karviosta, Varistaipaleesta ja Eräpaimenesta. 8 kilometrin pituinen Pyylin polku on myös suosittu retkeilyreitti. Sen varrella on sauna ja autiotupa. Heinäveden reitin laivaväylän vierestä kulkevat Karvion, Kerman, Vihovuonteen ja Pilpan kosket soveltuvat kaikki melomiseen. Myös Koloveden kansallispuisto on oivallinen melontaan. pyöräily varten kunnan luonto tarjoaa metsäisiä mäkiä ja järvimaisemia. Heinävedeltä saa myös metsästyslupia.
Moottorikelkkareittejä on Heinävedellä 160 kilometriä hoidettua vaihtelevamaastoista reittiä. 105 kilometrin pituinen rengasreitti kulkee kunnan ympäri. Lyhyempi on 32 kilometrin pituinen Kerman ja Heinäveden kirkonkylän välinen reitti. Reiteiltä pääsee myös naapurikuntiin. Latuja on noin 60 kilometriä. Valaistu on Valamon (4,5&nbsp;km) ja Kirkonkylän-Pääskyvuoren (8&nbsp;km) reitit. Muita reittejä ovat Kerman lenkki (17&nbsp;km) ja luostarien välinen lenkki (17,5 km), josta pääsee yhteyslatua Karvioon (6&nbsp;km). Kermajärven jäällä menee jään kestäessä latuja, muun muassa Karviosta kirkonkylään. Eri puolilta Heinävettä löytyy myös monia lyhyempiä latuja.
Heinävedellä on myös kirkasvetiset Kermankoski ja Karvionkoski kalastuskosket, joissa virtaa vesi talvellakin. Karvionkoskella on pituutta puolitoista kilometriä ja Kerman koskilla 3,3 kilometriä. Karvionkoskeen istutetaan keväällä ja syksyllä pyyntikokoista kirjolohi ja taimenta. uistin soveltuvat Kermajärvi ja Juojärvi, jotka ovat yksiä Suomen puhdasvetisimmistä järvistä. Myös Palokki lammet ovat suosittuja kalastuspaikkoja. Niillä voi kalastaa myös talvella. Pilkkiä voi myös monilla järvenselillä.

Historia

Pääpiirtein


1744 – Heinävedestä tulee Rantasalmi rukoushuonekunta.
1740-luku puolivälin jälkeen ensimmäinen kappeli rakennetaan.
1840 – toinen kirkko rakennetaan.
1852 – Heinävedestä tulee itsenäinen seurakunta.
1869 – Heinävedestä tulee kunta.
1887 – toinen kirkko palaa.
1890–1891 – nykyinen, kolmas kirkko rakennetaan, vihitään käyttöön 1892.
1895–1916 – Heinäveden reitti kanavoidaan.
1905–1921 – Heinäveden Höyryvenhe Osuuskunta liikennöi Heinäveden reittiä.
1921–1968 – Heinäveden Höyrylaiva liikennöi Heinäveden reittiä.
1940 – Uuden Valamon luostari ja sen munkit muuttavat Papinniemi.
1945 – Kivennapa vuonna 1939 pakoon lähtenyt Lintulan luostari muuttaa Valamon lähelle Palokkiin.
1959 - yhä selvittämätön Tulilahden kaksoismurha.
1976 – Kermansavi aloittaa toimintansa Heinäveden Raaminmäki.
Merkkejä varhaisimmasta, kivikausi asutuksesta Heinävedellä voi nähdä kalliomaalaukset. Heinävedeltä on myös löydetty karhunpään muotoinen vasarakirves, josta on tullut tunnettu. Heinäveden emäpitäjä on Rantasalmi, jonka erämaihin Heinävesi kuului pitkään, kunnes tuli Rantasalmen rukoushuonekunnaksi 1744. Ensimmäinen kirkko rakennettiin 1748. Itsenäisyys kunta Heinävedestä tuli 1869. Kuntaan liitettiin alueita Leppävirrasta ja Sääminki jo 1852, kun Heinävedestä muodostettiin oma seurakunta. Vuonna 1917 kunnasta liitettiin Leivolan ja Pirttimäen kylät aiemmin perustettuun Savonranta kuntaan.

Elinkeinot


Elinkeinorakenne: palvelut 54 prosenttia, jalostus (taloustiede) 28 prosenttia, maatalous ja metsätalous 16 prosenttia. Suurimmat työnantajat ovat Heinäveden kunta ja Metalliset. Heinävedellä on menestyvän metalliteollisuuden lisäksi menestyvää keramiikka- ja kemiateollisuutta.
Heinävedellä ilmestyy kerran viikossa Heinäveden lehti, jonka päätoimittaja on Eija Kosunen. Lehti ilmestyy keskiviikkoisin ja se tulee noin 7&nbsp;000 kotitalouteen, noin 90 prosentille Heinäveden talouksista sekä muualle Suomeen, varsinkin naapuruskuntiin.
Kun merialueita oteta huomioon, Heinävesi pinta-alaltaan Suomen Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan kunta. Väkiluvulla mitattuna Heinävesi on Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan.

Matkailu


Heinäveden kunnan matkailupuoli on vahva. Kunnan välitön matkailutulo (2003) oli noin 7,1 miljoonaa euroa. Yöpymisiä Heinävedellä (2010) oli yhteensä 40&nbsp;380. Loma-asuntoja Heinävedellä on (2005) 1&nbsp;584 kappaletta, joista noin sata on vuokrattavia. Näin Heinävesi mahtuu Suomen 50 suurimman mökkipaikkakunnan joukkoon.

Liikenneyhteydet


Kuva:Heinävesi-map roads.jpg
Suomen tärkeimpiin kuuluva poikkittaisliikenneväylä valtatie 23 kulkee pohjoisen Heinäveden kautta. Kunnan halki kulkee lähes keskeltä itä–länsi-linjainen ''seututie 476''. Se kulkee valtatie 23:lta Liperi (kunta)in ja edelleen Joensuuhun päin. Muita merkittäviä teitä Heinävedellä ovat Karviosta Tuusniemi kulkeva ''seututie 542'', lähes Heinäveden itärajalla valtatieltä 23 seututielle 476 kulkeva ''seututie 477'', Vihtarista Kerimäki kulkeva ''seututie 474'' sekä Sappu Savonlinnaan kulkeva ''seututie 471''. Lisäksi Heinävedellä on monia yhdysteitä sekä numeroimattoja pieniä teitä. Lähimmälle lentokentälle, Varkauden lentoasemalle Joroinen, kertyy matkaa noin 75 kilometriä. Lähimpään kaupunkiin, Varkauteen, on matkaa noin 45 kilometriä.
Heinäveden rautatieasema sijaitsee 43 kilometriä Varkaus (kaupunki) itään rataosuudella Pieksämäki–Joensuu-rata. Vihtarin rautatieasema sijaitsee noin kaksi kilometriä koilliseen Vihtarin kylän keskuksesta ja 20 kilometriä Heinäveden asemalta. Molemmat asemat ovat nykyään miehittämättömiä, liikenteenohjaustoimintoja hoidetaan kaukokäytöllä. Kaikki rataosuudella kulkevat junat pysähtyvät asemilla. Etäisyyksiä Heinävedeltä maanteitse

Nimistöstä


Nimensä kunta on saanut nykyisen Heinäveden kunnan rajalla sijaitsevalta ''Heinävedenselältä'', jota kautta Rantasalmen emäpitäjäläiset liikkuivat Heinäveden reittiä pohjoiseen Kermajärven suuntaan. Järvi antoi nimensä koko pitäjälle sekä reitille. Kermajärven nimi puolestaan on vanhempaa perua. Alueella vielä aikaisemmin liikkuneiden lappalaisten kielen sanasta juontuva nimi tarkoittaa nuorta peuranvasaa. Kerma-nimi on myös muun muassa samannimisillä Kerma (kylä) ja Kermankoski. Lappalaisten perua ovat mahdollisesti myös Pilpan kanava, Petruma, Pölläkkä sekä Kolovesi. Hieman myöhemmeltä ajalta lienevät Varistaipale ja Juojärvi.

Heinäveden merkkihenkilöitä


Kuva:Otto Kotilainen.jpg
Pekka Alpo, näyttelijä ja teatteriohjaaja
Onni Happonen, kunnallislautakunnan esimies (kunnanjohtaja), poliittisen terrorin uhri
Sakari Issakainen, kirjailija
Albin (Frederik Albinus) Koponen, Suomen lääketeollisuuden perustajia
Kuikka Koponen, oikealta nimeltään Abel Koponen, silmänkääntäjä ja kansanparantaja
Otto Kotilainen, säveltäjä
Olli Kymäläinen, kansanrunoilija
Jukka Leino, Alppihiihtäjä ja pujottelun Suomen mestari 2004, 2006, 2009
Olli Lyytikäinen, taiteilija
Lasse Naukkarinen, ohjaaja-käsikirjoittaja-kuvaaja
Alpo Noponen, runoilija ja kirjailija
Hilja Valtonen, kirjailija
Riku Marttinen, koripalloilija

Lähteet


http://www.heinavesi.fi/ Heinäveden kunta
Heinävesi-matkailuesite, Heinäveden kunnan matkailutoimisto
Heinäveden historia I, Tapio Hämynen 1986
Heinäveden historia II, Heimo Martikainen 1989

Viitteet

Aiheesta muualla


Luokka:Heinävesi
ca:Heinävesi
de:Heinävesi
et:Heinävesi vald
en:Heinävesi
fr:Heinävesi
io:Heinävesi
it:Heinävesi
nl:Heinävesi
pl:Heinävesi
ro:Heinävesi
ru:Хейнявеси
se:Heinävesi
sv:Heinävesi

Himanka


Tiedosto:Himanka, FI Chuch and Belltower.JPG]]
Himanka (epävirallisesti ) (entinen nimi Rauma) on luettelo Suomen entisistä kunnista, joka sijaitsi Keski-Pohjanmaan maakunta, Länsi-Suomen läänissä. Kunnan väkiluku oli }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala oli }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> oli sisävesistöjä. Väestötiheys oli }}/}} round 2}} }}&nbsp;asukasta/km<sup>2</sup>. Himangan kunta liittyi Kalajoki kaupunkiin vuoden 2010 alussa ja tuli samalla osaksi Pohjois-Pohjanmaan maakuntaa.
Himangan naapurikunnat ennen kuntaliitosta olivat Kalajoki, Kannus (kaupunki) ja Kokkola.

Välimatkoja


Kalajoki 25&nbsp;km
Kannus (kaupunki) 27&nbsp;km
Kokkola 40&nbsp;km
Kruunupyyn lentoasema 60&nbsp;km
Oulu 158&nbsp;km
Vaasa 160&nbsp;km
Rautio 33&nbsp;km

Pääelinkeinot


Himangan kunnan alueen pääelinkeinoja ovat maatalous, turkistuotanto, metalliteollisuus, mekaaninen puunjalostus sekä historiallisesti veneenrakennus. Kunnan suurin yksityinen työnantaja on Kensapuu Oy.

Historiaa ja nykypäivää


Himangan kirkonkylän vanhin alue on nimeltään Raumankari. Tätä aluetta kutsuttiinkin vielä vuonna 1809 Raumaksi. Raumankari oli vanha markkinapaikka, josta nykyiset jokakesäiset Raumankarin markkinat saivat alkunsa.
Raumankarista länteen Pohjanlahden rannalla sijaitsi ennen saha, josta on jäljellä kookas punatiilinen piippu ja tulipesä. Paikkaa kutsutaan vieläkin Sahanmäeksi. Sahanmäellä sijaitsee Sautinkarin leirintäalue, missä järjestetään vuosittain kansainvälinen moottoripyöräiljöiden Kokko-treffen kokoontumisajo.
Himangan saaristoon kuuluvat muun muassa Iso- ja Pikku-Mansikka, Somero sekä Laitapauha. Rautilan kylällä on Kuninkaankivi muistuttamassa Ruotsin kuninkaan käynnistä paikalla. Perimätiedon mukaan kuningas pysähtyi paikalla matkalla pohjoiseen.
Paikallisia urheiluseuroja ovat Himangan Urheilijat, Himangan Roima sekä Himangan Pallo.
Ahti Pöyhtäri, 1999 kuollut kunniamerkein palkittu sotaveteraani ja paikallispoliitikko, on kirjoittanut seudun historiasta. Hän oli syntynyt Himangalla 11. elokuuta 1918.
Himanka on myös eräs Suomen merkittävimmistä ruokaperunan tuottajakunnista.

Kylät


Ainali
Hillilä
Himankakylä
Lahdensuu
Pahkala
Pernu
Pöntiö
Rautila
Saarenpää
Tomujoki
Torvenkylä
Kannuskylä

Lähteet


https://oula.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?DB=local&Search_Arg=952901628X&Hae%21=Hae%21&Search_Code=020B&CNT=25&HIST=1 Ahti Pöyhtäri ja Olavi Himanka: "Ratkaisun vuodet : Himanka 1917-1918, 1939-1940, 1941-1945; ISBN 952-90-1628-X
https://oula.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?DB=local&Search_Arg=9519746056&Hae%21=Hae%21&Search_Code=020B&CNT=25&HIST=1 Risto Tuorila: Himanka; Lestijokilaakson kirjapaino, 2000; ISBN 951-97460-5-6
https://oula.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?DB=local&Search_Arg=9519956794&Hae%21=Hae%21&Search_Code=020B&CNT=25&HIST=1 Ari-Veikko Anttiroiko: "Himangan sataman historia"; Gummerus Oy 1984; ISBN 951-99567-9-4
https://oula.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?DB=local&Search_Arg=9519920692&Hae%21=Hae%21&Search_Code=020B&CNT=25&HIST=1 Anni Kohtala, Maija Märsylä, Sakari Pöyhtäri: Himanka - kotiseutumme : lastuja ja sirpaleita, kuvia ja kipinöitä menneiltä ajoilta Himangalla; Himangan Kotiseutuyhditys 1979; ISBN 951-99206-9-2
https://oula.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?DB=local&Search_Arg=9529136250&Hae%21=Hae%21&Search_Code=020B&CNT=25&HIST=1 Teuvo Tuorila Himankalaiset opintiellä 1876-2001 : koululaitoksen historia; Himangan kunta 2001; ISBN 952-91-3625-0
https://oula.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?DB=local&Search_Arg=9529060483&Hae%21=Hae%21&Search_Code=020B&CNT=25&HIST=1 Ahti Pöyhtäri: Himangan rauhanyhdistyksen historiaa 100-vuotiselta taipaleelta; Himangan rauhan sana, 1994; ISBN 952-90-6048-3
Pekka Tuorila: Kotiseudun Kaikuja, KL-Paino, 2004; ISBN 952-91-7092-0

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.himanka.fi/ Himangan kunnan kotisivut
http://museot.keski-pohjanmaa.fi/himanka/perintoa.htm Keskipohjalaisia museoita ja kulttuuriperintöä: Himanka
http://www.traveljournals.net/explore/finland/map/p6106591/laitapauha.html Laitapauha
http://www.keskipohjanmaa.net/kylat/ Keskipohjalaiset kylät
http://keskipohjanmaa.arenat.fi/jetspeed/portal/showCommunity.psml?cui=186097 Ainali
http://keskipohjanmaa.arenat.fi/jetspeed/portal/showCommunity.psml?cui=186037 Himankakylä
http://keskipohjanmaa.arenat.fi/jetspeed/portal/showCommunity.psml?cui=191238 Pöntiö
http://keskipohjanmaa.arenat.fi/jetspeed/portal/showCommunity.psml?cui=186098 Tomujoki
http://keskipohjanmaa.arenat.fi/jetspeed/portal/showCommunity.psml?cui=191216 Torvenkylä
http://www.lestinjoki-lehti.fi ''Lestinjoki''-lehti
http://www.keskipohjanmaa.fi Keskipohjanmaa-lehti
http://www.himanganroima.net Himangan Roima
http://www.kolumbus.fi/himangan.urheilijat Himangan Urheilijat
http://www.himanganpallo.com Himangan Pallo, HiPa
http://www.himankadc.net Himanka DC
http://www.sautinkari.net/etusivu.html Sautinkari
http://www.finnbike.com/kokkomc/treffen.htm Kokko-treffen
Luokka:Kalajoki
Luokka:Suomen entiset kunnat
de:Himanka
et:Himanka vald
en:Himanka
fr:Himanka
it:Himanka
nl:Himanka
no:Himanka
ro:Himanka
se:Himanka
sk:Himanka
sv:Himango

Hirvensalmi


Hirvensalmi on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Etelä-Savon maakunta. Kunnassa Väkiluku }} }} henkeä, ja sen pinta-alasta runsas kolmannes on vesistöjä. Hirvensalmi on suosittu kesänviettopaikka. Hirvensalmella vietetään joka kesä Tervaleppä-juhlat.
Hirvensalmen naapurikuntia ovat Joutsa, Kangasniemi, Mikkeli, Mäntyharju, Pertunmaa ja Ristiina.

Historia


Puulaveden rantamaat ovat Savon vanhimpia asutusseutuja, Hirvensalmella pysyvä asutus ajoittuu 1400-luvun lopulle. Hirvensalmi esiintyy pitkään emäseurakuntansa Mikkelin tiedoissa. Hirvensalmesta tuli oma kappeliseurakuntansa luultavasti vuonna 1656. Todennäköisesti jo ennen sitä Hirvensalmen nimellä oli pieni kirkko tai rukoushuone. Kappeliseurakunta oli osa emäseurakuntaa, mutta sillä oli oma kirkko, pappi ja hautausmaa. Seurakunta itsenäistyi 1851 Mikkelistä. Seurakunnan kirkonarkisto on tuhoutunut useaan otteeseen. Arkistoa on tuhoutunut pappilan paloissa vuosina 1822 ja 1928. Hirvensalmen kirkko paloi kokonaan 12. toukokuuta 1914. Nykyinen kirkko valmistui vuonna 1915 ja se suunnitteli Josef Stenbäck.
Hirvensalmella on ollut merkittävää teollisuutta. Kissakosken kanava rakennettiin 1850-luvulla. Vuosina 1907-1920 Kissakoskella toimi Kissakosken paperitehdas ja puuhiomo vuosina 1907-1920 ja 1922-1939. Paperitehtaan ja puuhiomon omistanut Kissakoski Oy omisti myös Verlan pahvitehtaan, joka on nykyisin Unescon maailmanperintökohde. Kissakosken voimalaitos on tuottanut sähköä vuodesta 1939 ja ollut merkittävä tekijä alueen sähköistyksessä.
Piispa Maunu Tavast perusti 1442 piispanmajatalon Vahvajärvelle. Juuritaipaleen majatalo, nykyisen Lampuunlahden kohdalle.
Mikael Relander (1743-1806) määrättiin 16-vuotiaana Hirvensalmen lukkariksi. Pojanpojanpojanpoika oli presidentti Lauri Kristian Relander.

Kylät


Hirvenlahti, Hirvensalmi (Hirvensalmi), Hurrila, Hämeenmäki, Kekkola, Kilkki, Kissakoski,Kotkatvesi, Kuitula, Lahnaniemi, Lelkola, Malvaniemi, Merrasmäki, Monikkala, Parkkola, Puukonsaari, Pyörnilä (Björnilä), Pääskynsaari, Pöyry, Ripatti, Suonsalmi, Syväsmäki, Tuukkala, Vahvamäki, Vahvaselkä, Vaisälansääri

Etäisyyksiä


Helsinki 212 km
Jyväskylä 104 km
Kuopio 198 km
Mikkeli 34 km
Oulu 442 km
Tampere 232 km
Turku 323 km

Nähtävyyksiä ja tapahtumia


Hirvensalmen kirkko (J. D. Stenbäck, 1915)
Kissakoski tehdas- ja voimalamiljöö.
Ahti Karjalaisen synnyinkotimuseo "Lepola".
Tervaleppäjuhlat
Herkkujen Yö
Race Hirvensalmi, ratamoottoriveneiden SM-, EM- ja MM-tason kilpailuja

Tunnettuja hirvensalmelaisia


Seppo Heikinheimo, musiikkikriitikko
Ahti Karjalainen, poliitikko
A. F. Puukko, professori ja vanhan testamentin tutkija
Justus Ripatti, laamanni, valtakunnansovittelija
Kasperi Tanttu, sisällissodassa murhattu työläiskirjailija
Pauli Tanttu, Mannerheim-ristin ritari, maanviljelijä
Esa Siitari, näyttelijä
Urheiluseuroja: Hirvensalmen Urheilijat (HirvU), Hirvensalmen Veikot (HirV).

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.hirvensalmi.fi Hirvensalmen kunnan kotisivut
http://map3.centroid.fi/mikkelinseutu/map.php/ Mikkelin seudun kartta
Luokka:Hirvensalmi
de:Hirvensalmi
en:Hirvensalmi
fr:Hirvensalmi
it:Hirvensalmi
nl:Hirvensalmi
no:Hirvensalmi
pl:Hirvensalmi
ro:Hirvensalmi
se:Hirvensalmi
sv:Hirvensalmi

Hollola


Hollola on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Päijät-Hämeen maakunta Lahti luoteisspuolella. Kunnan pinta-ala on }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² on vesistöjä. Kunnassa asuu }} }} ihmistä., ja väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km². Hollolan naapurikuntia ovat Asikkala, Hämeenkoski, Kärkölä, Lahti, Nastola ja Orimattila. Hollola kuuluu Lahden kaupunkiseutuun ja Lahden seutukuntaan. Matkaa Helsinkiin on 111&nbsp;km, Tampereelle 121 km ja Jyväskylään 182 km.
Hollola on hevosenkengän muotoinen alue Lahden länsi- ja pohjoispuolella. Vesijärvi jakaa kunnan alueen kahtia. Etelä-Suomen korkein kohta, Tiirismaa, sijaitsee Hollolassa Salpakankaan kuntakeskuksen ja Iso-Tiilijärvi takana. Korkeutensa vuoksi Tiirismaalla sijaitsee myös Digita Oy:n, Lahdesta siirtynyt radio- ja televisiolähetysasema sekä Messilän kartanoon liittyvä laskettelukeskus.
Hollolan suurin taajama on Salpakangas, joka sijaitsee valtatie 12:n varrella lähellä Lahden rajaa ja on myös nykyinen kuntakeskus Okeroinen kylässä. Sitä vastoin kirkonkylä (Hollola) on jäänyt pieneksi kyläksi, jonka pientaloasutus tosin kasvaa.

Historia

Kivikautinen asuinpaikka


Päijänne rannoilla on ollut asutusta järvien kalaisuuden vuoksi jo kivikausi. Hollolan tärkein vasarakirveskulttuurin aikainen asutuspaikka sijaitsee Okeroinen. Viikinkiaika Hollolasta kehitty tärkeä keskus, jonka tiheimmin asuttu paikka lienee ollut Vainion seutu. Myös arvioita siitä, että Turkumäki olisi ollut tärkeä kauppapaikka, on esitetty. Turkumäki lounaispuolella on Kirkailanmäki. Ruotsin Hämeeseen tekemän ristiretken ja katolisen kirkon vallan vakiintumisen jälkeen Päijät-Hämeestä tuli rajaseutua. Suomesta on löydetty 13 muinaislinnoitukset ketju, joista Kapatuosia on tarkimmin tutkittu. Kapatuosian muinaislinnoituksen lisäksi Hollolassa ollut Hankaan ja Laitialan Kiiluanmäki linnoitukset. Linnoitusten varsinaista luonnetta ei tarkkaan tiedetä, mutta arviot kohdistuvat puolustusketjuun, tulitiedotusketjuun tai paikallisen väestön käyttämään pakopaikkaan.

Itäisen Hämeen emäpitäjä


Hollola takamaineen varhaiskeskiajalla on ollut nykyistä Päijät-Hämettä alueellisesti laajempi. Hallintoa järjestettiin perustamalla Hollolan hallintopitäjä, Asikkalan hallintopitäjä ja Tennilän hallintopitäjät, joiden jälkeen perustettiin vielä Uudenkylän hallintopitäjä. Hollolan hallintopitäjä oli jakautunut Artjärven neljänneskunta, Etolan neljänneskunta, Okeroisten neljänneskunta ja Uskilan neljänneskunta neljänneskuntiin.

Hollolan Lahden kylä


Hollola on seudun entinen emäpitäjä jo 1200-luvulta. Lahden kylän kehitys kauppalaksi ja lopulta Lahden kaupungiksi alkoi, kun Riihimäki–Lahti-rata ja Vesijärven rautatieasema rakennettiin Päijänne eteläosan, Vesijärvi rantaan.

Kaupungistuminen ja Salpakangas


Hollolan kunnan kehitys maaseutuvaltaisesta maalaiskunnasta teollistuvaksi taajamaksi alkoi 1960-luku lopulla, kun Ala-Okeroinen kylään kaavoitettiin uusi taajama Salpakangas. Hollolan väkiluku oli 1960 noin 9&nbsp;500, joka kasvoi vuoteen 1983 mennessä yli 17&nbsp;000:een.
Salpakankaasta kasvoi Tampereen–Lahden-valtatien varteen uusi kuntakeskus. Hollola on ollut asukasluvultaan koko Päijät-Hämeen nopeimmin kasvanut kunta. Teollisuus on sijoittunut Salpakankaan teollisuusalueelle valtatien varrelle Lahden rajalle ja lännemmäs Salpakankaan länsipuolelle Kukonkoivun alueelle.

Päätöksenteko


Hollolan kunnanvaltuustossa on kuusi valtuustoryhmää, Hollolan Kokoomus, Hollolan sosialidemokraatit, Hollolan Keskusta, Hollolan Kristillisdemokraatit, Hollolan Vasemmistoliitto ja Hollolan vihreät. Hollolan kunta hoitaa Kärkölän sivistystoimen. Kunnan virallinen linja kuntayhteistyöhön on ollut Päijät-Hämeen käsittävä yksi kunta, minkä jälkeen strategista tavoitetta on muutettu.
Hollolan kunnanvaltuusto päätti 2008 perustaa lähineuvostot samaan tapaan kuin Orimattilan kaupungilla on kylittäin. Hollolassa lähineuvostojen piirirajat noudattavat peruskoulun ensimmäisten luokkien oppilaaksiottoalueiden rajoja. Neuvostoja on viisi: eteläisen, Keski-Hollolan, kuntakeskuksen, kirkonseudun ja Vesikansan lähipalvelualueelle. Hollolaiseen autonomiaan olisi vaikuttanut seitsemän kunnan kuntaliitos Lahden kaupunki mukaan lukien Uusi Kunta -hankkeessa (alunperin ''Vellamo''), mitä kuitenkaan ei kunnanvaltuustoissa kannatettu.

Elinkeinot ja kehittäminen


Hollolan suurimmat yritystyönantajat vuonna 2007 olivat:
''Makron Oy'', 170 työntekijää
paperikoneiden osia valmistava ''Vaahto Oy'' (Vaahto Group Plc Oyj), 119 työntekijää
puunkäsittelylaitteita valmistava ''Andritz Oy'', 113 työntekijää
konsultti- ja asiantuntijapalveluita ''Ramboll Finland Oy''
materiaalikäsittelylaitteistoja valmistava ''Sandvik Materials Handling - Roxon Oy'', 110 työntekijää
tuotepakkauksia valmistava ''Muovijaloste Oy'', 83 työntekijää
''Porkka Finland Oy'' (Huurre Group), 81 työntekijää
elementtejä valmistava ''Rakennusbetoni- ja Elementti Oy'', 77 työntekijää
suunnittelutoimisto Etteplan, 73 työntekijää
''SEW-Eurodrive Oy'', 64 työntekijää
''Holmet Oy'', 64 työntekijää
''Suomen Kotikylmiö Oy'', 60 työntekijää
kemikaaleja ja lattiapinnotteita valmistava ''Solmaster Oy'', 55 työntekijää
Naisten Pukutehdas, 48 työntekijää
''Trelmec Oy'', 45 työntekijä (Konkurssissa 24.8.2011 alkaen)

Elinkeinoelämä

Yrityksiä


Eimon toimintaa jatkanut Hollolan suurin yksityinen työantaja Foxconn lopetti toimintansa Hollolassa 2006. Suomen Keksijäin Keskusliitto KEKE yhdessä Kuntaliitto ja Suomen Yrittäjät kanssa valitsivat Hollolan Suomen luovimmaksi kunnaksi 2004 mm. Hollolassa haettujen patenttien määrien perusteella.

Teollisuusalueet


Kunta suuntautuu Kukonkoivun yrityspuiston kehittämiseen ja Nostavan logistiikkakeskus tarkoituksena on osaltaan palvella Vuosaaren sataman logistiikkaa Lahden seudulla.

Maakunnallinen elinkeinotoimi


Hollolan kunta tukeutuu elinkeinotoiminnassaan Lahden alueen kehittämisyhtiö Oy:hyn, jota omistaa Lahden kaupungin lisäksi joukko lähialueen kuntia ja Orimattilan kaupunki.

Asutus


Keskelle Hollolaa muodostunut Lahden kaupunki ja Vesijärvi jakavat Hollolan kunnan Vesijärven länsipuolella sijaitsevaksi ''Maakansaksi'' ja itäpuolella sijaitsevaksi Vesikansaksi. Maakansa muodostaa valtaosan kunnan pinta-alasta. Vesikansan muodostavat pohjoisesta Asikkalan rajalta etelään päin Lahden rajalle lueteltuina Paimela, Kalliola ja Kukkila. Lahden läntisen kaupunginosan, Jalkaranta, sanotaan saaneen nimensä siitä, että Hollolan keskiaikainen kivikirkkoon jalan tulleet olisivat pysähtyneet siellä lepuuttelemaan jalkojaan. Lahden kaupunki sai alkunsa 1870 valmistuneen Lahti–Riihimäki-rautatien ja teollistumisen vaikutuksesta. Hollolan kuntaan kuulunut Vesijärven rannalla sijainnut Lahti sai vuonna 1905 kaupunkioikeudet ja erosi Hollolasta.
Lahden kuuluessa kylänä ja epäitsenäisenä kauppalana Hollolaan asutus sijoittui Salpausselän harjumuodostuman pohjoispuolelle Vesijärvi rantaan. Myös kaupungistumisessa on rakennettu siten, että näkymä Vesijärvelle on olemassa Pallas, Tapanila (Hollola) pohjoisosa, Kankola, Kiikkula ja Messilä. Kiikkulan ja Messilän välissä oleva Korpikankare ja Rautakankare sijaitsevat korkealla ja ne on rakennettu vasta 1970- ja 1980-luvuilla loppuun.
Vapaa-ajan asuntoja Hollolassa on 1 527.

Salpakangas ja muut alueet


Salpakangas keskustaan tulee suuria muutoksia, kun Osuuskauppa Hämeenmaa osti keskustan liikekorttelin omistavan kiinteistöosakeyhtiön. Tilalle tulee Hollolan Prisma. Myös ABC-liikenneasema, aikaisempi Shell Savikukko, siirtyy muualle Keskuskadulta.
Yli puolet kunnan asukkaista asuu kuntakeskus Salpakangas ja runsas kymmenesosa Kukkilan sekä Kalliolan kylissä. Loput asukkaista ovat jakautuneena melko tasaisesti muihin kyliin. Hollolan kasvu 1960-luvulla perustui lähinnä Lahtea pienimuotoisempaan elinkeinopolitiikkaan ja tarkkaan talouteen, mikä mahdollisti Lahtea vähäisemmät kunnallisverot, jotka houkuttelivat yrityksiä ja asukkaita aluksi Salpakankaan teollisuusalueelle sekä kartanoon.
Hollola on pitänyt verrattain laajaa kouluverkostoa yllä sekä ostanut maata perikunnilta sitä mukaa kuin niitä on tullut myyntiin. Näin on ylläpidetty riittävää tonttivarantoa, mikä on mahdollistanut myös omakotitonttien tarjonnan. Lahden kaupunki reagoi tilanteeseen 2000-luvulla perustamalla Järvenpää (Lahti) Karisto (Lahti) pientaloalueen. 2000-luvulla muutkin kunnat ovat ryhtyneet kehittämään asumisedellytyksiä, mikä tasaa Päijät-Hämeen ydinalueen, Lahden kaupunkiseudun investointitarpeita uusien asukkaiden tarvitsemaan perusrakenteeseen sekä perusopetuksen sivistyspalveluihin. Orimattilassa kasvaa Lahden rajan eteläpuolella oleva Pennalan alue.
Näin kasvupaineet Hollolassa helpottavat Päijät-Hämeen ydinseudun tasapainoisemman kehityksen myötä. Kylien palveluiden takaamiseksi pyritään konsensukseen. Vesijärven takana ilmaan suoraa maayhteyttä olevalla Vesikansalla on Hollolan kunnanvaltuustossa erillinen Vesikansa-lautakunta, joka käsittelee Kukkilan, Kalliolan ja Paimelan asioita. Koska Lahden kaupungin perustamisen jälkeen Hollola on luovuttanut sille alueita neljä kertaa oli 1960- ja 1970-luvulla keskustelua siitä, pitäisikö Vesikansa siirtää Lahden kaupungille. Myöhemmin kuitenkin Hollolankin hallussa alueesta tuli asukasluvultaan kasvualue Lahden Ahtialan tultua paljolti rakennetuksi.
Salpakankaalle on rakennettu Huili-niminen korkea kerrostalo vanhusten omarahoitteiseksi palvelutaloksi. Toinen varttuneelle väestölle tarkoitettu talo on Huilahdus. Toinen Huilahduksen kaltainen talo valmistui 2011 Hollolan kirjaston pääkirjaston viereen Hollolan torin lähelle.

Kylät


Hollolan väestötilastoinnin mukaiset kylät ovat: Herrala, Kirkonkylä (Hollola), Kukkila-Kalliola (Vesikansassa), Paimela (Vesikansassa), Pyhäniemi, Miekkiö, Nostava, Salpakangas (kuntakeskus), Sairakkala ja Vainio (Hollola)-Korpikylä (Hollola). Kylissä toimii kyläyhdistyksiä, kuten
Länsi-Hollolan kyläyhdistys.

Väestönkehitys ja väestöjakauma


''Asuntostrategia''
Väestötilastojen ja Hollolan kunnanvaltuuston 27. maaliskuuta2006 hyväksymän Suomen tilastokeskus valtakunnallisen väestönkehitysarvion mukaan, jota on muokattu Hollolan kunnan omilla tavoitteilla ja näkemyksillä. Kunnilla on valtakunnallisesti voimassa valtion tavoite siitä, että asuntokannasta 20% pitäisi olla vuokra-asuntoja. Hollolan vuokra-asuntopolitiikkaa toimeenpanee Hollolan kunnan omistama Hollolan Asuntotalot Oy.
''Kasvualueet''
Hollolan voimakkain kasvualue on ollut Kukkila-Kalliolan tilastoalue, joka sijaitsee Hollolan kuntakeskuksesta katsottuna Vesijärven takana Lahden pohjoispuolella. Alue kuuluu Vesikansaan eikä sillä ole maayhteyttä muun Hollolan kanssa. Länsi-Hollolassa Sairakkalan tilastoalueella Hämeenkoski rajoittuvilla alueilla tai niiden lähialueilla ei ole kasvua. Sieltäpäin suljettiin Kastarin koulu. Myös kirkonkylän seudun kasvun ajateltiin tasaantuvan, koska Uskilan koulun lakkauttamista ja oppilaiden siirtämistä Pyhäniemen kouluun suunniteltiin. Uskilan koulu kuitenkin päätettiin säilyttää lakkautussuunnitelman vastustuksen vuoksi.
''Kuntatavoite''
Hollolan kunta pyrkii pitämään itsensä kasvukuntana siten, että kasvusuunnitelman mukaista tonttivarantoa on 5–10 vuodeksi eteenpäin ja kaavoitettua tonttimaata 2–3 vuodeksi eteenpäin. Kuitenkin Hollolan kasvua pyritään sääntelemään siten, ettei asukasluku kasvaisi yli 1,5 % vuodessa. Myös tonttien luovutuksessa pyritään varautumaan kunnallistekniikan vanhenemisesta johtuen poistojen korvaamiseen.
''Kulttuuri''
Hollolan väkiluku on kasvanut voimakkaasti viimeisten vuosikymmenien aikana, minkä vuoksi kunta on kehittänyt palveluitaan. Vuonna 2004 valmistui uusi kirjastorakennus, johon Hollolan entinen pääkirjasto muutti. Pääkirjastossa samoin kuin Kalliolan sivukirjastossa on avoin Päijät-Hämeen avoimet langattomat verkot, jota voi käyttää vapaasti ilman rekisteröitymistä.
Hollolassa on vapaata sivistystyötä: mm. Hollolan Keskiaikajuhlat joka toinen vuosi sekä Martta ja Hollo -festivaali.

Oppilaitokset


Hollolan peruskoulu


Kankaan koulu
Salpakankaan koulu
Pyhäniemen koulu
Uskilan koulu
Hollolan Yläaste
Hollolassa on yksitoista peruskoulun alempien luokkien opetusta antavaa koulua, joista neljä on kuntakeskuksessa Salpakankaalla ja seitsemän kylissä haja-asutusalueilla. Paimelan koulussa on mahdollista valita A-kieleksi peruskoulun kolmannelta luokalta saksa ja viidenneltä luokalta vapaaehtoisena englanti. Uskilan ja Pyhäniemen koulujen johto on yhteinen. Uskilan koulua suunniteltiin lakkautettavaksi, mutta suunnitelma peruttiin. Kastarin koulu lakkautettiin.

Hollolan lukio


Hollolan lukio

Muu opetus


JAKK Aikuiskouluttaja ja kehittäjä
Koulutuskeskus Salpaus (Kukonkoivu)

Nähtävyydet


Hollolassa on museoviraston luokituksessa kolme valtakunnallisesti merkittävää kulttuurihistoriallisesti merkittävää ympäristöä:
Hollolan keskiaikainen kivikirkko ja historiallinen pitäjänkeskus
Vesalan, Nokkolan, Untilan ja Utulan kylien viljelymaisema
Voistio

Hollolan kirkonkylän seudut Uskilasta Pyhäniemeen


Kiikunlähde


Kiikunlähde on lähde Hollolan kivikirkolta luoteiseen Uskilan kylässä.

Hollolan keskiaikainen kivikirkko


Tiedosto:Church.20051224 PM.hollola of finland.ojp.jpg noin vuodelta 1510 joulupäivänä 2005.]]
Tiedosto:Bell tower.20051225 AM.hollola of finland.ojp.JPG
Hollolan merkittävin historiallinen nähtävyys on Hollolan keskiaikainen kivikirkko, Neitsyt Maria kirkko, joka oli nykyisen Päijät-Hämeen muinainen keskus. Kirkossa on 550 istumapaikkaa. Tampereen hiippakuntaan kuuluva kivikirkko valmistui nykyiseen muotoonsa 1495–1510 välisenä aikana; sakaristo 1495, kirkkosali 1500 ja asehuone 1505 jälkeen. Kirkko kuuluu kolmanteen suomalaiseen kivikirkkosukupolveen, joka rakennettiin noin vuosien 1480–1560 välisenä aikana. Kirkko on kuuluisa hyvin säilyneistä puuveistoksista. Kattoon iskeneen salaman vuoksi puiset kattorakennelmat paloivat 1642. Kirkko peruskorjattiin vuosina 1934–1935. Kirkon eteläpuolella on keltainen Helsinki uusklassisen keskustan suunnitelleen Carl Ludwig Engelin mukaan suunniteltu empiretyylinen 1829–1831 rakennettu keltainen kellotapuli.
Hollolan keskiaikaseura Medium Aevum Hollolense järjestää kahden vuoden välein keskiaikaisiin perinteisiin liittyviä kavalkadeja. Seuraavan kerran keskiaikatapahtuma järjestetään 25. heinäkuuta–27. heinäkuuta 2008. Vanhalta Lahti-Tampere-valtatieltä Hollolan kirkonkylälle johtavan tien varrella on puolustusvoimien alueella oleva Hämeen rykmentti Hälvälän ampumarata ja Hollolan lentokenttä.

Kapatuosian linnavuori


Kivikirkon pohjoispuolella sijaitsee rautakausi, keskiaikaan tai molempiin ajoittuva Kapatuosia, jolla on kesäisin auki oleva puinen näkötorni, mitä käytetään myös lintujen tarkkailuun.

Kotiseutumuseon sota-ajan näyttely


Hollolan kotiseutuyhdistys pitää yllä Hollolan keskiaikaisen kivikirkon läheisyydessä Hollolan kotiseutumuseo. Makasiinirakennuksessa on kaksi kerrosta, missä ensimmäisessä kerroksessa on sota-ajasta kertovaa näyttely.

Hentilän talomuseo


Toinen kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä kohde kirkonkylässä on Hentilän talomuseo, johon on koottu alueelta vanhoja rakennuksia ja suuri talo Asikkalasta.

Hollolan kunnantupa


Tiedosto:Municipal house.20051224 PM.hollola of finland.ojp.jpg
Arkkitehti Vilho Penttilä suunnitteli 1902 valmistuneen Hollolan kunnantupa. Se on Suomen ensimmäinen arkkitehdin suunnittelema puinen kunnantalo. Kunnantupa sijaitse vastapäätä Hollolan kirkkoa, ja siinä toimii Antiikki ja Design kahvila.

Pyhäniemen kartano


Kirkonkylältä Vesijärven rannan suuntaisesti Messiläntietä Lahteen päin sijaitsee 1467 perustettu Pyhäniemen kartano. Sen päärakennus on rakennettu 1780 ja saanut nykyisen ulkomuotonsa 1907. Kartanossa on kuvattu SF Filmin elokuvia 1930- ja 1940-luvuilla ja sen lähistöllä Pyhäniemen edustalla Vesijärven jäällä toimi talvisodan viimeisinä viikkoina Hollolan Pyhäniemen lentokenttä. Pyhäniemen kartanossa kuvattiin vuoden 2009 aikana elokuvaa Hella Wuolijoki. 2009 Pyhäniemen kartano siirtyi uudelle omistajalle, joka palautti kartanoon kesällä järjestettävät taidenäyttelyt ja klassisen musiikin esitykset.

Rautatieasemakylä Herrala


Herrala (Hollola) kylässä sijaitsee Herralan kylämuseo. Herralan tiilitehdasta, Herralan asemaa ympäristöineen, Maattolan tilaa sekä Ylöstalon tilaa pidetään maakunnallisesti arvokkaina kohteina.

Salpausselän harjun Tiirismaa


Tiedosto:Radio and television mast of Tiirismaa.20051221 PM.ojp.jpg
Etelä-Suomen korkeimmalla kohdalla, Tiirismaalla, on Digita Oy:n korkea lähetysmasto, jota kautta lähetetään Päijät-Hämeessä televisio-ohjelmat ja ULA-radion ohjelmia.
Ennen Arvi Hauvonen tien päässä Tiirismaan mäellä olevaa lähetintä, vastaavat lähetykset lähetettiin Lahdesta. Radiolähetystaulukoiden ''Lahdesta'' lähetettäviksi mainitut ohjelmat lähetetään Hollolan Tiirismaalta.

Messilä


Messilän kartanossa toimii lomakeskus, jossa on laskettelumäkiä, golf-kenttä, ratsastusmahdollisuus, leirintä- ja asuntovaunualue sekä kuntopolun varrella sijaitseva Pirunpesä (Hollola)ksi kutsuttu kalliohalkeama. Vesijärven rannassa Messilän kohdalla ovat pienvenelaiturit ja kesäisin toiminnassa oleva leirintäalue, missä voi viipyä myös talvisin lämmitettävällä asuntovaunulla.

Luonto


Hollolan luontoon kuuluu niin valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä, arvokkaita maisema-alueita sekä perinnemaisemia. Hollolassa on myös kuusi Natura 2000-luonnonsuojelualuetta.
Tiirismaalta etelään päin siihen liittyen on vähäravinteinen, erittäin kirkasvetinen ja sukelluskohteeksikin sopiva Iso-Tiilijärvi, missä näkyvyys on jopa 5—10 metriä pohjaan. Iso-Tiilijärven uimaranta sijaitsee Tiilikankaalla Tiilikankaantien lopussa. Tiirismaalle pääsee Iso-Tiilijärven itäpuolelta Soisalmen suon poikki kulkevia pitkospuita pitkin koulukeskukseen kuuluvalta Heinsuon urheilukeskukselta, Salpakankaalta.

Kulttuuri


Hollolan kulttuuritoimille on luonteenomaista niukka rahoitus, joka johtaa melko monipuoliseen, mutta pienimuotoiseen tarjontaan. Vapaalle sivistystyölle ei ohjata merkittäviä varoja, koska Hollolan laaja asutustoiminta on edellyttänyt ja edellyttää kohtalaisesti varoja kunnallistekniikkaan sekä hajautettujen perusopetuspalveluiden tarjoamiseen väestönkasvualueilla, joita Hollolassa on monia.

Ystävyyskunnat


Arboga
Nordkapp
Ebeltoft

Muuta


Hollolasta on peräisin Hollolan näkkileipä, jota kutsutaan myös pitoleipä. Hollolassa on neljä Suomen tuhannen suurimman maatilan joukkoon kuuluvaa maatilaa.

Lähteet


Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.hollola.fi Hollolan kunnan kotisivut
http://www.hollolanseurakunta.fi Hollolan seurakunnan kotisivut
http://wwwmap.lahti.fi/ho_internetwebmap/hollola.htm Hollolan kartta
Luokka:Hollola
ar:هولولا
de:Hollola
et:Hollola vald
en:Hollola
es:Hollola
fr:Hollola
it:Hollola
nl:Hollola
no:Hollola
pl:Hollola
ro:Hollola
ru:Холлола
se:Hollola
sr:Холола
sv:Hollola
tr:Hollola

Honkajoki


Honkajoki (vuoteen 1952 Hongonjoki) on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Satakunnan maakunta. Kunnassa Väkiluku 1&nbsp;933 ihmistä ja sen pinta-ala on 333,05 Neliökilometri, josta 1,8 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 5,8 asukasta/km².
Honkajoen naapurikunnat ovat Isojoki, Kankaanpää, Karvia, Kauhajoki ja Siikainen.
Honkajoen vaakunan suunnitteli Ahti Hammar ja se vahvistettiin vuonna 1952.
Honkajoen hallinnollinen ero Kankaanpään pitäjästä tapahtui maaliskuussa 1867.
Honkajoen varhaisimmasta asutuksesta on todisteena Myllyluoman kivikautinen asuinpaikka. Paikalta on löydetty asumuksen jäännökset, jotka ovat peräisin niin sanotun Suomusjärven kulttuurin ajoilta noin 7000–4200 eaa. Kota on jälleenrakennettu Museoviraston piirustusten mukaan Jyllin leirikeskuksen läheisyyteen.
Kappalainen Abraham Jaakonpoika oli 1630-luvulla ottanut viljeltäväkseen kaksi autiotilaa Ikaalisten keskustassa, läheltä silloista kirkkoa. Näistä tiloista muodostettiin sittemmin kirkkoherran pappila, ja tässä yhteydessä myös näiden autiotilojen ulkomaat siirtyivät kirkon haltuun. Kaukaisin ulkomaa oli Honkajoella osuus Hienmaan laajoista erämaa-alueista. Tälle maa-alueelle kirkkoherra Abraham Jaakonpoika lähetti torpparin vuonna 1652 sovittuaan asiasta alueen muiden osakkaiden kanssa. Torppa kuitenkin jossain vaiheessa autioitui, mutta myöhemmin 1671 kirkkoherraksi tullut Abraham Ikalensis perusti uuden torpan, nimeltään Jokihonko, nykyisen Honkajoen keskustan alueelle. Nämä pappilan omistamat torpat olivat alku Honkajoen vakituisemmalle asutukselle.
Honkajoen kirkko on suunnitellut aikanaan kuuluisa jalasjärveläinen kirkonrakentaja Salomon Köhlström ja se rakennettiin hänen johdollaan vuosina 1804–1812. Kirkko entistettiin 1960-luvulla.
Honkajoelle asutettiin viime sotien jälkeen Hiitolan siirtoväkeä.
Honkajoen merkittävin vesistö on Karvianjoki.
Honkajoki on järvetön kunta.

Tunnettuja honkajokisia


J. V. Kallio, raittiuskirjailija

Kylät


Antila
Katko
Lauhala
Paasto
Vataja
Pappila
Mämminmaa
Pukara
Perämaa
Jyllinkoski

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.honkajoki.fi/ Honkajoen kunnan kotisivut
Luokka:Honkajoki
de:Honkajoki
en:Honkajoki
fr:Honkajoki
it:Honkajoki
nl:Honkajoki
no:Honkajoki
pl:Honkajoki
ro:Honkajoki
ru:Хонкайоки
se:Honkajoki
sv:Honkajoki
vi:Honkajoki

Houtskari

)_scale:100000}}
}}
Houtskari () on luettelo Suomen entisistä kunnista, joka sijaitsi Varsinais-Suomen maakunta, Länsi-Suomen läänissä. Kunta oli vuodesta 2003 lähtien kaksikielinen. Asukkaista 86 prosenttia puhui äidinkieli ruotsin kieli ja 14 prosenttia suomen kieli.
Houtskarissa oli vuoden 2008 lopussa }} }} asukasta. Pinta-ala oli }} }}&nbsp;km², josta }} }}&nbsp;km² maata, }} }}&nbsp;km² sisävesiä ja loput }} }}&nbsp;km² merta. Naapurikunnat olivat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.
Houtskari koostuu noin 700 saaresta. Kunnassa on merkittävästi vapaa-ajan asutusta, ja tällä hetkellä siellä on noin 800 ulkopaikkakuntalaisten omistamaa kesämökkiä. Luonto on vaihtelevaa, ja kasvilajien määrä on runsas mm. kalkkipitoisen maaperän sekä hyvän ilmaston ansiosta. Houtskari sijaitsee osittain Saaristomeren kansallispuiston alueella.
Houtskarin nimi on muuntunut seudun vanhasta suomalaisnimestä "''Hautasaari'' tai ''Hautasalo''". Historiallisissa asiakirjoissa Houtskari mainitaan ensimmäisen kerran Korppoon kappeliseurakuntana vuonna 1554. Itsenäinen seurakunta Houtskarista tuli vuonna 1867 ja kunnallishallinto Houtskariin perustettiin vuonna 1870.
Parainen#Parainen, Nauvo, Korppoo, Houtskari ja Iniö yhdistyivät vuoden 2009 alussa uudeksi Länsi-Turunmaan kaupungiksi, joka vuoden 2012 alussa otti käyttöön uudestaan nimen Parainen.

Kylät


Berghamn, Björkö, Hyppeinen (Hyppeis), Hönsnäs, Jungfruskär, Järvis, Kittuinen (Kittuis), Kivimo, Lempnäs, Medelby, Mossala (Mussala), Notö, Näsby, Roslax, Saverkeit, Stor-Pensar, Sördö, Träskby, Äppelö

Nähtävyyksiä


Houtskarin kirkko

Valokuvia


<gallery>
Tiedosto:RoyLindmanNäsby.jpg|Venevaja, Näsby
Tiedosto:RoyLindmanHyppeis.jpg|Vanha rakennus, Hyppeis
Tiedosto:RoyLindmanKittuis.jpg|Kylätie, Kittuis
Tiedosto:RoyLindmanTräskOH.jpg.jpg|Vanha rakennus, Träsk
Tiedosto:RoyLindmanHoutskärSF.jpg|Vanha kivijalka
Tiedosto:RoyLindmanHyppeisB.jpg.jpg|Venevaja, Hyppeis
Tiedosto:RoyLindmanMossalaCF.jpg.jpg|Yhteysalus, Mossala
</gallery>

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.geocaching.com/seek/cache_details.aspx?guid=b630d7bd-6d9c-471a-86b7-a932a23e6e84&log=y&decrypt= Tietoa Houtskarin Hyppeisten kylästä
Luokka:Houtskari
de:Houtskär
en:Houtskär
es:Houtskär
fr:Houtskär
it:Houtskär
nl:Houtskär
no:Houtskär
nn:Houtskär
ro:Houtskär
se:Houtskari
sv:Houtskär
vi:Houtskär

Huittinen


Tiedosto:Lauttakylankatu Aug2008.jpg
Tiedosto:Huittinen church Aug2008.jpg
Tiedosto:Loimijoki river in Huittinen Jun2012 001.jpg
Huittinen (aik. ), on Suomi kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunta. Kaupunki kuuluu Porin seutukuntaan. Kaupungissa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Huittisten naapurikunnat ovat Kokemäki, Köyliö, Loimaa, Punkalaidun, Sastamala ja Säkylä.
Huittisista erotettiin vuonna 1892 omaksi kunnaksi Kauvatsa, joka liitettiin osaksi naapurikaupunki Kokemäki vuonna 1969, sekä vuonna 1919 Keikyä, joka yhdistettiin Kiikka kanssa Äetsän kunnaksi vuonna 1981. Myös Vampula on ennen ollut osa Huittista, ja se liitettiin uudelleen Huittisiin vuoden 2009 alusta. Huittinen tuli kauppalaksi vuoden 1972 alussa ja kauppaloiden lakkauttamisen yhteydessä kaupungiksi vuonna 1977. Huittisten vaakunan on suunnitellut Erkki Honkanen, ja se on vahvistettu vuonna 1953.
Huittisten suurin vesistö on Kokemäenjoki, joka virtaa aluksi lounaaseen, mutta kääntyy kunnan alueella luoteeseen kohti Poria. Siihen yhtyvät tärkein sivujoki Loimijoki sekä pienemmät Punkalaitumenjoki ja Sammunjoki. Järviä ei Huittisten alueella enää ole, mutta sen sijaan luoteisosassa on laajoja suo. Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston eteläpää ulottuu Huittisten puolelle ja puiston opastuskeskus on entisellä Karhiniemen koululla.
Huittisten kirkko on rakennettu 1400-luvun lopulla. Kirkko paloi vuonna 1783 ja korjauksen yhteydessä siihen lisättiin korkea torni. Tasaisessa maastossa torni näkyy kauas ympäristöön.
Kunnan alueelta, Palojoelta, löydettiin vuonna 1904 yksi Suomen kuuluisimmista muinaisesineistä, hirvenpään muotoinen lyömäase, joka on peräisin kivikausi. Se on talletettu Kansallismuseoon.
Huittisiin asutettiin viime sotien jälkeen Pyhäjärvi Vpl ja Sakkolan siirtoväkeä.

Talous


Työllistävin toimiala on elintarvikkeiden jatkojalostus. Kaupungissa toimii myös merkittäviä kone-, rakennus- ja laukkualan yrityksiä ja lukuisa joukko muuta pienteollisuutta. Huittislainen maataloustuotanto on painottunut kasvintuotannon osalta voimakkaasti erikoiskasvien tuotantoon. Vastaavasti kotieläintuotannossa painopiste on sian- ja broilerintuotannossa. Huittisten sikojen kappalemäärä on kansallisestikin merkittävä; se on Suomen suurin.
Huittinen tunnetaan myös vilkkaana henkilö- ja tavaraliikenteen sekä autokaupan keskuksena. Liikenteellisesti Huittinen sijaitsee Turku, Tampereen ja Porin kaupunkien muodostaman kolmion keskellä. Huittisten keskustan tuntumassa on Helsingistä Poriin johtavan valtatie 2:n ja Raumalta Kouvolaan johtavan valtatie 12:n risteys. Samassa paikassa on myös Auraan johtavan kantatie 41:n päätepiste. Teiden risteys tuli valmistuttuaan 1960-luvulla nopeasti tunnetuksi useista liikenneonnettomuuksista ja se muutettiin eritasoliittymäksi jo vuonna 1967. Aikanaan Huittinen oli myös Toijalaan vieneen kantatie 57:n toinen päätepiste; nykyisin pääosa tästä tiestä on Urjalaan kulkeva, myös ''Taikayöntieksi'' kutsuttu seututie 230.
Sijaintinsa ansiosta Huittinen on erittäin vilkas linja-autoliikenteen solmukohta. Päivittäin sieltä lähtee useita pikavuoroja Helsingin, Turun, Rauman, Porin ja Tampereen suuntiin. Nykyinen linja-autoasema on valmistunut vuonna 1965. Ennen Huittisten muuttumista kauppalaksi (1972) Lauttakylän Auto oli Suomen suurin maalaiskunnasta käsin linja-autoliikennettä harjoittanut yritys ja Huittisten linja-autoasema Suomen vilkkain maaseudun linja-autoasema.
Vuonna 2001 konkurssiin ajautunut tunnettu elintarvikeyhtiö Huittisten Lihapojat oli aikoinaan yksi kaupungin suurimpia työnantajia. Yhtiö työllisti tuolloin noin 200 henkilöä.
Jokisivun kultakaivos sijaitsee Huittisissa. Polar Mining aloitti esiintymän louhimisen vuonna 2009 .

Kylät


Huittisten keskustaajama on Lauttakylä. Se on talousalueensa ja työssäkäyntialueensa kaupallinen keskus.
Hirvelä
Hannula
Huittistenkylä
Huhtamo
Hurula
Kaharila
Kannila
Karhiniemi
Korkeakoski
Korvenkylä
Kirkonkylä
Lauha
Lauttakylä (keskustaajama)
Leppäkoski
Loima
Löysälä
Matikkala
Mauriala
Mommola
Naatula
Nanhia
Palojoki
Pappilanniemi
Pöyriälä
Raijala
Raskala
Rekikoski
Rieskala
Riesola
Sampu
Sorvola
Suttila
Suontausta (Huittinen)
Vakkila.
Huittisen kyliä ovat myös
Vampula#Vampulan kylät

Etäisyyksiä Huittisista


Forssa 65 km
Helsinki 180 km
Hämeenlinna 119 km
Loimaa 52 km
Pori 62 km
Rauma 67 km
Tampere 77 km
Turku 90 km
Uusikaupunki 89 km

Urheilu


Yleisen sarjan Suomen mestaruuksia lujalaisista ovat yleisurheilussa voittaneet Jouko Uola, Kari-Pekka Lax, Seppo Haavisto, Seppo Peltola, Ringa Ropo, Antti Rintakoski, Petteri Lax, sekä Vapaa-ottelussa suomenmestaruuden ottanut Tommi Haavisto
Suunnistuksessa yleisen sarjan Suomen mestaruuksia on voittanut Pirjo Mattila, joka on menestynyt myös hiihtosuunnistuksessa ja ampumahiihdossa (MM-kisoissa neljäs).
Hiihdossa Lujalle toi 2007 ensimmäisen Suomen mestaruuden Jenni Höylänen nuorten sarjassa.
Suomen mestaruuksiin yltivät aikanaan myös painon- ja voimannostajat sekä juniorilentopalloilijat.
Nykyisistä joukkuelajeista on menestynyt parhaiten salibandy, jossa SBS Rupun naisjoukkue sijoittui parhaimmillaan kaudella 2006-2007 naisten salibandyliigan neljänneksi. Joukkueen silloinen valmentaja, Matti Kaipio, nousi myöhemmin naisten salibandymaajoukkueen päävalmentajaksi.
Kaudella 2011-2012 Lauttakylän luja Edustusjoukkue Jääkiekossa pelaa || Divisioonassa.

Lähteet


''Suomenmaa 2'' (toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela), WSOY 1968, Porvoo (ss. 103–108)

Viitteet

Aiheesta muualla


http://www.huittinen.fi/ Huittisten kaupungin kotisivut
Luokka:Huittinen
ca:Huittinen
de:Huittinen
et:Huittineni linn
en:Huittinen
es:Huittinen
fr:Huittinen
hsb:Huittinen
it:Huittinen
nl:Huittinen
no:Huittinen
nn:Huittinen
pl:Huittinen
pt:Huittinen
ro:Huittinen
ru:Гуйттинен
se:Huittinen
sv:Vittis
vi:Huittinen
tr:Huittinen
zh:胡伊蒂寧

Humppila


Humppila on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista joka sijaitsee Kanta-Hämeen maakunta. Kunnassa asuu }} }} ihmistä, ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>. Humppilan naapurikuntia ovat Forssa, Jokioinen, Ypäjä, Loimaa, Punkalaidun ja Urjala.
Humppilan vaakunan on suunnitellut Olof Eriksson ja se vahvistettiin vuonna 1957.

Liikenne ja nähtävyydet


Humppila sijaitsee keskeisesti Etelä-Suomen lääni Tampereen ja Turku puolessa välissä, Turusta Tampereelle johtavan Valtatie 9:n ja Helsinki Poriiin vievän Valtatie 2:n risteyskohdassa. Kunnan läpi kulkee myös Turku–Toijala-rata, ja Humppilan rautatieasemalla pysähtyvät Tampereen ja Turun välillä kulkevat junat.
Nähtävyyksiä Humppilassa ovat Valtatie 2:n varteen rakennettu Humppilan lasitehdas, jonka ympärille on muodostunut laaja kauppakeskusalue, sekä Humppilan Rautatieaseman ja Jokioisten välillä liikennöivä Jokioisten museorautatie. Vuonna 1921 valmistuneen Humppilan kirkko on suuunnitellut Josef Stenbäck.

Luonto

Maisemat


Humppilan maisemaa hallitsevat laajat viljelyaukeat, kunnan reuna-alueilla metsäiset mäkiseudut sekä kuntaa kaakkois-luoteissuunnassa halkova harjujakso. Laajoja, tasaisia savikoita on etenkin kunnan keskiosassa. Savikkoaluetta ympäröivät lounaassa ja luoteessa metsäiset moreeniselänteet, ja moreenia on myös peltoja pirstovilla kumpareilla. Laajin yhtenäinen metsäalue on kunnan koillisosassa. Merkittävimmät suot ovat turvetuotantoon otettu Kaitasuo, luonnonsuojelullisesti arvokas Rautasuo ja Koivistonsuo kunnan keskustan tuntumassa.
Humppilan maisemallinen selkäranka on kunnan kahtia jakava harjujakso. Huhtaan, kirkonkylän, Venäjän ja Murron kautta kulkeva harjujakso on tärkeä soranottoalue sekä pohjavesi keräytymisalue. Myös harjun virkistyskäyttö on lisääntymässä. Harjujaksoa on kuitenkin koko matkaltaan monin paikoin maisemallisesti pahoin tuhottu liiallisella soranotolla.

Kallioperä ja korkeussuhteet


Kallioperä on etelässä amfiboliittia, kunnan keskiosissa erilaisia graniitti ja pohjoisessa lähinnä granodioriittia. Useissa paikoissa on murroslinjoja. Humppilan korkein kohta on naapurikunnan Urjalan rajalla 155 metriä merenpinnan yläpuolella. Maisemallisesti huomattavampi korkea muodostuma on kunnan länsiosassa oleva Rautavuori, jonka korkeus merenpinnasta on 141,0 metriä. Rautavuoren huippu kohoaa noin 40 metriä ympäröiviä peltoja korkeammalle.

Ilmasto


Saksalaisen Köppenin ilmastoluokitus mukaan Humppilan alue kuuluu lumimetsäilmaston kostea- ja kylmätalviseen alueeseen, jossa kylmimmän kuukauden keskilämpötila on alle −3°C ja lämpimimmän yli 10°C. Humppilan kunnan ilmastoa kuvaavat hyvin naapurikunnan Jokioisten alueella olevan sääaseman havainnot, jotka perustuvat kuukausittaisiin keskiarvoihin 30 vuoden ajalta. Niistä näkee, että heinäkuu on keskimääräisesti lämpimin kuukausi ja helmikuu kylmin. Tämä on tyypillistä koko Suomelle. Sademäärät ovat suurimmat heinä-elokuussa ja pienimmät helmi-maaliskuussa. Sademäärien ja lämpötilojen korrelaatio on suuri.

Kasvillisuus


Humppilan kasvillisuus on havupuuvaltaista. Metsätyyppinä vallitsevat mäntyiset moreenikankaat. Kuusta kasvaa hieman kosteammilla paikoilla. Suoalueilla mänty on valitseva puulaji. Lehtoja on asutuksen tuntumassa ja peltojen laidoilla. Savialueet on otettu lähes kokonaan viljelykseen, mutta mäkisimmät ja kallioisimmat alueet on jätetty metsäksi. Soita on kuivatettu ja raivattu pelloiksi, ja nykyisin lähes kaikki Humppilan alueen suot on ojitettu.

Vedet


Humppilan kunta kuuluu kokonaisuudessaan Kokemäenjoki laskevan Loimijoki valuma-alueeseen. Suurin joki on Forssan Koijärvi alkava, Loimaan Alastarolla Loimijokeen laskeva Koenjoki, johon vedet virtaavat kunnan keski- ja lounaisosista. Kaakkoisosan vedet virtaavat etelään Jokioisiin, jossa ne laskevat Loimijoen sivujokeen Jänhijoki (joki). Kunnan pohjoisimmasta osasta vedet virtaavat pohjoiseen Punkalaitumenjoki, joka yhtyy Loimijokeen Huittinen.
Humppilan ainoa merkittävä järvi on Koenjokeen laskeva Kiipunjärvi, joka sijaitsee kunnan eteläosassa osin Jokioisten puolella. Järvi on melko pahoin rehevöitynyt ja madaltunut. Koenjoen laajentumana on kunnan länsiosassa aikanaan ollut matala Rautajärvi, joka kuivatettiin pelloksi 1960-luvulla. Järviä merkittävämpiä kunnassa ovat harjualueille syntyneet lammet, jotka ovat usein syviä. Tällainen on kunnan keskustassa Koivistonlammi, jonka syvyys on peräti 30 metriä. Koivistonlammilla sijaitsee kunnan tärkein yleinen uimaranta.

Historia


Kustaa Vaasan aikana 1500-luvulla Humppila oli jaettu hallinnollisesti Saarioinen (hallintopitäjä) (nykyisen Urjalan) ja Porras (hallintopitäjä) (nykyisen Tammelan) pitäjien kesken. Koiviston, Humppilan ja Venäjän kylät kuuluivat Saarion pitäjään, Koivisto Airanteen, Humppila ja Venäjä Jalannin neljäskuntaan. Huhtaan ja Taipaleen kylät kuuluivat Portaan pitäjän Jokioisten neljäskuntaan. Humppilaa alettiin hallinnollisestikin hoitaa 1800-luvun alussa Tammelan yhteydessä. Se liitettiin Tammelan käräjäkuntaan ja nimismiespiiriin. Vuonna 1874 Humppila erotettiin Tammelan emäpitäjästä omaksi kunnaksi. Humppilan alueesta on jo varhain laadittu erilaisia tiluskarttoja.
Humppilan nimen alkuperää on tutkinut kirkkoherra Ad. Neovius. Hän on saanut eräistä Lohjaa käsittelevistä kirjoista selville, että Lohjalla sijaitsi talo nimeltä Humppila eli Humppela vähän toista kilometriä Paloniemen kartanosta luoteeseen Hormajärven ja Lohjanjärven välisellä kannaksella. Neovius arvelee Lohjan Humppilaa Paloniemen entiseksi ulkopalstaksi eli takamaaksi (muinaisruotsiksi "homper", " homp").
Rajariidoista päätellen asutus on tullut Humppilaan idästä. On myös mahdollista, että lännestä tulleet naapurit ovat pitäneet Humppilaa takamaanaan ja antaneet sille sen nykyisen nimen. Humppila on kuulunut alueellisesti Hämeen linnalääniin jo keskiajalla. Sen sijaan Humppilan rajoja koskettelevat Loimaan (Ypäjän), Metsämaan ja Punkalaitumenkin alueet luettiin kuuluviksi Kokemäenkartanon linnalääniin.
Rautateiden rakentaminen vilkastutti pitkään takamaana olleen Humppilan elämää 1800-luvun lopulla. Kunnan läpi kulkeva Turku–Toijala-rata avattiin 1876 ja pääasiassa Forssan teolllisuutta varten rakennettu Jokioisten rautatie aivan 1800-luvun viimeisinä vuosina. Valtatie 2 ja Valtatie 9 Valtatiet Suomessa valmistuminen 1960- ja 1970-luvulla vähensi nopeasti kapearaiteisen liikennettä ja se purettiin tarpeettomana Humppilan alueelta 1970-luvulla. Sittemmin rata on avattu uudelleen Jokioisten museorautatien nimellä välillä Humppila–Jokioinen.
Humppilan tunnetuin kartano on Venäjän kartano, josta vanhin tieto on jo vuodelta 1532. Kartano uusklassismia edustava päärakennus on vuodelta 1855. Humppilan alueelle ulottui aikanaan myös laaja Jokioisten kartano, johon suuri osa kunnasta aikanaan kuului. Kartano oli aikanaan maamme suurin maa-alaltaan. Nykyään sen tiloissa toimii Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT). Kartanon mukaan Jokioisten, Humppilan ja Ypäjän kuntien alueesta käytetään vieläkin nimitystä Jokilääni, joka esiintyy muun muassa alueen kansalaisopiston ja metsänhoitoyhdistys nimissä.

Väestö


Humppilan asukasluku on }} }} henkilöä. Kunnan alueella on tämän lisäksi noin 300 kesämökkiä. Humppilan väestö vähentyi vuosina 1950–80 tuhannella asukkaalla. Muiden maalaiskuntien tapaan Humppilassa väestökato koetteli erityisesti haja-asutusalueita. Viimeisten vuosikymmenten aikana väestönkato on vähentynyt. Sen sijaan kunnan ainoan taajaman, kirkonkylän-asemanseudun, asukasmäärä on kasvanut. Tällä hetkellä keskuksen väkiluku on noin 1&nbsp;500 asukasta.
Humppilan väestö on jakaantunut melko tyypilliseen eteläsuomalaisen viljelysalueen tapaan. Laajat tasaiset savialueet on raivattu pelloiksi ja asutus sijaitsee niiden laidoilla harju- ja moreenialueilla. Kulkuyhteydet ovat ohjanneet asutusta, ja varsinkin vanhat maantiet ovat saaneet asutusta varsilleen. Myös uudemmat valtatiet ovat viime vuosina saaneet varsinkin liike- ja teollisuustilaa laidoilleen. Rautatien vaikutus näkyy niin, että aseman ympäristöön on syntynyt paljon asutusta ja aikanaan myös kunnan keskusta sijaitsi siellä. Nykyään keskusta sijaitsee kauempana harjun juurella paikallisteiden risteyksessä, mutta on hiljalleen siirtymässä kohti valtatietä 2 ja sen varrella olevaa lasitehdasta. Tälle alueelle on viime vuosina rakennettu uutta liiketilaa ja siellä on avattu mm. lasitehtaan ostoskeskus. Uusia asuin- ja liikealueita on kaavoitettu lähinnä kirkonkylän pohjoisosiin.
Humppilan alueen ikärakenne on painottunut keski-ikäisiin ja sitä vanhempiin. Humppila on kärsinyt nuorten ikäluokkien muutosta, mutta kunta on yrittänyt hillitä työikäisen väestön muuttohaluja panostamalla koulutukseen ja päivähoitoon. 1990-luvun lopussa kuntaan valmistui vuosien odotuksen jälkeen ensimmäinen yläasteen oppilaitos, jonka lisäksi kunnassa toimii kaksi ala-asteen koulua. Lähimmät jatko-koulutusmahdollisuudet löytyvät pääasiassa Forssan ja Loimaan kaupungeista. Viime vuosina kunta on myös panostanut voimakkaasti yritystoiminnan tukemiseen ja on myös rakentanut useita asuntoja myytäväksi. Erilaisilla toimilla on saatukin uusia työpaikkoja ja asukkaita.
Humppilan väestö on kokenut viime vuosikymmeninä voimakkaan elinkeinorakenteen muutoksen. Maa- ja metsätalouden merkitys on vähentynyt ja teollisuuden ja rakennustoiminnan kasvanut. Erityisesti 1970-luvulla Humppila teollistui nopeasti, ja teollisuus- ja rakennustoiminta nousi kunnan pääelinkeinoksi. Teollistuminen sai vauhtia, kun liikenneolot kohentuivat Helsingistä Poriin ja Turusta Tampereelle johtavien pääteiden valmistuttua. Palvelualat ovat sittemmin nousseet merkittävimmäksi työllistäjäksi. Palvelualan tärkeimmät työnantajat ovat kunta ja erilaiset kauppaliikkeet. Kunnan tärkeimmät palvelut ovat keskittyneet kirkonkylään.
<gallery>
Kuva:Humppila_church.jpg|Humppilan kirkko kesällä 2006
Kuva:Humppila Railway Station, Finland.jpg|Humppilan rautatieasema
Kuva:Shopping_centre.jpg|Lasitehtaan ostoskeskus kesällä 2006
</gallery>

Kylät


Vitikka, Huhtaa, Humppila, Koivisto, Murto, Taipale, Venäjä, Myllynkulma

Tunnettuja humppilalaisia


Risto Jalo, jääkiekkoilija
Armas Puolimatka, rakennusyrittäjä
Kaino Haapanen, kansanedustaja

Katso myös


Jokioisten Museorautatie
Jokioisten Rautatie
Humppilan rautatieasema

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.humppila.fi/ Humppilan kunnan kotisivut
Luokka:Humppila
de:Humppila
et:Humppila vald
en:Humppila
eu:Humppila
fr:Humppila
it:Humppila
nl:Humppila
no:Humppila
pl:Humppila
ro:Humppila
ru:Хумппила
se:Humppila
sv:Humppila

Hyrynsalmi


Hyrynsalmi on Suomi Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista, joka sijaitsee Kainuun maakunta keskiosassa. Kunnassa väkiluku }} }} ihmistä ja sen pinta-ala on }} }}&nbsp;km<sup>2</sup>, josta }} }}&nbsp;km<sup>2</sup> on vesistöjä. Väestötiheys on }}/}} round 2}} }} asukasta/km<sup>2</sup>.
Hyrynsalmella on ollut asutusta jo 8000-vuosituhat eaa. Hyrynsalmen naapurikunnat ovat Kuhmo, Puolanka, Ristijärvi ja Suomussalmi.
Hyrynsalmen ja Kuusamon välille rakennettiin jatkosodan aikana 1942–1944 kapearaiteinen Hyrynsalmen–Kuusamon kenttärata, joka tunnetaan myös nimellä "Kuolemanrata". Paikalle rakennettiin myöhemmin Ämmänsaaren rata. Nykyisin Hyrynsalmen rautatieasemalla on ainoastaan tavaraliikennettä.
Hyrynsalmi on Suomen eteläisin poronhoitoalue.

Historia


Hyrynsalmen vanhimmasta asutuksesta kertovat kunnan keskiosista löytyneet kivikausi. Vakinaisesti seutu asutettiin 1550-luku, jolloin seudulle muutti savolaiset uudisasukkaita. Venäläiset tuhosivat asutuksen 1570-luku ja 1580-luku ja uudelleen alue asutettiin vasta Täyssinän rauhan jälkeen 1595.
Hyrynsalmen seutu kuului aluksi Liminka ja myöhemmin Paltamon seurakuntaan, mutta erotettiin omaksi seurakunnaksi jo 1786. Ristijärvi, Suomussalmi ja Puolanka kappelit erosivat Hyrynsalmesta vasta 1800-luku. Jakob Rijf ja Carl Rijfin rakentama Hyrynsalmen kirkko valmistui 1786.
Väestö sai toimeentulonsa pääasiassa maatalous ja Poronhoito. Rauta hyrynsalmelaiset aloittivat jo Keskiaika. Kunnan alueelta on löytynyt lukuisia rautahyttejä eli raudanpolttopaikkoja. Kaunislehdon Museo on jäljennös Moisiovaaran Kokkojärvi Hyttiniemen hytistä, jota on käytetty 1500-luku. Hyrynsalmelaiset olivat myös käteviä käsistään, käsityötaitoa edustivat mm. tervaveneet, reki ja naisten puvut. Tommi-puukko takomisen aloitti seppä Kalle Keränen Oravivaaran Mustalahden talossa vuoden 1870 tienoilla.
Hyrynsalmen väkiluku pysyi pitkään alhaisena. Vielä 1770 alueella oli vain 24 taloa. Seuraavalla vuosisadalla asukasluku alkoi kuitenkin kasvaa nopeasti. Vuonna 1920 asukkaita oli jo 2408. Asukasluku kasvoi tasaisesti 1960-luku saakka, jolloin poismuutto käänsi väkiluvun nopeaan laskuun. Vuonna 1960 asukkaita oli 6098, 1970 5016 ja 1985 4257. Asukasluku on ollut tästä asti jatkuvassa laskussa ja vuonna 2011 asukasluku oli enää vain 2722.

Hyrynsalmen kirkko


File:Church Hyrynsalmi.jpg
Hyrynsalmen ristikirkko on valmistunut vuonna 1786. Tyyliltään kirkko on tuolle ajalle tunnusomainen ristikirkko, jonka hallitsevana piirteenä kohoaa normaalia kookkaampi kahdeksankulmainen keskustorni. Kirkossa on 700 istumapaikkaa ja alttaritaulun on maalannut oululainen Gustaf Hedman 1830-luvulla.
Talvisodan aikana kirkkoon koottiin Suomussalmen taisteluissa kaatuneet.

Luonto


Kaakkois-luodesuunnassa pitkänomaisen Hyrynsalmen maisemia hallitsevat metsäiset mäki, vaarat, suot ja vuolaat vesireitit.

Kallioperä ja maasto


Kallioperä on kivilajikoostumukseltaan kirjava. Kunnan länsiosat kuuluvat Kainuun liuskealueeseen, keskiosissa on laaja gneissigraniittialue ja itäosia halkoo Emäksisyys. Graniittigneissialueella Tervajärvi itäpuolella on suuri kalliohalkeama, ns. Hiidenkirkko. Yleisin maalaji on moreeni, joka muodostaa paikoin pehmeäpiirteisiä selänteitä ja kumpareita. Eri puolilla kuntaa on harjuja, joiden sivuilla leviää aaltoilevia hiekka- ja hietamaita Savi- ja hiesumaita ei ole juuri lainkaan, mutta turvetta on sen sijaan paljon. Hyrynsalmi on pinnanmuodoiltaan ylävää ja vaihtelevaa seutua. Maasto nousee kunnan keskusaltaan Hyrynjärvi tasosta kohti reuna-alueita Emäjoki suuntaan lukuun ottamatta. Useat itä- ja länsiosan vaarat kohoavat lähes 400 m korkeuteen. Korkeimmat kohoumat ovat Paljakka ja Tuomivaara. Metsät ja suot muodostavat suurimman osan pitäjän kasvullisesta maa-alasta. Mäntyvaltaiset metsät ovat yleisimpiä pohjois- ja itäosissa, sitä vastoin kuusivaltaiset länsi- ja eteläosissa Kainuun vaaravyöhykkeen alueella. Kasvistoltaan Hyrynsalmi on eteläisten ja pohjoisten lajien vaihettumisvyöhykettä. Soita on eniten kunnan itäosassa.

Vesistöt


Kunnan vesistöt kuuluvat kokonaisuudessaan Hyrynsalmen reittiin. Reitin pääjoki on Emäjoki, johon yhtyvät Luvanjoki itäisellä vaara-alueelta ja Tuomijoki ja Lietejoki kunnan länsiosista. Suurimmat järvet ovat Hyrynjärvi, Luvanjärvi ja Mikitänjärvi.

Liikenne


Valtatie 5 tulee Ristijärveltä ja jatkuu Suomussalmelle. Seututie 891 alkaa Hyrynsalmelta valtatieltä 5, ja kulkee Hyrynsalmen keskustan, Haapolan, Väisälän, Kytömäen ja Rasinkylän kautta Puolangalle Leipivaaraan. Seututie 892 eroaa seututieltä 891 Hyrynsalmen Kytömäessä. Sieltä se kulkee Suomussalmelle Ämmänsaari. Seututie 904 risteää Härmänkylällä kantatie 89 kanssa ja ylittää Vartius radan Hyrynsalmen kunnanrajalla. Sieltä tie jatkuu Karhuvaaran ja Kypärävaaran kautta Hyrynsalmelle ja liittyy siellä valtatiehen 5 kaksi kilometriä keskustan eteläpuolella. Yhdystie 8890 alkaa Ristijärveltä seututie ja kulkee Emäjoki länsipuolta Karpinvaaran ja Oravivaaran kautta Hyrynsalmelle.

Kylät


Hyrynsalmi, Kytömäki, Luvankylä, Moisiovaara, Oravivaara, Tapanivaara, Väisälä, Teerijärvi, Haapolanvaara, Hoikka, Pekankylä, Lietekylä, Karpinvaara, Hakokylä, Nuottikylä.

Vaakuna


Hopeisessa kentässä sininen aaltokoroinen paalu, jossa kultainen tervatynnyri. Hyrynsalmen vaakuna on suunnitellut A.Liuksiala.

Koulut


Nivan koulu, Moisiovaaran koulu, Iston koulu (luokat 7–9) ja lukio, joka aloitti toimintansa vuonna 1981.
1950-ja 60-luvuilla Hyrynsalmella toimi lähes 20 koulua.
1960-luvun lopulla raju muuttoliike ravisteli Hyrynsalmea. Väki väheni, syntyvyys aleni, ja tämä näkyi vuosi vuodelta yhä selvemmin kansakoululaitoksessa. Luokkakokojen pienentyessä edessä oli koulujen lakkauttaminen:
Karpinvaaran koulu v. 1965, Karhuvaaran koulu v. 1966, Lietekylän koulu v. 1967, Hakokylän koulu v. 1968, Teerijärven koulu v. 1968,
Kyrön koulu v. 1971, Paljakan koulu v. 1971, Hoikan koulu v. 1983, Oravivaaran koulu v. 1983, Pekankylän koulu v. 1986, Ilvesjärven koulu v. 1986, Tapanikylän koulu v. 1991?, Luvankylän koulu v. 1996?, Haapolan koulu v. 1996, Väisälän koulu v. 2008.

Uskonnolliset yhteisöt


Hyrynsalmella toimii Suomen evankelis-luterilainen kirkko Hyrynsalmen seurakunta<ref></ref>. Kirkon sisäisiä herätysliikkeitä edustaa paikkakunnalla herännäisyys. Muita kirkkokuntia edustavat Helluntaiherätys kuuluva Hyrynsalmen helluntaiseurakunta<ref></ref> sekä Suomen Vapaakirkkoon kuuluva Hyrynsalmen Vapaaseurakunta<ref></ref>.

Kunnantalo


Hyrynsalmen kunnantalo valmistui vuonna 1984. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Jouni Koiso-Kanttila ja siinä toimii myös kirjasto.

Matkailu ja nähtävyydet


Kuva:Hyrynsalmi.jpg
Hyrynsalmella järjestetään vuosittain Pölhövaaran suolla suopotkupallon MM-kisat. Talvisin pidetään umpihankifutis MM-kisat Ukkohallassa. Kesällä 2009 Hyrynsalmen Ukkohallassa järjestettiin cable wakeboardingin (kaapelivesilautailu) EM-kisat. Ukkohallan cablewakeboard-rata on maailman pohjoisin, ja se valmistui vuonna 2008. Ukkohallan matkailukeskuksen lähellä on myös komea Komulanköngäs, jonka korkeus on 11 metriä.
Teerijärvenkylällä sijaitsee Kuivajärven lintutorni. Tornille on opasteet Jorolan luota, josta on polku perille asti. Ylätervajärven itärannalla sijaitsee Hiidenkirkko-kalliohalkeama. Paikalle on opastus Hyrynsalmelta.
Kaunislehdon talomuseo Hyrynsalmen Oravivaarassa. Museo avattiin 20.6.1973.
Komulanköngäs sijaitsee Hyrynsalmen Syväjoessa. Köngäs on 12 metrin korkuinen ja kaksihaarainen. Suosittu patikointireitti, UKK-reitti, kulkee aivan Komulankönkään vierestä.
Upea luontonähtävyys, kallioinen erämaalampi Vuorilampi, sijaitsee Hyrynsalmen kirkonkylältä noin kymmenen kilometriä Kuhmoon päin.
Lammen ympäri kiertää hiukan yli kaksi kilometriä pitkä luontopolku. Luontopolun varrella on laavupaikka.

Tunnettuja hyrynsalmelaisia


Rauno Ahonen, näyttelijä
Juho Alfred Heikkinen, poromies, aktivisti ja kansanedustaja
Taisto Heikkinen, sammakkoprofessori, sääennustaja
Raija Oranen, kirjailija
Riku Mattila, muusikko, tuottaja http://www.royhkamattila.com/

Lähteet

Aiheesta muualla


http://www.hyrynsalmi.fi/ Hyrynsalmen kunnan kotisivut
http://www.suopotkupallo.fi/ Suopotkupallon kotisivut
http://www.ukkohalla.fi/ Laskettelukeskus Ukkohallan kotisivut
http://www.puolanka-lehti.fi/sammakkoprofessori/index.htm Sammakkoprofessorin kotisivut
Luokka:Hyrynsalmi
ca:Hyrynsalmi
cs:Hyrynsalmi
de:Hyrynsalmi
et:Hyrynsalmi vald
en:Hyrynsalmi
es:Hyrynsalmi
eo:Hyrynsalmi
fr:Hyrynsalmi
it:Hyrynsalmi
nl:Hyrynsalmi
ja:ヒュリンサルミ
no:Hyrynsalmi
pl:Hyrynsalmi
ro:Hyrynsalmi
ru:Хюрюнсалми
se:Hyrynsalmi
sv:Hyrynsalmi
vi:Hyrynsalmi